Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Vertaus viikunapuusta

    Vertaus viikunapuusta, minkä Kristus esitti ennen Jerusalemiin menoaan, on välittömässä yhteydessä sen opetuksen kanssa, jonka hän antoi kirotessaan hedelmättömän puun. Vertauksessa puutarhuri pyysi kuivan hedelmättömän puun puolesta: Anna sen olla vielä tämä vuosi, niin minä kaivan sen ympäri ja lannoitan sitä, ja jos se tuottaa hedelmää, hyvä on, mutta ellei, voit kaataa sen. Hedelmätöntä puuta oli hoidettava yhä paremmin, kaikin mahdollisin keinoin. Mutta jos se jäisi hedelmättömäksi, ei mikään pelastaisi sitä tuholta. Vertauksessa ei kerrottu, mikä oli puutarhurin työn tulos. Se riippui siitä kansasta, jolle Kristus lausui nämä sanat. Hedelmätön puu kuvasi heitä, ja he saivat itse ratkaista oman kohtalonsa. Heille annettiin kaikki taivaan suomat edut, mutta nämä siunaukset eivät heitä hyödyttäneet. Tulos näkyi siinä, että Kristus kirosi hedelmättömän viikunapuun. He olivat valinneet oman perikatonsa.AO5 137.1

    Yli tuhannen vuoden ajan Juudan kansa oli käyttänyt väärin Jumalan armoa ja vetänyt päälleen hänen tuomiotaan. He olivat hylänneet hänen varoituksensa ja tappaneet hänen profeettansa. Kristuksen ajan ihmiset syyllistyivät samoihin synteihin noudattamalla samaa menettelytapaa. Tuon sukukunnan syyllisyys oli siinä, että he hylkäsivät heille silloin tarjotun armon ja heille lausutut varoitukset. Kristuksen päivien juutalaiset sitoivat itsensä kahleilla, joita tuo kansa oli jo vuosisatoja itselleen takonut.AO5 137.2

    Jokaisen aikakauden ihmisille tarjotaan valoa ja etuoikeuksia. Heillä on etsikkoaikansa, jolloin he voivat tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa. Mutta tällä armolla on rajansa. Se voi vuosikausia olla tarjona ihmiselle, joka on välinpitämätön ja hylkää sen. Mutta kerran tulee hetki, jolloin ihminen saa viimeisen armokutsun. Sydän paatuu niin, ettei se enää vastaa Jumalan Hengen kutsuun. Silloin ei Pyhän Hengen lempeä, vetoava ääni enää kutsu ihmistä, ja sen nuhteet ja varoitukset lakkaavat.AO5 137.3

    Tuo päivä oli nyt koittanut Jerusalemille. Jeesus itki tuskasta tuomitun kaupungin tähden, mutta hän ei enää voinut sitä pelastaa. Hän oli jo käyttänyt kaikki keinot. Hylätessään Jumalan Hengen varoitukset Israel oli hylännyt ainoan apukeinonsa. Mikään muu mahti ei voinut sitä pelastaa.AO5 138.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents