»Hän teki minkä voi»
Maria kuuli nuo arvostelevat sanat. Hänen sydämensä vapisi. Hän pelkäsi sisarensa nuhtelevan häntä tuhlaavaisuudesta. Mestarikin saattaisi pitää häntä harkitsemattomana. Pyytämättä anteeksi tai puolustautumatta hän oli hiipimäisillään pois, kun Herran ääni kuului: »Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään?» Hän huomasi Marian olevan hämillään ja huolissaan. Hän tiesi hänen tällä palveluksellaan ilmaisseen kiitollisuutensa syntiensä anteeksiantamisesta, ja siksi hän kevensi hänen mieltään. Korottaen äänensä yli arvostelun sorinan hän lausui: »Hän teki hyvän työn minulle. Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina. Hän teki, minkä voi. Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamistani varten.»AO5 112.2
Tuoksuvan lahjansa, jonka Maria oli aikonut tuhlata Vapahtajan kuolleelle ruumiille, hän vuodatti hänen päälleen hänen vielä eläessään. Hautaamisen yhteydessä sen tuoksu olisi täyttänyt vain hautakammion, nyt se ilahdutti Vapahtajan sydäntä kertoen Marian uskosta ja rakkaudesta. Joosef Arimatialainen ja Nikodeemus eivät uhranneet rakkaudenlahjaansa Jeesukselle hänen eläessään. Katkerin kyynelin he toivat kalliit yrttinsä hänen kylmälle, elottomalle ruumiilleen. Naiset, jotka toivat yrttejä haudalle, huomasivat tehneensä sen turhaan, sillä Jeesus oli noussut ylös. Mutta Maria, joka vuodatti rakkaudenlahjansa Vapahtajan päälle tämän ollessa tietoinen hänen palveluksestaan, voiteli hänet hänen hautaamistaan varten. Ja joutuessaan suuren koettelemuksensa pimeyteen hän vei mukanaan tuon teon muiston, joka oli esimakua siitä rakkaudesta, jota hän saisi lunastetuiltaan kautta iankaikkisuuksien.AO5 112.3
Monet tuovat kalliita lahjoja vainajille. He lausuvat helliä sano ja seisoessaan kylmän, elottoman ruumiin ääressä. Hellyyttä, tunnustusta ja rakkautta tuhlataan sellaiselle, joka ei näe eikä kuule. Jos nämä sanat olisi lausuttu silloin, kun väsynyt sielu olisi niitä niin suuresti tarvinnut, kun korva vielä saattoi kuulla ja sydän tuntea, niin miten kallisarvoista niiden tuoksu olisikaan ollut!AO5 112.4