Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jeesus varoittaa fariseuksista ja kirjanoppineista

    Jeesus sanoi: »Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.» Kirjanoppineet ja fariseukset väittivät omaavansa saman jumalallisen vallan, joka Mooseksella oli. He olivat ottaneet hänen paikkansa lain selittäjinä ja kansan tuomareina. Sellaisina he vaativat kansalta erityistä kunnioitusta ja kuuliaisuutta. Jeesus kehotti kuulijoitaan tekemään kaikkea, mitä rabbiinit opettivat lain mukaan, mutta kielsi noudattamasta heidän esimerkkiään. He eivät itse noudattaneet omia opetuksiaan.AO5 163.2

    Ja he opettivat paljon sellaista, mikä soti Kirjoituksia vastaan. Jeesus sanoi: »He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.» Fariseukset olivat antaneet joukoittain määräyksiä, jotka perustuivat perimätapoihin ja rajoittivat kohtuuttomasti henkilökohtaista vapautta. Ja määrätyt lain kohdat he selittivät niin, että kansan noudatettaviksi määrättiin asioita, jotka he itse salaa ylenkatsoivat ja joiden suhteen he, milloin se vastasi heidän tarkoituksiaan, suorastaan väittivät olevansa poikkeusasemassa.AO5 163.3

    Heidän alituisena tarkoituksenaan oli osoittaa omaa hurskauttaan. Mitään ei pidetty liian pyhänä tämän päämäärän saavuttamiseksi. Jumala oli sanonut Moosekselle käskyistään: »Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi» (5 Moos. 6: 8). Näillä sanoilla on syvällinen merkitys. Kun Jumalan sanaa tutkitaan ja noudatetaan, koko ihminen jalostuu. Oikeamielisessä toiminnassa ja laupeudenteoissa kädet ilmaisevat Jumalan lain periaatteita ikään kuin sinetöiden ne. Ne pysyvät erillään lahjuksista ja kaikesta turmiollisesta ja petollisesta. Ne suorittavat rakkauden ja laupeuden tekoja. Silmät, jotka on suunnattu jaloa päämäärää kohden, ovat kirkkaat ja rehelliset. Kasvojen ja silmien ilme todistaa sen ihmisen tahrattomasta luonteesta, joka rakastaa ja kunnioittaa Jumalan sanaa. Mutta Kristuksen ajan juutalaiset eivät ymmärtäneet mitään tällaista. Moosekselle annettu käsky käsitettiin siten, ranteiden ympäri. Mutta tällainen että ihmisen tuli kantaa raamaei suonut Jumalan laille suuremtunlauseita yllään. Niitä kirjoitetpaa sijaa mielessä ja sydämessä, tiin pergamenttiliuskoille, joita Näitä pergamentteja kannettiin sidottiin näkyvällä tavalla pään ja vain ulkonaisina merkkeinä kiin nittämään toisten huomiota. Niiden luultiin antavan niiden käyttäjille hurskas muoto, joka herättäisi kansan kunnioitusta. Jeesus iski suoraan tähän turhaan teeskentelyyn sanoen:AO5 163.4

    »Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’. Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.» Näillä selvillä sanoillaan Kristus paljasti sen itsekkään kunnianhimon, joka aina tavoitteli asemaa ja valtaa teeskennellen nöyryyttä, vaikka sydän oli täynnä ahneutta ja kateutta. Kun ihmisiä kutsuttiin pitoihin, vieraat pantiin istumaan arvojärjestyksessä, ja ne, joille annettiin kunniakkaimmat paikat, saivat eniten huomiota ja erityisiä suosionosoituksia. Fariseukset pyrkivät aina pääsemään osallisiksi tästä kunniasta. Tällaista menettelyä Jeesus moitti.AO5 166.1

