Kaifaan ratkaiseva puheenvuoro

Kun neuvoston hämminki oli korkeimmillaan, nousi ylipappi Kaifas puhumaan. Kaifas oli pöyhkeä ja julma mies, käskevä ja suvaitsematon. Hänen perhetuttaviinsa kuului saddukeuksia, kopeita, julkeita ja häikäilemättömiä miehiä, jotka koettivat peittää kunnianhimonsa ja julmuutensa teeskennellyn vanhurskauden vaipalla. Kaifas oli tutkinut ennustuksia, ja vaikkei hän tuntenutkaan niiden todellista merkitystä, hän puhui hyvin arvovaltaisesti ja vakuuttavasti: »Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.» Vaikka Jeesus olisi viatonkin, niin ylimmäinen pappi vaati, että hänet olisi raivattava tieltä. Hän tuotti häiriötä vetämällä kansaa luokseen ja vähentämällä hallitusmiesten arvovaltaa. Hän oli yksi ainoa; olisi parempi, että hän kuolisi kuin että hallitusmiesten arvovalta heikentyisi. Jos kansa menettäisi luottamuksensa hallitusmiehiinsä, sen kansallinen voima katoaisi. Kaifas viittasi siihen, että tämän ihmetyön jälkeen Jeesuksen seuraajat luultavasti nousisivat kapinaan. Sitten roomalaiset tulevat, hän jatkoi, sulkevat temppelimme, kumoavat lakimme ja tuhoavat koko kansamme. Minkä arvoinen on tämän galilealaisen henki verrattuna koko kansan olemassaoloon? Jos hän on Israelin menestyksen tiellä, eikö hänen pois raivaamisensa ole palvelus Jumalalle? Parempi, että yksi ihminen kuolee kuin että koko kansa hukkuu.AO5 93.3

Selittäessään, että yhden miehen pitäisi kuolla koko kansan puolesta, Kaifas osoitti, että hänellä oli jotakin tietoa ennustuksista, vaikkakin hyvin rajoitetusti. Mutta kun Johannes kertoo tästä tapauksesta, hän puuttuu tuohon ennustukseen ja osoittaa sen laajan ja syvällisen merkityksen. Hän sanoo: »Eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.» Miten heikosti ylpeä Kaifas käsittikään Vapahtajan tehtävän!AO5 95.1

Kaifaan suussa tämä kallis totuus muuttui valheeksi. Hänen ehdottamansa menettelytapa perustui pakanuudesta lainatulle periaatteelle. Pakanain keskuudessa hämärä käsitys siitä, että yhden oli kuoltava ihmiskunnan puolesta, oli johtanut ihmisuhreihin. Niinpä Kaifas aikoi uhraamalla Jeesuksen pelastaa syyllisen kansan, ei rikkomuksistaan vaan rikkomuksissaan, jotta he voivat jatkaa syntielämäänsä. Tämän päätelmänsä avulla hän luuli voivansa vaientaa niiden vastaväitteet, jotka ehkä uskaltaisivat sanoa, ettei Jeesuksesta vielä ollut löydetty mitään, minkä perusteella hänet voitaisiin tuomita kuolemaan.AO5 95.2