Jerusalemin kohtalonhetki

Jeesus kohotti kätensä, joka niin usein oli siunannut sairaita ja kärsiviä, osoitti sillä tuomittua kaupunkia ja huudahti murheellisena katkonaisin sanoin: »Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!» - Tässä Vapahtaja pysähtyi ja jätti sanomatta, millainen olisi ollut Jerusalemin tila, jos se olisi ottanut vastaan Jumalan sille tarjoaman avun ja lahjan - hänen rakkaan Poikansa. Jos Jerusalem olisi tiennyt, mitä sen etuoikeus oli tietää, ja ottanut vaarin valosta, jonka taivas sille oli lähettänyt, se olisi pysynyt kukoistavana valtakuntien kuningattarena, vapaana Jumalan sille antamassa voimassa. Sen porteilla ei silloin olisi seisonut aseistettuja sotilaita, eikä sen muureilla olisi liehunut Rooman lippuja. Jumalan Pojan silmien eteen nousi se ihana kohtalo, joka olisi tullut Jerusalemin osaksi, jos se olisi ottanut vastaan Lunastajansa. Hän näki, että se hänen avullaan olisi voinut parantua kauheasta sairaudestaan, vapautua kahleistaan ja muodostua maailman mahtavaksi pääkaupungiksi. Sen muureilta olisi rauhankyyhky lentänyt kaikkien kansojen keskuuteen. Se olisi ollut koko maailman kunnian kruunu.AO5 128.1

Mutta tämä kirkas kuva siitä, mitä Jerusalem olisi voinut olla, häipyy pian Vapahtajan silmistä. Hän käsittää mitä se nyt on Rooman ikeen alla, Jumalan kiroamana ja hänen kostotuomionsa alaisena. Hän jatkaa katkennutta valitustaan: »Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.»AO5 129.1

Kristus tuli pelastaakseen Jerusalemin lapsineen, mutta farisealainen ylpeys, ulkokultaisuus, kateus ja pahuus olivat estäneet häntä saavuttamasta tarkoitustaan. Jeesus tiesi, mikä kauhea kosto kohtaisi tuomittua kaupunkia. Hän näki Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, piiritettyjen asukkaiden nääntyvän nälkään, äitien syövän omien lastensa kuolleita ruumiita ja sekä vanhempien että lasten tempaavan toisiltaan viimeisen suupalan, koska kalvava nälkä on tukahduttanut kaikki luonnolliset tunteet. Hän näki myös, että juutalaisten itsepäisyys, joka oli ilmennyt hänen tuomansa pelastuksen hylkäämisenä, saisi heidät myös kieltäytymään antautumasta hyökkääville sotajoukoille. Hän näki Golgatan, jolle hänetkin ristiinnaulittaisiin, niin täynnä ristejä kuin metsässä on puita. Hän näki kurjia asukkaita kidutettavan piinapenkeissä ja ristille naulittuina, kauniit palatsit tuhottuina, temppelin raunioina ja kaupungin mahtavat muurit maan tasalla itse kaupungin ollessa kynnettynä pelloksi. Syystä saattoi Vapahtaja itkeä tuskasta näin kauhean näyn nähdessään.AO5 129.2

Jerusalem oli ollut Jeesuksen huolenpidon erikoisena kohteena, ja kuten rakastava äiti suree itsepäistä poikaansa, niin Jeesuskin itki rakastamaansa kaupunkia. Kuinka voisin sinut jättää? Kuinka saatan nähdä sinut tuhon omana? Onko minun annettava sinun täyttää vihasi malja! Yksi ainoa sielu on niin kallisarvoinen, että sen rinnalla maailmatkin ovat vähäarvoisia, ja tässä kokonainen kansa oli menossa perikatoaan kohden. Kun nopeasti länteen kallistuva aurinko katoaisi taivaanrannan taakse, päättyisi Jerusaleminkin armon päivä. Niin kauan kuin kulkue seisoi Öljymäen rinteellä, ei Jerusalemin vielä ollut liian myöhäistä katua. Armon enkeli jo laski alas siipiään ja oli astumassa pois kultaiselta valtaistuimelta antaakseen sijaa oikeu delle ja nopeasti lähestyvälle tuomiolle. Mutta Kristuksen hellä, rakastava sydän rukoili vielä Jerusalemin puolesta, joka oli hylännyt hänen armonsa, halveksinut hänen varoituksiaan ja nyt aikoi tahrata kätensä hänen verellään. Jos Jerusalem vain katuisi, ei vielä olisi liian myöhäistä. Laskevan auringon viimeisten säteiden viipyessä vielä temppelissä, torneissa ja muurin harjalla voisi ehkä joku hyvä enkeli johtaa sen Vapahtajan luo ja kääntää sen tuomion. Kaunis ja syntinen kaupunki, joka oli kivittänyt profeetat, kieltänyt Jumalan Pojan ja katumattomuudellaan sitoi itsensä orjuuden kahleisiin - sen armon päivä oli melkein loppuun kulunut.AO5 129.3

Kuitenkin Jumalan Henki puhuu vielä Jerusalemille. Ennen kuin päivä päättyy, esitetään vielä yksi todistus Kristuksen puolesta. Todistuksen ääni korotetaan kaiuttamaan profeetallisesta menneisyydestä tulevaa kutsua. Jos Jerusalem kuulee kutsun, jos se vastaanottaa Vapahtajan, joka lähestyy sen portteja, se voi vielä pelastua.AO5 130.1