Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Ensimmäinen kaikista käskyistä

    Fariseukset uskoivat saavansa hänet puhumaan sellaista, mitä voisivat käyttää häntä vastaan. He taivuttivat erään viisaan kirjanoppineen kysymään Jeesukselta, mikä lain kymmenestä käskystä on tärkein.AO5 159.2

    Fariseukset olivat korostaneet neljää ensimmäistä käskyä, jotka esittivät ihmisen velvollisuuden Luojaansa kohtaan, paljon tärkeämpinä kuin muita kuutta, jotka määräävät ihmisen velvollisuuden lähimmäistään kohtaan. Seuraus oli, että heidän käytännöllisestä hurskaudestaan puuttui paljon. Jeesus oli osoittanut ihmisille heidän suuret puutteensa ja opettanut hyvien töiden välttämättömyyttä sanoen, että puu tunnetaan hedelmistään. Tästä syystä häntä oli syytetty siitä, että hän asetti kuusi viimeistä käskyä neljän ensimmäisen edelle.AO5 159.3

    Lainoppinut lähestyi Jeesusta ja kysyi suoraan: »Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?» Jeesuksen vastaus oli suora ja vakuuttava: »Ensimmäinen on tämä: ̕Kuule, Israel, Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Tämä on ensimmäinen käsky.» Toinen on ensimmäisen kaltainen, sanoi Kristus, sillä se johtuu siitä: “‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä suurempaa kuin nämä.» »Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.»AO5 159.4

    Kymmenestä käskystä sisältyy neljä ensimmäistä tähän suureen käskyyn: »Rakasta Herraa Jumalaasi kaikesta sydämestäsi.» Viimeiset kuusi sisältyvät tähän: »Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.» Nämä molemmat käskyt ilmaisevat rakkauden periaatteen. Emme voi pitää ensimmäistä ja rikkoa toista tai pitää toista ja rikkoa ensimmäistä. Kun Jumalalla on hänelle kuuluva paikkansa sydämen valtaistuimella, annamme lähimmäisellemmekin oikean paikan. Me rakastamme häntä kuten itseämme. Ja vain rakastaessamme Jumalaa yli kaiken me voimme puolueettomasti rakastaa lähimmäistämme.AO5 159.5

    Ja koska kaikkiin käskyihin sisältyy rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen, ei yhtäkään niistä voida rikkoa loukkaamatta tätä periaatetta. Täten Kristus opetti kuulijoilleen, ettei Jumalan lakiin kuulu monia eri käskyjä, joista toiset ovat hyvin tärkeitä ja toiset vähemmän tärkeitä, niin että ne voidaan rankaisematta jättää ottamatta huomioon. Herramme esittää neljä ensimmäistä ja kuusi viimeistä käskyä jumalallisena kokonaisuutena ja opettaa, että rakkaus Jumalaan ilmenee kuuliaisuutena kaikille hänen käskyilleen.AO5 160.1

    Kirjanoppinut, joka oli tehnyt Jeesukselle tämän kysymyksen, tunsi hyvin lain ja hämmästyi Jeesuksen sanoista. Hän ei odottanut häneltä niin syvää ja perinpohjaista Kirjoitusten tuntemusta. Hän oli saanut avaramman käsityksen pyhiin käskyihin sisältyvistä periaatteista. Kokoontuneiden pappien ja hallitusmiesten edessä hän rehellisesti tunnusti, että Kristus oli oikein selittänyt lain, ja sanoi:AO5 160.2

    »Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.»AO5 160.3

    Kristuksen vastauksen sisältämä viisaus oli saanut kirjanoppineen vakuuttuneeksi. Hän tiesi juutalaisten uskonnon olevan enemmän ulkonaisia menoja kuin sydämen hurskautta. Hänellä oli jonkinlainen käsitys siitä, miten arvottomia olivat pelkät muotomenouhrit ja veren vuodattaminen synnin sovitukseksi ilman uskoa. Rakkaus ja kuuliaisuus Jumalaa kohtaan ja epäitsekäs lähimmäisensä kunnioittaminen näyttivät hänestä arvokkaammilta kuin kaikki nämä muotomenot. Se että tämä mies oli niin valmis tunnustamaan Kristuksen perustelujen olevan oikeita, ja hänen päättäväinen ja varma esiintymisensä kansan edessä osoittivat kokonaan toisenlaista henkeä, kuin mikä vallitsi papeissa ja hallitusmiehissä. Jeesuksen sydän tunsi myötätuntoa tätä rehellistä kirjanoppinutta kohtaan, joka uhmaten pappien vihaa ja hallitusmiesten uhkauksia uskalsi tuoda julki sydämensä vakaumuksen. »Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ‘Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.’»AO5 160.4

    Kirjanoppinut oli lähellä Jumalan valtakuntaa siinä, että hän tunnusti vanhurskauden tekojen olevan Jumalalle otollisempia kuin polttouhrit ja muut uhrit. Mutta hänen olisi täytynyt tunnustaa Kristuksen jumaluus ja uskon kautta häneen vastaanottaa voimaa tehdäkseen vanhurskauden tekoja. Muotomenot eivät olleet minkään arvoisia, ellei elävä usko liittänyt niitä Kristukseen. Siveyslakikaan ei täytä tarkoitus taan, ellei ymmärretä sen suhdetta Vapahtajaan. Kristus oli yhä uudelleen osoittanut, että hänen Isänsä laki sisälsi jotakin syvällisempää kuin pelkkiä virallisia määräyksiä. Laissa ilmenee sama periaate, joka ilmaistaan evankeliumissa. Laki osoittaa ihmisen velvollisuuden ja näyttää hänelle hänen syyllisyytensä. Hänen on etsittävä anteeksiantoa ja voimaa Kristukselta tehdäkseen, mitä laki määrää.AO5 160.5

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents