Lasten hoosiannahuudot

Jonkin ajan kuluttua papit ja hallitusmiehet uskalsivat palata temppeliin. Kun pakokauhu oli lakannut, heidät valtasi pelko siitä, minkä askelen Jeesus nyt ottaisi. He arvelivat hänen astuvan Daavidin valtaistuimelle. Palatessaan hiljaa temppeliin he kuulivat sekä aikuisten että lasten ylistävän Jumalaa. Astuessaan sisään he jäivät kuin naulittuina katselemaan edessään olevaa ihmeellistä näkyä. He näkivät sairaiden parantuvan, sokeiden saavan näkönsä, kuurojen kuulevan ja rampojen hyppivän ilosta. Lapset olivat ensimmäisinä iloitsemassa. Jeesus oli parantanut heidän sairautensa. Hän oli ottanut heidät syliinsä, ottanut vastaan heidän hellät suudelmansa, ja muutamat heistä olivat vaipuneet uneen hänen helmaansa hänen opettaessaan kansaa. Nyt lapset kaiuttivat kiitostaan iloisin äänin. He toistivat edellisen päivän hoosiannahuutoja ja heiluttivat riemuissaan palmunoksia Vapahtajan edessä. Temppelin muurit kaikuivat heidän huudoistaan: »Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!» »Sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on» (Ps. 118: 26; Sak. 9: 9). »Hoosianna Daavidin Pojalle!»AO5 142.2

Näiden onnellisten, vapaiden äänten kaiku loukkasi temppelin esimiehiä. He päättivät lopettaa sellaiset mielenosoitukset. He esittivät kansalle, että lasten hypähtely ja ilohuudot häpäisivät Herran temppelin. Huomatessaan, etteivät heidän sanansa vai kiittaneet mitään kansaan, he vetosivat Kristukseen: »’Kuuletko, mitä nämä sanovat?’ Niin Jeesus sanoi heille: ‘Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen?’» Ennustuksessa oli sanottu, että Kristus julistettaisiin kuninkaaksi, ja sen täytyi toteutua. Israelin papit ja hallitusmiehet kieltäytyivät julistamasta hänen kunniaansa, ja silloin Jumala teki lapset todistajikseen. Jos lapset olisivat vaienneet, olisivat itse temppelin pylväät kaiuttaneet Vapahtajan ylistystä.AO5 142.3

Fariseukset olivat täysin ymmällä. Yliote oli nyt sellaisella, jota he eivät pystyneet pelästyttämään. Jeesus oli ryhtynyt temppelin varjelijaksi. Koskaan aikaisemmin hän ei ollut käyttänyt tällaista kuninkaallista valtaa. Ei koskaan hänen sanoillaan ja teoillaan ollut ollut tällaista voimaa. Hän oli tehnyt ihmeellisiä tekoja kautta Jerusalemin, mutta ei koskaan näin juhlallisella ja vaikuttavalla tavalla. Kun saapuvilla oleva kansa oli nähnyt hänen ihmetyönsä, eivät papit ja hallitusmiehet uskaltaneet tuoda julki vihamielisyyttään. Vaikka hänen vastauksensa raivostutti heitä ja saattoi heidät hämilleen, he eivät kyenneet saamaan aikaan mitään enempää sinä päivänä.AO5 144.1