Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät

Vapahtaja katsoi heihin säälivästi ja jatkoi: »Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: ‘Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme’? Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa.»AO5 148.1

Tätä ennustusta juutalaiset olivat usein toistaneet synagoogissaan sovelluttaen sitä tulevaan Messiaaseen. Kristus oli juutalaisen järjestelmän ja koko pelastussuunnitelman kulmakivi. Tämän kulmakiven juutalaiset rakentajat, Israelin papit ja hallitusmiehet, olivat nyt hylkäämäisillään. Vapahtaja kiinnitti heidän huomiotaan ennustuksiin, jotka osoittivat heille heidän vaaransa. Kaikin käytettävissä olevin keinoin hän koetti tehdä heille selväksi sen teon laadun, jonka he olivat tekemäisillään.AO5 148.2

Hänen sanoillaan oli toinenkin tarkoitus. Esittäessään kysymyksen: »Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?» Kristus halusi saada fariseukset vastaamaan, niin kuin he vastasivat. Hän tahtoi heidän tuomitsevan itse itsensä. Koska hänen varoituksensa eivät herättäisi heissä katumusta, ne sinetöisivät heidän tuomionsa, ja hän toivoi heidän näkevän, että he olivat itse saattaneet itsensä turmioon. Hänen tarkoituksensa oli osoittaa heille Jumalan oikeudenmukaisuus hänen riistäessään heiltä heidän kansallisia etuoikeuksiaan, mikä oli jo alkanut, ja mikä lopulta johtaisi ei vain heidän temppelinsä ja kaupunkinsa tuhoamiseen vaan koko kansan hajottamiseen.AO5 148.3

Kuulijat käsittivät varoituksen. Mutta huolimatta tuomiosta, jonka itse olivat julistaneet, papit ja hallitusmiehet olivat valmiit täyttämään kuvauksen ja lausumaan: »Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet.» »Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa», sillä yleinen mielipide oli Kristuksen puolella.AO5 148.4

Käyttäessään ennustusta hylätystä kivestä Kristus viittasi todelliseen tapahtumaan Israelin historiassa. Tapaus liittyi ensimmäisen temppelin rakentamiseen. Se soveltui erityisesti Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikaan ja sen olisi tullut erikoisen voimakkaasti vedota juutalaisiin, mutta se sisältää opetuksen meillekin. Kun Salomon temppeliä rakennettiin, tehtiin seiniin ja perustuksiin käytetyt suunnattomat kivilohkareet täysin valmiiksi louhimossa. Sen jälkeen kun ne oli tuotu rakennuspaikalle, ei niitä enää saanut käsitellä millään työkalulla, vaan työmiesten oli ainoastaan asetettava ne paikoilleen. Eräs tavattoman iso ja erikoisen muotoinen kivi oli tuotu perustukseen käytettäväksi, mutta työmiehet eivät voineet löytää sille paikka eivätkä siis käyttää sitä. Se oli heille vain haitaksi ol lessaan käyttämättömänä heidän tiellään. Kauan se oli hylättynä. Mutta kun rakentajien oli laskettava kulmakivi, he etsivät kauan löytääkseen tarpeeksi suuren ja painavan kiven, joka olisi sopivan muotoinen tuohon paikkaan ja kestäisi sen suuren painon, joka sillä tulisi lepäämään. Jos he tekisivät epäviisaan valinnan tässä tärkeässä asiassa, koko rakennuksen turvallisuus joutuisi vaaraan. Heidän olisi löydettävä kivi, joka pystyisi vastustamaan auringon, pakkasen ja myrskyn vaikutusta. Useita eri kiviä oli jo kokeiltu, mutta suunnattoman painon alla ne olivat murskaantuneet palasiksi. Toiset taas eivät voineet kestää lämpötilan äkillisiä vaihteluja. Viimein huomio kiintyi tuohon kiveen, joka oli ollut kauan hylättynä. Se oli ollut alttiina ilman, auringon ja myrskyn vaikutukselle, mutta siinä ei näkynyt ainoatakaan säröä. Rakentajat tutkivat tätä kiveä. Se oli kestänyt kaikki muut kokeet mutta ei vielä yhtä. Jos se voisi kestää raskaan painon, he valitsisivat sen kulmakiveksi. Koe tehtiin. Kivi hyväksyttiin, asetettiin sille kuuluvalle paikalle ja huomattiin täsmälleen sopivaksi. Jesajalle näytettiin profeetallisessa näyssä, että tämä kivi kuvasi Kristusta. Hän sanoo: AO5 148.5

»Herra Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa. Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille. Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.» Profeetta vietiin näyssä Kristuksen ensimmäisen tulemisen aikaan ja hänelle näytettiin, että Kristuksen on kohdattava vaikeuksia ja koettelemuksia, joita Salomon temppelin pääkulmakiven kohtalo kuvasi. »Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin perustuskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene» (Jes. 8: 1315; 28:16).AO5 149.1

Rajattomassa viisaudessaan Jumala valitsi kulmakiven ja laski sen itse. Hän sanoo sitä »lujasti perustetuksi». Koko maailma voi laskea sen päälle taakkansa ja murheensa, ja se voi kestää ne kaikki. He voivat täysin turvallisesti rakentaa sen päälle. Kristus on »koeteltu kivi». Hän ei koskaan petä niitä, jotka luottavat häneen. Hän on kestänyt jokaisen koetuksen. Hän on kantanut Aadamin ja koko jälkimaailman syyllisyyden painon ja selvinnyt enemmän kuin voittajana pahuuden pauloista. Hän on kantanut taakat, joita jokainen katuva syntinen on hänen päälleen heittänyt. Kristuksessa syyllinen sydän on löytänyt rauhan. Hän on luja perustus. Kaikki, jotka panevat luottamuksensa häneen, lepäävät täysin turvallisina.AO5 149.2