    Hän nuhteli myös sitä turhamaisuutta, joka ilmeni »rabbi» tai »mestari»nimen tavoittelussa. Hän sanoi, etteivät sellaiset nimitykset kuuluneet ihmisille vaan Kristukselle. Papit, kirjanoppineet ja hallitusmiehet, lain selittäjät ja palvelijat olivat kaikki veljiä, saman Isän lapsia. Jeesus teroitti kansalle, ettei heidän tulisi antaa kenellekään ihmiselle sellaista kunnianimeä, joka osoittaisi hänen hallitsevan heidän omaatuntoaan tai uskoaan.AO5 166.2

    Jos Kristus nyt olisi maan päällä ja näkisi ympärillään niitä, jotka käyttävät arvonimeä »kunnianarvoinen»,* eikö hän jälleen sanoisi: »Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus» ? Raamattu sanoo Jumalasta: »Pyhä ja peljättävä [reverend] on hänen nimensä» (Ps. 111: 9). Kenelle ihmisolennolle sopii tällainen arvonimi? Miten vähän onkaan ihmisellä sellaista viisautta ja vanhurskautta, jota se ilmaisee! Kuinka monet niistä, jotka sen ottavat itselleen, tulkitsevatkaan väärin Jumalan nimeä ja luonnetta. Voi, miten usein kätkeytyykään maallista kunnianhimoa, itsevaltiutta ja mitä kauheimpia syntejä korkean ja pyhän viran kirjaillun kaavun alle! Vapahtaja jatkoi:AO5 166.3

    »Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään. Kristus oli yhä uudelleen opettanut, että siveellinen arvo määrää tosi suuruuden. Taivaan silmissä luonteen suuruuteen kuuluu toisten ihmisten hyväksi eläminen, rakkauden ja laupeuden tekojen tekeminen. Kristus, kunnian kuningas, palveliAO5 166.4

    * Tässä käytetty engl. sana »Reverend» on yleinen pastorien arvonimenä englanninkielisissä maissa - Suom. huom. langenneita ihmisiä.AO5 166.5

    Jeesus jatkoi: »Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.» Vääristelemällä Kirjoituksia papit ja lainoppineet sokaisivat niiden mielen, jotka muuten olisivat saaneet tietoa Kristuksen valtakunnasta ja siitä sisäisestä, jumalallisesta elämästä, joka on välttämätöntä tosi pyhyyteen pääsemiseksi.AO5 167.1

    »Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, jotka syötte leskien talot ja näön vuoksi pidätte pitkiä rukouksia; te saatte sitä kovemman tuomion.» Fariseuksilla oli suuri vaikutusvalta kansaan, ja he käyttivät sitä palvelemaan omia etujaan. He saavuttivat hurskaiden leskien luottamuksen ja esittivät heille, että heidän velvollisuutensa oli antaa omaisuutensa uskonnollisiin tarkoituksiin. Saatuaan heidän rahansa haltuunsa nämä viekkaat vehkeilijät käyttivät ne omaksi hyväkseen. Salatakseen epärehellisyyttään he pitivät pitkiä rukouksia julkisilla paikoilla ja olivat olevinaan hyvin hurskaita.AO5 167.2

    Kristus sanoi tämän ulkokultaisuuden tuottavan heille sitä suuremman tuomion. Sama moite voidaan kohdistaa meidänkin aikanamme moniin, jotka tunnustavat olevansa hurskaita. Heidän elämänsä on itsekkyyden ja ahneuden tahraama, mutta he heittävät kaiken ylle näennäisen puhtauden vaipan, ja näin he voivat jonkin aikaa pettää lähimmäisiään. Mutta he eivät voi pettää Jumalaa. Hän näkee sydämen jokaisen aivoituksen ja tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan.AO5 167.3

    Kristus tuomitsi säälimättä väärinkäytökset, mutta hän varoi vähentämästä velvollisuuksia. Hän nuhteli itsekkyyttä, joka kiskoi köyhiltä ja käytti väärin leskien lahjoja. Samalla hän kiitti leskeä, joka toi lahjansa Jumalan uhriarkkuun. Se, että ihmiset käyttivät annettuja lahjoja väärin, ei riistänyt antajalta Jumalan siunausta.AO5 167.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents