Kreikkalaiset etsivät Jeesusta

Tähän aikaan Kristuksen työ näytti kärsineen musertavan tappion. Hän oli selvinnyt voittajana väittelystä pappien ja fariseusten kanssa, mutta oli selvää, etteivät he koskaan ottaisi häntä vastaan Messiaana. Heidän tiensä olivat lopullisesti eronneet. Opetuslasten mielestä tilanne näytti toivottomalta. Mutta Kristus lähestyi työnsä päätöstä. Se suuri tapahtuma, joka ei koskenut vain Juudan kansaa vaan koko maailmaa, oli juuri tulossa. Kun Jeesus kuuli tuon innokkaan toivomuksen »Me haluamme nähdä Jeesuksen», mihin sisältyi koko maailman nälkäinen huuto, hänen kasvonsa kirkastuivat, ja hän sanoi: »Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.» Noiden kreikkalaisten pyynnössä hän näki vakuutuksen siitä, että hänen suuri uhrinsa tuottaisi tuloksia.AO5 175.2

Nämä miehet tulivat lännestä päin löytääkseen Vapahtajan hänen elämänsä lopulla, kuten tietäjät olivat tulleet idästä päin hänen syntyessään. Kristuksen syntymän aikoina juutalaiset olivat niin kunnianhimoisten suunnitelmiensa vallassa, etteivät tienneet mitään hänen tulostaan. Mutta pakanamaalta tuli viisaita miehiä hänen seimensä luo kunnioittamaan lahjoineen maailman Vapahtajaa. Samoin nämä kreikkalaisetkin, jotka edustivat maailman eri kansoja, kansanheimoja ja kieliä, tulivat katsomaan Jeesusta. Niin Kristuksen risti oli vetävä puoleensa ihmisiä kaikista maista ja kaikkina aikoina. »Monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa» (Matt. 8: 11).AO5 175.3

Kreikkalaiset olivat kuulleet Jeesuksen riemukulusta Jerusalemiin. Jotkut luulivat ja olivat sitä tietoa levittäneetkin, että Jeesus oli ajanut papit ja hallitusmiehet ulos temppelistä sekä että hän ottaisi haltuunsa Daavidin valtaistuimen ja hallitsisi Israelin kuninkaana. Kreikkalaiset halusivat tietää totuuden hänen tehtävästään. He sanoivat: »Me haluamme nähdä Jeesuksen.» Heidän toivomuksensa täyttyikin. Kun tämä pyyntö esitettiin Jeesukselle, hän oli siinä temppelin osassa, jonne vain juutalaisilla oli pääsy, mutta hän meni kreikkalaisten luo esikartanoon ja keskusteli henkilökohtaisesti heidän kanssaan.AO5 175.4

Hetki oli tullut, jolloin Kristus kirkastettaisiin. Hän seisoi jo ristin varjossa, ja kreikkalaisten pyyntö osoitti hänelle, että hänen antamansa uhri toisi paljon poikia ja tyttäriä Jumalalle. Hän tiesi kreikkalaisten pian näkevän hänet sellaisessa asemassa, josta he eivät voineet uneksiakaan. He näkisivät hänet Barabbaan rinnalla, tuon rosvon ja murhamiehen, jota vaadittaisiin vapautettavaksi mieluummin kuin Jumalan Poikaa. He saisivat kuulla kansan pappien ja hallitusmiesten yllyttämänä tekevän valintansa. Ja kysymykseen: »Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?» annettaisiin vastaus: »Ristiinnaulittakoon!» (Matt. 27: 22). Jeesus tiesi, että antamalla tämän sovitusuhrin ihmisten syntien tähden hän saattaisi valtakuntansa työn päätökseen ja saisi sen leviämään ympäri koko maailman. Hän palauttaisi kaiken ennalleen, ja hänen Henkensä saisi vallan. Hän loi hetkeksi katseensa tulevaisuuteen ja kuuli ääniä, jotka julistivat kautta maailman: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin» (Joh. 1: 29). Näissä muukalaisissa hän näki lupauksen suuresta sadosta, kun juutalaisia ja pakanoita erottava muuri murtuisi ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet saisivat kuulla pelastussanoman. Tämän kaiken odotus, hänen toiveittensa täyttyminen, ilmenee sanoissa: »Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.» Mutta tapa, jolla tämä kirkastus tapahtuisi, ei voinut häipyä Kristuksen mielestä. Hänen lähellä olevaa kuolemaansa seuraisi pakanain kokoaminen. Vain hänen kuolemansa voisi pelastaa maailman. Vehnänjyvän tavoin Ihmisen Poika viskattaisiin maahan, kuolisi ja haudattaisiin ihmisten näkyvistä, mutta hän heräisi jälleen eloon.AO5 177.1