Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

Jeesus noudatti juutalaista kuninkaan saapumistapaa. Hän ratsasti samalla eläimellä, jolla Israelin kuninkaat olivat ratsastaneet, ja profetia oli ennustanut Messiaan tällä tavoin kerran tulevan valtakuntaansa. Tuskin hän oli istuutunut varsan selkään, kun jo äänekäs voittohuuto kajahti läpi ilman. Kansanjoukko tervehti häntä Messiaana, kuninkaanaan. Jeesus otti nyt vastaan kunnioituksen, jota hän ei koskaan aikaisemmin ollut sallinut itselleen osoitettavan, ja opetuslapset pitivät tätä merkkinä siitä, että heidän iloiset toiveensa toteutuisivat ja he saisivat nähdä hänet valtaistuimella. Kansa oli varma siitä, että heidän vapautuksensa hetki oli koittanut. Mielikuvituksessaan he näkivät Rooman armeijat karkotettuina Jerusalemista ja Israelin jälleen itsenäisenä valtakuntana. Kaikki olivat onnellisia ja innostuneita, ja ihmiset kilpailivat keskenään, miten osoittaisivat hänelle kunnioitusta. He eivät voineet osoittaa ulkonaista loistoa ja komeutta, mutta he antoivat hänelle onnellisen sydämensä palvonnan. He eivät voineet tuoda hänelle kalliita lahjoja, mutta he levittivät päällysvaatteena matoksi hänen tielleen ja sirottivat myös öljypuun ja palmun lehteviä oksia tielle. He eivät voineet tuon voittokulkueen etunenässä kantaa mitään kuninkaallisia lippuja, mutta he katkoivat levittäytyviä palmunoksia, luonnon voiton tunnuksia, ja heiluttivat niitä korkealla äänekkäiden hoosiannahuutojen kaikuessa.AO5 122.1

Heidän kulkiessaan eteenpäin liittyi mukaan pitkin matkaa sellaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen tulosta ja riensivät yhtymään kulkueeseen. Sivustakatselijoitakin liittyi joukkoon kysellen: Kuka tämä on? Mitä tämä hälinä merkitsee? He olivat kaikki kuulleet Jeesuksesta ja odottivat hänen menevän Jerusalemiin, mutta he tiesivät hänen tähän asti torjuneen kaikki yritykset asettaa hänet valtaistuimelle, ja siksi he olivat suuresti hämmästyneitä kuullessaan, että se oli hän. He ihmettelivät, mikä oli aiheuttanut tämän muutoksen hänessä, joka oli sanonut, ettei hänen valtakuntansa ollut tästä maailmasta.AO5 122.2

Nämä kyselyt keskeyttää riemuhuuto. Innostunut kansanjoukko toistaa sen yhä uudelleen, etäälläkin olevat yhtyvät siihen, ja kaiku vastaa siihen ympäröiviltä kukkuloilta ja laaksoista. Ja nyt yhtyy kulkueeseen Jerusalemista tulevia joukkoja. Tuhansittain niitä, jotka ovat kokoontuneet sinne viettämään pääsiäistä, rientää lausumaan Jeesuksen tervetulleeksi. He tervehtivät häntä heiluttamalla palmunoksia ja virittämällä pyhiä lauluja. Papit soittavat temppelissä torvella iltajumalanpalveluksen merkiksi, mutta vain harvat noudattavat kutsua, ja hallitusmiehet sanovat levottomina toisilleen: »Koko maailma juoksee hänen perässään.»AO5 122.3

Ei koskaan aikaisemmin maallisen vaelluksensa aikana Jeesus ollut sallinut sellaista kunnianosoitusta. Hän näki selvästi sen seuraukset. Se oli johtava hänet ristille. Mutta hänen tarkoituksensa oli näin julkisesti esittää itsensä Lunastajana. Hän halusi kiinnittää ihmisten huomion siihen uhriin, joka kruunaisi hänen työnsä langenneen maailman hyväksi. Kansan kokoontuessa Jerusalemiin viettämään pääsiäistä oli hän, vertauskuvallinen Karitsa, vapaaehtoisesti antava itsensä uhriksi. Hänen seurakuntansa oli kaikkina tulevina aikoina tehtävä hänen maailman syntien tähden tapahtuvan kuolemansa syvän mietiskelyn ja tutkimuksen kohteeksi. Jokainen siihen liittyvä seikka oli vahvistettava niin, ettei epäilylle jäänyt sijaa. Siksi oli välttämätöntä, että koko kansan katse nyt kiinnitettiin häneen. Hänen suurta uhriaan edeltävien tapausten piti olla sellaisia, että ne kiinnittäisivät huomion itse uhriin. Sellaisten kunnianosoitusten jälkeen, jotka liittyivät hänen tuloonsa Jerusalemiin, kaikkien silmät seuraisivat häntä hänen nopeasti siirtyessään kohti elämänsä viimeistä näytöstä.AO5 124.1

