Luku 12—Uuden valtakunnan laki

Pääsiäisaika lähestyi, ja Jeesus suuntasi jälleen kulkunsa Jerusalemia kohden. Hänen sydämessään vallitsi rauha, koska hän oli täydellisesti alistunut Isän tahtoon, ja hän asteli ripein askelin uhripaikkaansa kohden. Mutta opetuslapset valtasi salaperäinen tunne, pelko ja epäilys. Vapahtaja »kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys, ja ne, jotka seurasivat, olivat peloissaan».AO5 98.1

Jeesus kutsui jälleen ne kaksitoista ympärilleen, ja selvemmin kuin milloinkaan hän paljasti heille petetyksi tulemisensa ja kärsimisensä. »Katso», hän sanoi, »me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.» »Mutta he eivät ymmärtäneet täistä mitään, ja tämä puhe oli heiltä niin salattu, etteivät he käsittäneet, mitä sanottiin.»AO5 98.2

Eivätkö he juuri vähän ennen olleet kaikkialla julistaneet: »Taivasten valtakunta on lähellä»? Eikö Kristus itse ollut luvannut, että monet istuvat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa Jumalan valtakunnassa? Eikö hän ollut luvannut kaikille, jotka luopuvat jostakin hänen tähtensä, satakertaisesti tässä elämässä ja osan hänen valtakunnassaan? Ja eikö hän ollut näille kahdelletoista antanut erikoista lupausta korkeista kunniapaikoista hänen valtakunnassaan - hehän saisivat istua tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa! Nytkin hän sanoi kaiken tulevan täyttymään, mitä hänestä on kirjoitettu profeetoissa. Ja eivätkö profeetat olleet ennustaneet Messiaan valtakunnan kunniaa? Näiden ajatusten valossa hänen sanansa pettämisestä, vainosta ja kuolemasta tuntuivat hämäriltä ja epämääräisiltä. He uskoivat, että valtakunta pian perustettaisiin, tulipa tielle mitä vaikeuksia tahansa.AO5 98.3