Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Alfa Ja Omega, vol. 5

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jeesusja syntinen nainen

    Kaupungin melusta ja hälinästä, innostuneen kansanjoukon ja petollisten rabbien luota Jeesus vetäytyi oliivilehtojen hiljaisuuteen, missä hän saattoi olla yksin Jumalan kanssa. Mutta varhain aamulla hän palasi temppeliin, ja kun kansaa kokoontui hänen ympärileen, hän istuutui ja opetti heitä.AO5 23.1

    Pian hänet keskeytettiin. Joukko fariseuksia ja kirjanoppineita lähestyi häntä raahaten mukanaan kauhun valtaamaa naista, jota he kovalla, kiihkeällä äänellä syyttivät seitsemännen käskyn rikkomisesta. Työnnettyään hänet Jeesuksen eteen he sanoivat hänelle teeskennellyn kunnioittavasti: »Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?»AO5 23.2

    Heidän teeskennelty kunnioituksensa verhosi taitavasti suunnitellun juonen, jonka tarkoitus oli tuhota hänet. He olivat tarttuneet tähän tilaisuuteen varmistaakseen hänen tuomionsa. He ajattelivat, että tekipä hän minkälaisen päätöksen tahansa, he kyllä saisivat aihetta syyttää häntä. Jos hän vapauttaisi naisen, häntä voitaisiin syyttää Mooseksen lain rikkomisesta. Jos hän taas julistaisi naisen kuoleman ansainneeksi, häntä voitaisiin syyttää roomalaisten edessä sellaisen vallan ottamisesta, joka kuuluu yksinomaan heille.AO5 23.3

    Jeesus katsoi hetken edessään olevaa näkyä: vapisevaa, häpeän painamaa naisraukkaa ja noita kovapiirteisiä mahtimiehiä, joilla ei ollut edes inhimillistä sääliä. Hänen tahraton, puhdas mielensä kavahti näkemäänsä. Hyvin hän tiesi, miksi tämä tapaus oli tuotu hänen eteensä. Hän tunsi jokaisen läheisyydessään olevan ihmisen sydämen, luonteen ja elämäntarinan. Nämä miehet, jotka muka olivat lain suojelijoita, olivat itse johtaneet uhrinsa syntiin saattaakseen Jeesuksen ansaan. Mitenkään osoittamatta kuulleensa heidän kysymystään hän kumartui ja katsoen maahan alkoi kirjoittaa hiekkaan.AO5 24.1

    Kärsimättöminä hänen viivyttelystään ja näennäisestä välinpitämättömyydestään syyttäjät tunkeutuivat lähemmäksi ja koettivat kiinnittää hänen huomiotaan asiaansa. Mutta kun heidän silmänsä Jeesuksen katsetta seuraten sattuivat maahan hänen jalkoihinsa, heidän kasvojensa ilme muuttui. Sinne oli kirjoitettu heidän oman elämänsä salaiset synnit. Ympäröivä kansa huomasi heidän ilmeensä äkillisen muutoksen ja tunkeutui lähemmäksi nähdäkseen, mitä he katselivat niin hämmästyneinä ja häpeissään.AO5 24.2

    Vaikka nämä rabbit tunnustivat kunnioittavansa lakia, niin esittämällä syytöksensä tätä naista vastaan he hylkäsivät lain säädökset. Miehen velvollisuus oli nostaa syyte vaimoaan vastaan, ja syylliset oli yhtäläisesti rangaistava. Syyttäjien syytettä ei voitu hyväksyä. Mutta Jeesus kohtasi heidät heidän omalla maaperällään. Laki määräsi, että kivitysrangaistuksessa oli tapauksen todistajien heitettävä ensimmäiset kivet. Jeesus nousi seisomaan, kiinnitti katseensa juonia punoviin vanhimpiin ja sanoi: »Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.» Ja kumartuen alas hän jatkoi kirjoittamistaan maahan.AO5 24.3

    Hän ei ollut syrjäyttänyt Mooseksen välityksellä annettua lakia eikä loukannut Rooman arvovaltaa. Syyttäjät oli voitettu. Nyt, kun heidän tekopyhyytensä verho oli heiltä riistetty, he seisoivat syyllisinä ja tuomittuina puhtaan ja viattoman läheisyydessä. He pelkäsivät, että heidän elämänsä salaiset synnit paljastettaisiin kansanjoukolle, ja he hiipivät pois toinen toisensa jälkeen painunein päin ja alasluoduin katsein jättäen uhrinsa säälivän Vapahtajan hoiviin.AO5 24.4

    Jeesus nousi, katsoi naiseen ja lausui: »̕Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?’ Hän vastasi: ‘Herra, ei kukaan.’ Niin Jeesus sanoi hänelle: ‘En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.’»AO5 24.5

    Nainen oli seisonut Jeesuksen edessä pelosta kyyristyneenä. Hänen sanansa »joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä» olivat tuntuneet hänestä kuolemantuomiolta. Hän ei uskaltanut nostaa silmiään Vapahtajan kasvoihin vaan odotti vaieten tuomiotaan. Hämmästyksekseen hän näki syyttäjiensä poistuvan ääneti ja hämillään, ja sitten hänen korviinsa kuuluivat sanat: »En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.» Hänen sydämensä suli, ja hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja toi nyyhkyttäen julki kiitollisen rakkautensa ja katkerin kyynelin tunnusti syntinsä.AO5 25.1

    Tämä oli hänelle uuden elämän alku, puhtaan ja rauhallisen elämän, jonka hän omisti Jumalan palvelukseen. Nostaessaan tämän langenneen sielun Jeesus suoritti suuremman ihmeen kuin parantaessaan mitä ankarimman ruumiillisen taudin; hän paransi hengellisen sairauden, joka on iankaikkiseksi kuolemaksi. Tästä katuvasta naisesta tuli Jeesuksen uskollisimpia seuraajia. Itsensä uhraavalla rakkaudellaan ja uskollisuudellaan hän palkitsi hänen anteeksiantavan armonsa.AO5 25.2

    Tämä Jeesuksen teko, kun hän antoi naiselle anteeksi ja rohkaisi häntä elämään parempaa elämää, heijastaa hänen luonteensa täydellisen vanhurskauden ihanuutta. Vaikka hän ei kaunistele syntiä eikä vähennä syyllisyydentuntoa. hän ei halua tuomita vaan pelastaa. Maailma kohteli tätä erehtynyttä naista vain halveksivasti ja ivallisesti, mutta Jeesus puhui lohdun ja toivon sanoja. Synnitön Vapahtaja säälii syntisen heikkoutta ja ojentaa hänelle auttavan käden. Tekopyhien fariseusten tuomitessa hänet Jeesus sanoo hänelle: »Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.»AO5 25.3

    Kukaan Kristuksen todellinen seuraaja ei välttelevin katsein käänny pois erehtyneistä ja jätä heitä kenenkään estämättä jatkamaan alaspäin vievää tietänsä. Ne, jotka ovat innokkaat syyttämään toisia ja tuomaan heitä tuomiolle, ovat usein omassa elämässään syyllisempiä kuin nämä. Ihmiset vihaavat syntistä samalla kun rakastavat syntiä. Kristus vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä. Tämä henki on kaikilla hänen seuraajillaan. Kristuksen rakkaus on hidas tuomitsemaan, nopea huomaamaan katumuksen, valmis antamaan anteeksi, rohkaisemaan, johtamaan eksyneen pyhyyden polulle ja pitämään hänen jalkansa sillä.AO5 25.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents