Fariseusten kateus

Monet fariseukset katselivat tätä näkyä ja kiehuen kateudesta ja ilkeydestä koettivat hillitä yleisen innostuksen tulvaa. Koko arvovallallaan he yrittivät vaientaa kansaa, mutta heidän vetoomuksensa ja uhkauksensa vain lisäsivät innostusta. He pelkäsivät, että tämä joukko paljoutensa voimalla tekisi Jeesuksen kuninkaaksi. Kun eivät enää keksineet muuta keinoa, he tunkeutuivat joukon läpi sinne, missä Jeesus oli, ja lausuivat hänelle moittivasti ja uhkaavasti: »Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi.» He selittivät, että sellaiset meluisat mielenosoitukset olivat laittomia, eivätkä viranomaiset sellaisia sallisi. Mutta he vaikenivat kuultuaan Jeesuksen vastauksen: »Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.» Tuo riemukulkue oli itse Jumalan määräämä. Profeetta oli siitä ennustanut, ja ihminen oli voimaton muuttamaan Jumalan tarkoitusta. Elleivät ihmiset olisi hänen suunnitelmaansa toteuttaneet, hän olisi antanut äänen elottomille kiville, jotka olisivat tervehtineet hänen Poikaansa ylistyshuudoin. Kun fariseukset noloina vetäytyivät syrjään, toistivat sadat äänet Sakarj an sanoj a: »Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.»AO5 125.1