Nämä hänen riemukulkuunsa liittyvät tapaukset tulisivat yleiseksi puheenaiheeksi ja tekisivät Jeesuksen kaikille tunnetuksi. Hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen monet liittäisivät nämä tapaukset yhteen hänen kärsimystensä ja kuolemansa kanssa. He joutuisivat tutkimaan ennustuksia ja tulisivat vakuuttuneiksi, että Jeesus oli Messias, ja kääntyneiden joukko joka maassa yhä kasvaisi.AO5 124.2

Tässä maallisen elämänsä ainoassa voittokulkueessa Vapahtaja olisi voinut esiintyä pyhien enkelien saattamana, ja Jumalan pasuuna olisi voinut julistaa hänen tuloaan, mutta sellainen esiintyminen ei olisi ollut hänen tehtävänsä tarkoituksen eikä sen periaatteen mukainen, joka hallitsi hänen elämäänsä. Hän pysyi valitsemassaan vaatimattomassa osassa. Hänen täytyi kantaa inhimillisyyden taakkaa, kunnes hän antaisi henkensä maailman elämän puolesta.AO5 124.3

Tämä päivä oli opetuslasten mielestä heidän elämänsä suuri juhlapäivä, mutta synkät pilvet olisivat sen peittäneet, jos he olisivat tietäneet, että tämä riemukas kohtaus oli vain Mestarin kärsimysten ja kuoleman alkusoittoa. Vaikka hän yhä uudelleen oli heille kertonut varmasti tulevansa uhrattavaksi, niin he hetken iloisessa voitonhuumassa unohtivat hänen murheelliset sanansa ja odottivat vain hänen onnekasta hallituskauttaan Daavidin valtaistuimella.AO5 124.4

Yhä enemmän ihmisiä liittyi lakkaamatta kulkueeseen, ja muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta hetken innostus valtasi kaikki, ja he yhtyivät hoosiannahuutoihin, joiden kaiku kiiri kukkulalta toiselle ja laaksosta laaksoon. Lakkaamatta kaikui huutoja: »Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Hoosianna korkeuksissa!»AO5 124.5

Maailma ei ollut koskaan aikai semmin nähnyt sellaista voittosaattoa. Se ei ollut samanlainen kuin maailman suurten valloittajien kulkueet. Siinä ei nähty murheellisten vankien joukkoa voittajan urhoollisuuden merkkinä. Sen sijaan näkyi Vapahtajan ympärillä kunniakkaita todistuksia hänen rakkaudentyöstään syntisten ihmisten hyväksi. Vangit, jotka hän oli vapauttanut saatanan vallasta, ylistivät Jumalaa vapautuksestaan. Kulkuetta johtivat sokeat, joiden näön hän oli palauttanut. Mykät, joiden kielen siteet hän oli irrottanut, huusivat äänekkäimmät hoosiannahuudot. Hänen parantamansa rammat hyppelivät ilosta ja olivat innokkaimpina taittamassa palmunoksia ja heiluttamassa niitä Vapahtajan edessä. Lesket ja orvot ylistivät Jeesuksen nimeä hänen armotöittensä tähden heitä kohtaan. Pitaaliset, jotka hän oli puhdistanut, levittivät tahrattomat vaatteensa hänen tielleen ja tervehtivät häntä kunnian Kuninkaana. Joukossa oli sellaisiakin, jotka hänen äänensä oli herättänyt kuoleman unesta. Lasarus, jonka ruumis oli jo turmeltuneena maannut haudassa mutta joka nyt iloitsi kukoistavan miehuuden voimassa, talutti eläintä, jolla Vapahtaja ratsasti.AO5 124.6