Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Saddukeukset ja ylösnousemuskysymys

    Tuskin olivat fariseukset vaienneet, kun saddukeukset tulivat viekkaine kysymyksineen. Nämä kaksi puoluetta vastustivat katkerasti toisiaan. Fariseukset pitivät tarkoin kiinni perimätavoista. He olivat tarkkoja ulkonaisista menoista, peseytyivät ja paastosivat ahkerasti, pitivät pitkiä rukouksia ja antoivat almuja huomiota herättävällä tavalla. Mutta Kristus selitti heidän tekevän tyhjäksi Jumalan lain opettamalla oppeja, jotka olivat ihmisten käskyjä. Lahkona he olivat tekopyhiä ja ulkokullattuja, mutta heidän joukossaan oli todella hurskaita yksilöitä, jotka ottivat vastaan Kristuksen opetukset ja tulivat hänen opetuslapsikseen. Saddukeukset hylkäsivät fariseusten perimätavat. He tunnustivat uskovansa suurimman osan Kirjoituksista ja pitävänsä niitä toimintansa ohjeena, mutta itse asiassa he olivat epäilijöitä ja materialisteja.AO5 156.2

    Saddukeukset kielsivät enkelien olemassaolon, kuolleitten ylösnousemuksen ja opin tulevasta elämästä palkintoineen ja rangaistuksineen. Kaikissa näissä kohdissa he erosivat fariseuksista. Näiden kahden lahkon välillä ylösnousemus oli erityinen riidan aihe. Fariseukset olivat lujasti uskoneet ylösnousemukseen, mutta näissä väittelyissä heidän käsityksensä ihmisen tulevasta tilasta hämmentyivät. Kuolema tuli heille selittämättömäksi salaisuudeksi. Heidän kykenemättömyytensä kumota saddukeusten väitteet oli heille alituisena suuttumuksen aiheena. Näiden kahden lahkon väliset keskustelut päättyivät tavallisesti vihaisiin väittelyihin, jotka yhä enemmän loitonsivat heitä toisistaan.AO5 156.3

    Saddukeusten lukumäärä oli paljon pienempi kuin heidän vastustajiensa, eikä heillä ollut yhtä voimakasta vaikutusta kansaan, mutta monet heistä olivat varak kaita, ja näin heillä oli rikkauteen perustuvaa vaikutusvaltaa. Heihin kuuluivat useimmat papit, ja heidän keskuudestaan valittiin tavallisesti ylimmäinen pappi. Tämä tapahtui kuitenkin sillä nimenomaisella ehdolla, etteivät he toisi julki epäileviä mielipiteitään. Fariseusten lukumäärän ja kansansuosion vuoksi saddukeusten oli pakko tehdä näennäisiä myönnytyksiä oppeihinsa nähden hoitaessaan jotakin papillista tehtävää, mutta juuri se seikka, että heitä voitiin valita sellaisiin tehtäviin, lisäsi heidän väärien mielipiteittensä vaikutusta.AO5 156.4

    Saddukeukset eivät hyväksyneet Jeesuksen opetuksia, sillä he eivät tunnustaneet häntä ohjaavan hengen voivan esiintyä tällä tavalla, ja hänen opetuksensa Jumalasta ja tulevasta elämästä oli heidän oppiensa vastainen. He uskoivat Jumalaan ainoana ihmistä korkeampana olentona, mutta he väittivät, että kaikkea ohjaava kaitselmus ja Jumalan ennaltanäkeminen riistäisi ihmiseltä vapaan siveellisen toiminnan ja alentaisi hänet orjan asemaan. Heidän uskonsa mukaan Jumala luotuaan ihmisen oli jättänyt hänet oman onnensa nojaan, riippumattomaksi mistään korkeammasta voimasta. Heidän mielestään ihminen sai vapaasti hallita omaa elämäänsä ja ohjata maailman tapahtumia, ja he uskoivat, että hänen kohtalonsa oli hänen omissa käsissään. He kielsivät, että Jumalan Henki toimisi ihmisten välityksellä tai luonnollisin keinoin. Kuitenkin he ajattelivat, että ihminen saattoi päästä korkeammalle käyttämällä luonnonlahjojaan oikealla tavalla ja että hän saattoi puhdistua noudattamalla ankaria ja tarkkoja vaatimuksia.AO5 157.1

    Heidän käsityksensä Jumalasta vaikutti heidän omaan luonteeseensa. Koska heidän käsityksensä mukaan hänellä ei ollut mitään mielenkiintoa ihmistä kohtaan, niin vähän hekään välittivät toisista ihmisistä, eikä heillä ollut juuri mitään yhteyttä keskenään. Koska he eivät tunnustaneet Pyhän Hengen vaikutusta ihmisen toimintaan, heidän elämästään puuttui hänen voimansa. Muitten juutalaisten tavoin he suuresti kerskailivat esikoisoikeudestaan Aabrahamin lapsina ja lain vaatimusten tarkasta noudattamisesta, mutta heiltä puuttui lain todellinen henki ja Aabrahamin usko ja hyvyys. Heidän myötätuntonsa piiri oli hyvin suppea. He uskoivat, että jokaisen ihmisen on mahdollista hankkia elämän mukavuuksia ja siunauksia, eivätkä toisten puutteet ja kärsimykset näin ollen liikuttaneet heitä. He elivät vain itseään varten.AO5 157.2