Jesajan ennustuksessa Kristuksen sanotaan olevan sekä luja perustus että kompastuskivi. Apostoli Pietari, joka kirjoittaa Pyhän Hengen innoittamana, osoittaa selvästi, kenelle Kristus on perustuskivi ja kenelle loukkauskallio: »Jos ̕olette maistaneet, että Herra on hyvä’. Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia. Sillä Raamatussa sanotaan: ̕Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.’ Teille siis, jotka uskotte, se on kallis, mutta niille, jotka eivät usko, ‘on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi’ ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi’. Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat» (1 Piet. 2: 38).AO5 149.3

Niille, jotka uskovat, Kristus on luja perustus. Nämä ovat niitä, jotka kaatuvat tähän kiveen ja ruhjoutuvat. Tässä kuvataan alistumista Kristuksen tahtoon ja uskoa häneen. Kaatuminen kiveen ja ruhjoutuminen merkitsee omasta vanhurskaudesta luopumista ja menemistä Kristuksen luo nöyränä kuin lapsi, katuen syntejämme ja uskoen hänen anteeksiantavaan rakkauteensa. Ja näin me siis uskon ja kuuliaisuuden kautta rakennamme Kristusperustukselle.AO5 151.1

Tälle elävälle kivelle voivat rakentaa niin juutalaiset kuin pakanatkin. Se on ainoa perustus, jolle voimme turvallisesti rakentaa. Se on kyllin leveä kaikille ja kyllin vahva kestämään koko maailman painon ja taakat. Ja yhteyden kautta Kristukseen, elävään kiveen, tulee kaikista, jotka rakentavat tälle perustukselle, eläviä kiviä. Monet ihmiset ovat omin ponnistuksin tulleet hiotuiksi, kiillotetuiksi ja kauniiksi, mutta heistä ei voi tulla »eläviä kiviä», koska he eivät ole yhteydessä Kristuksen kanssa. Ilman tätä yhteyttä kukaan ihminen ei voi pelastua. Ellei meissä ole Kristuksen elämää, emme voi vastustaa myrskyjä ja kiusauksia. Iankaikkinen kohtalomme riippuu siitä, rakennammeko tälle lujalle perustukselle. Monet rakentavat nykyään perustuksille, joita ei ole koeteltu. Kun sade lankeaa, myrsky raivoaa ja tulvat tulevat, heidän rakennuksensa sortuu, koska se ei ole perustettu ikuiselle Kalliolle, pääkulmakivelle Jeesukselle Kristukselle.AO5 151.2

Niille, jotka »eivät tottele sanaa», Kristus on loukkauskallio. Mutta »se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi». Hylätyn kiven tavoin Kristus sai maallisen elämänsä aikana kestää ylenkatsetta ja pahoinpitelyä. Hän oli »ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, — halveksittu, jota emme minäkään pitäneet» (Jes. 53: 3). Mutta aika oli lähellä, jolloin hänet kirkastettaisiin. Kuolleista nousemisen kautta hänet julistettiin »Jumalan Pojaksi voimassa» (Room. 1: 4). Toisen kerran tullessaan hän on paljastuva taivaan ja maan Herraksi. Ne, jotka nyt olivat ristiinnaulitsemaisillaan hänet, tunnustavat kerran hänen suuruutensa. Koko maailmankaikkeuden nähden hylätystä kivestä on tuleva pääkulmakivi.AO5 151.3

Ja »jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa». Kansa, joka hylkäsi Kristuksen, näki pian kaupunkinsa ja kansansa tuhottuna. Heidän kunniansa loiste sammui; se hajosi tomuna tuuleen. Ja mikä tuhosi juutalaiset? Se oli kallio, joka olisi ollut heidän turvansa, jos he olisivat rakentaneet sille. Se oli Jumalan hyvyys, jota he halveksivat, vanhurskaus, jonka he hylkäsivät, armo, jonka he työnsivät luotaan. Ihmiset asettuivat Jumalaa vastaan, ja kaikki se, mikä olisi voinut koitua heidän pelastuksekseen, kääntyi heidän turmiokseen. Kaiken, minkä Jumala oli säätänyt heille elämäksi, he huomasivat olevan kuolemaksi. Kristuksen ristiinnaulitsemisesta oli seurauksena Jerusalemin hävitys. Golgatalla vuotanut veri oli paino, joka veti heidät perikatoon sekä tässä että tulevassa maailmassa. Näin on oleva myös viimeisenä suurena päivänä, jolloin tuomio tulee kohtaamaan Jumalan armon hylkääjiä. Kristus, heidän loukkauskallionsa, on silloin ilmestyvä heille kostavana vuorena. Hänen kasvojensa kirkkaus, joka vanhurskaille on elämää, on oleva jumalattomille kuluttava tuli. Koska syntinen on hylännyt hänen rakkautensa ja halveksinut hänen armoaan, hän joutuu tuhottavaksi.AO5 152.1

Monin kuvauksin ja toistetuin varoituksin Jeesus osoitti, mitä seuraisi, jos juutalaiset hylkäisivät Jumalan Pojan. Nämä sanansa hän lausuu kaikkina aikoina kaikille, jotka kieltäytyvät ottamasta häntä vastaan Lunastajanaan. Jokainen varoitus kuuluu myös heille. Häväistyllä temppelillä, tottelemattomalla pojalla, petollisella viinitarhurilla ja ylimielisillä rakentajilla on vastineensa jokaisen syntisen kokemuksissa. Ellei hän kadu, hänen osakseen tulee niiden kuvaama tuomio.AO5 152.2