Jeesusta yritetään sanoistaan ansaan

Seuraavana aamuna sanhedrin jälleen kokoontui pohtimaan, miten olisi meneteltävä Jeesuksen suhteen. Kolme vuotta aikaisemmin he olivat vaatineet merkkiä siitä, että hän olisi Messias. Sen jälkeen hän oli tehnyt suuria ihmetekoja kaikkialla maassa. Hän oli parantanut sairaita, ihmeellisesti ruokkinut tuhansia ihmisiä, kävellyt veden päällä ja tyynnyttänyt myrskyävän meren. Hän oli useita kertoja lukenut ihmissydämiä kuin avointa kirjaa. Hän oli ajanut ulos riivaajia ja herättänyt kuolleita. Hallitusmiehillä oli silmiensä edessä todistukset siitä, että hän oli Messias. Nyt he päättivät olla vaatimatta mitään merkkiä hänen vallastaan, vaan sen sijaan puristaa häneltä jonkin tunnustuksen tai lausunnon, josta hänet voitaisiin tuomita.AO5 144.2

He palasivat temppeliin, missä hän opetti kansaa, ja esittivät hänelle seuraavan kysymyksen: »Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?» He odottivat hänen väittävän, että hän oli saanut valtansa Jumalalta. Tämän väitteen he aikoivat kumota. Mutta Jeesus vastasi heille esittämällä puolestaan kysymyksen, joka näytti koskevan aivan eri asiaa, ja hänen vastauksensa heille riippui siitä, miten he vastaisivat tähän kysymykseen. Hän sanoi: »Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?»AO5 144.3

Papit huomasivat olevansa pulassa, josta he eivät voisi selvitä pelkällä viisaudella. Jos he sanoisivat, että Johanneksen kaste oli taivaasta, se paljastaisi heidän epäjohdonmukaisuutensa. Kristus sanoisi silloin: »Miksi siis ette uskoneet häntä?» Johannes oli todistanut Kristuksesta: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin» (Joh. 1: 29). Jos papit uskoivat Johanneksen todistukseen, kuinka he voivat kieltää, että Kristus oli Messias? Jos he taas esittäisivät oman vakaumuksensa, että Johanneksen kaste oli ihmisistä, he saisivat vastaansa suuttumuksen myrskyn, sillä kansa piti Johannesta profeettana.AO5 144.4

Kansa odotti kiihkeän jännittyneenä asian ratkaisua. He tiesivät, että papit olivat tunnustaneet hyväksyvänsä Johanneksen kasteen, ja he odottivat heidän ilman muuta tunnustavan, että hän oli Jumalan lähettämä. Mutta neuvoteltuaan salaa keskenään papit päättivät olla esittämättä kantaansa. Teeskennellen tietämättömyyttä he sanoivat: »Emme tiedä.» Jeesus sanoi: »Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.»AO5 145.1

Kirjanoppineet, papit ja hallitusmiehet vaikenivat. Noloina ja pettyneinä he loivat katseensa alas uskaltamatta kysyä Kristukselta enempää. Pelkuruudellaan ja neuvottomuudellaan he olivat suuressa määrin menettäneet kansan kunnioituksen. Siksi kansa nyt huvittuneena katseli, miten nämä ylpeät, itsevanhurskaat miehet kärsivät tappion.AO5 145.2

Kaikki nämä Kristuksen sanat ja teot olivat hyvin tärkeitä, ja niiden vaikutus alkaisi yhä lisääntyvässä määrin tuntua hänen ristiinnaulitsemisensa ja ylösnousemisensa jälkeen. Monet niistä, jotka innokkaasti olivat odottaneet tuon keskustelun tulosta, tulivat myöhemmin hänen opetuslapsikseen saatuaan siihen ensimmäisen sysäyksen Jeesuksen sanoista tuona tapahtumista rikkaana päivänä. Temppelipihan tapahtumat eivät koskaan häipyneet heidän muististaan. Jeesuksen ja ylimmäisen papin vastakohta heidän keskustelussaan oli ilmeinen. Temppelin ylpeällä esimiehellä oli yllään koreat ja kallisarvoiset vaatteet. Hänen päässään oli välkkyvä tiara. Hänen ryhtinsä oli kuninkaallinen, hänen tukkansa ja pitkä, aaltoileva partansa olivat iän harmaannuttamat. Hänen ulkonäkönsä herätti kunnioitusta. Tämän ylvään henkilön rinnalla seisoi taivaan Majesteetti ilman loistoa ja koristuksia. Hänen vaatteensa olivat matkasta pölyiset, hänen kasvonsa kalpeat ja niillä oli kärsivällisen surullinen ilme. Kuitenkin ne ilmaisivat arvokkuutta ja lempeyttä, joka oli ylipapin ylpeän, itsekylläisen ja vihaisen ilmeen selvä vastakohta. Monet niistä, jotka kuulivat ja näkivät Jeesuksen sanat ja teot temppelissä, pitivät siitä hetkestä asti sydämessään häntä Jumalan profeettana.AO5 145.3

Mutta kun yleinen mielipide alkoi kallistua hänen puolelleen, pappien viha Jeesusta kohtaan lisääntyi. Kuin öljyä heidän vihansa tuleen oli se viisaus, jolla hän vältti hänelle asetetut ansat ja joka oli uutena todistuksena hänen jumaluudestaan.AO5 145.4