    Sanoillaan ja teoillaan Kristus todisti jumalallisesta voimasta, joka saa aikaan yliluonnollisia asioita, tulevasta elämästä tämän elämän jälkeen ja Jumalasta ihmislasten Isänä, joka aina valvoo heidän tosi parastaan. Hän osoitti Jumalan voiman ilmenevän hyvyytenä ja säälinä, mikä oli moite saddukeusten itsekästä eristäytyneisyyttä kohtaan. Hän opetti, että Jumala vaikuttaa ihmissydämeen Pyhän Henkensä kautta hänen sekä ajalliseksi että iankaikkiseksi parhaakseen. Hän osoitti, miten suuri erehdys on luulla ih misvoiman saavan aikaan sen luonteen muutoksen, jonka yksin Jumalan Henki kykenee tekemään.AO5 157.3

    Saddukeukset olivat päättäneet saada ihmiset epäilemään näitä hänen opetuksiaan. Haastaessaan riitaa Jeesuksen kanssa he olivat varmat siitä, että saisivat hänet huonoon maineeseen, vaikkakaan eivät saisi häntä tuomituksi. Ylösnousemus oli aihe, josta he päättivät kuulustella häntä. Jos hän olisi yhtä mieltä heidän kanssaan, hän loukkaisi fariseuksia yhä enemmän. Jos hän taas olisi toista mieltä, he aikoivat saattaa hänen opetuksensa naurunalaiseksi.AO5 158.1

    Saddukeukset ajattelivat, että jos ihmisen ruumis sekä kuolemattomuuden että kuolevaisuuden tilassa on muodostunut samoista aineosista, niin noustuaan kuolleista sen täytyy olla lihaa ja verta, ja iankaikkisessa elämässä se tulee jatkamaan täällä keskeytynyttä elämäänsä. Siinä tapauksessa he päättelivät maallisten suhteitten tulevan jatkumaan, miehen ja vaimon jälleen liittyvän toisiinsa, avioliiton saavan lopullisen täyttymyksensä ja kaikkien asiain jatkuvan samoin kuin ennen kuolemaa, niin että tämän elämän heikkoudet ja intohimotkin säilyvät iankaikkiseen elämään.AO5 158.2

    Vastatessaan heidän kysymyksiinsä Jeesus kohotti tulevan elämän verhoa. Hän sanoi: »Ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.» Hän osoitti, että saddukeusten usko oli väärä. Heillä oli väärät perusteet. »Te eksytte», hän lisäsi, »koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.» Hän ei syyttänyt heitä kuten fariseuksia tekopyhyydestä vaan väärästä käsityksestä.AO5 158.3

    Saddukeukset kuvittelivat noudattavansa Kirjoituksia tarkemmin kuin ketkään muut ihmiset. Mutta Jeesus osoitti, etteivät he olleet tunteneet niiden todellista merkitystä. Tämän tuntemuksen ihminen saa vain Pyhän Hengen valistamana. Hän sanoi sen seikan, etteivät he tunne Kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa, olevan heidän uskonsa sekavuuden ja heidän pimeytensä syynä. He koettivat saada Jumalan salaisuudet rajallisen järkensä piiriin. Kristus kehotti heitä avaamaan sydämensä niille pyhille totuuksille, jotka avartaisivat ja vahvistaisivat ymmärrystä. Tuhannet ihmiset eivät usko siksi, että heidän rajallinen mielensä ei voi käsittää Jumalan salaisuuksia. He eivät voi selittää Jumalan voiman ihmeellistä ilmenemistä hänen kaitselmuksessaan. Siksi he kieltävät sellaisen voiman osoitukset ja väittävät niiden johtuvan luonnonvoimista, joita he vielä vähemmän voivat käsittää. Meitä ympäröivien salaisuuksien ainoa avain on siinä, että tunnustamme niissä kaikissa Jumalan läsnäolon ja voiman. Ihmisten tulisi tunnustaa Jumala koko maailmankaikkeuden Luojaksi, kaiken hallitsijaksi ja toimeenpanijaksi. Heidän täytyy saada avarampi käsitys hänen luonteestaan ja hänen vaikutuksensa salaisuudesta.AO5 158.4

    Kristus lausui kuulijoilleen, että ellei olisi kuolleitten ylösnousemusta, ei kirjoituksista, joihin he tunnustivat uskovansa, olisi mitään hyötyä. Hän sanoi: »Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ‘Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.» Jumala pitää asioita, joita ei ole, ikään kuin ne olisivat. Hän näkee lopun alusta ja katselee työnsä tulosta, ikään kuin se olisi jo loppuun suoritettu. Kalliit vainajat Aadamista viimeiseen vanhurskaaseen kuolleeseen asti tulevat kuulemaan Jumalan Pojan äänen ja tulevat esille haudoistaan iankaikkiseen elämään. Jumala on oleva heidän Jumalansa, ja he tulevat olemaan hänen kansansa. Jumalan ja ylösnouseitten pyhien välillä tulee olemaan läheinen ja hellä suhde. Tätä suhdetta, joka sisältyy hänen tuleviin suunnitelmiinsa, hän pitää jo vallitsevana. Kuolleet ovat hänelle eläviä.AO5 158.5

    Kristuksen sanat tukkivat saddukeusten suun. He eivät voineet vastata hänelle. Hän ei ollut lausunut sanaakaan, joka olisi antanut vähintäkään aihetta tuomita. Hänen vastustajansa eivät olleet saavuttaneet muuta kuin kansan halveksumisen.AO5 159.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents