Luku 56—Ensimmäisen enkelin sanoma.

Minä näin, että Jumala oli mukana, kun määrättyä aikaa julistettiin vuonna 1843. Hänen tarkoituksensa oli herättää kansa ja panna heidät sellaiselle koetteelle, että heidän tuli ratkaista kantansa joko totuuden puolelle tai totuutta vastaan. Saarnaajat olivat vakuutettuja siitä, että mielipiteet, joita esitettiin profeetallisten aikajaksojen perusteella, olivat oikeita, ja muutamat luopuivat ylpeydestään, jättivät palkkansa ja seurakuntansa ja vaelsivat paikasta toiseen julistaen sanomaa. Mutta kun sanoma sai tilaa ainoastaan harvojen Kristuksen saarnaajiksi lukeutuvien sydämissä, niin tämä työ jätettiin monelle, jotka eivät olleet saarnaajia. Toiset jättivät peltonsa ja lähtivät julistamaan sanomaa, kun taas toisia kutsuttiin työpajoista ja kauppaliikkeistä. Myöskin muutamat korkeimmissakin viroissa olevat henkilöt tunsivat sisäistä pakkoa jättää toimensa ja ryhtyä tuohon halveksittuun työhön, nimittäin julistamaan ensimmäisen enkelin sanomaa.HK 258.1

Saarnaajat panivat syrjään lahkolaismielipiteensä ja tunteensa ja yhtyivät saarnaamaan Jeesuksen tule- mistä. Kaikkialla, missä sanomaa julistettiin, se teki kansaan syvän vaikutuksen. Syntiset katuivat, itkivät ja rukoilivat anteeksi syntejään ja ne, jotka olivat harjoittaneet elämässään epärehellisyyttä, koettivat, mikäli mahdollista, sovittaa kaiken. Vanhemmat tunsivat suurta levottomuutta lastensa tähden. Ne, jotka ottivat vastaan sanoman, työskentelivät kääntymät-tömien ystäviensä ja sukulaistensa hyväksi, ja tuntien sielussaan vakavan sanoman painavaa edesvastuuta he varoittivat ja kehoittivat heitä valmistautumaan Ihmisen Pojan tulolle. Todella paatuneita olivat ne, jotka eivät taipuneet kuullessaan sellaista todistusvoimaa, mikä ilmeni sydämellisissä varoituksissa. Tämä sieluja puhdistava työ johti mielet maailmallisista asioista suurempaan Jumalalle antautumiseen, kuin mitä milloinkaan ennen oltiin koettu.HK 258.2

Tuhannet johdettiin käsittämään totuutta, jota William Miller saarnasi, ja Jumalalle herätettiin sanansaattajia, jotka julistivat sanomaa Elijan Hengessä ja voimassa. Jeesuksen edelläkävijän Johanneksen tavoin nekin, jotka saarnasivat tätä vakavaa sanomaa, tunsivat olevansa pakotettuja panemaan kirveen puun juurelle ja kehoittamaan ihmisiä tekemään parannuksen mukaisia hedelmiä. Heidän todistuksensa oli tarkoitettu herättämään seurakuntia, vaikuttamaan voimakkaasti niihin sekä paljastamaan niiden todellisen luonteen. Ja kun julistettiin vakavaa varoitusta, jossa kehoitettiin pakenemaan tulevaista vihaa, niin monet, jotka kuuluivat seurakuntiin, ottivat tämän parantavan sanoman vastaan. He näkivät luopumuksensa, ja katkerin kyynelin ja suuressa sieluntuskassa he nöyrtyivät Jumalan edessä. Jumalan Hengen levätessä heidän päällään hekin yhtyivät toisten kanssa huutamaan: »Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.»HK 259.1

Määrätyn ajan saarnaaminen aiheutti suurta vastustusta kaikkien kansanluokkien taholta, saarnaajasta aina huolettomimpaan, taivasta uhmailevaan syntiseen saakka. »Ei kukaan tiedä sitä päivää eikä hetkeä», kuultiin tekopyhän saarnaajan ja röyhkeän pilkkaajan sanovan. He eivät tahtoneet ottaa vastaan opetusta ja ojennusta niiltä, jotka tahtoivat kiinnittää heidän huomiotaan vuoteen, jolloin he uskoivat profeetallisen ajanjakson päättyvän, sekä niihin merkkeihin, jotka osoittivat Kristuksen tulemisen olevan lähellä, oven edessä. Monet lauman paimenet, jotka vakuuttivat rakastavansa Jeesusta, sanoivat, ettei heillä ollut mitään sitä vastaan, että saarnattiin Kristuksen toisesta tulemisesta, mutta että he vastustivat määrätyn ajan julistamista. Mutta Jumalan kaikkinäkevä silmä luki heidän sydämensä. He eivät rakastaneet Jeesuksen ilmestystä. He tiesivät, ettei heidän epäkristillinen elämänsä voinut kestää koetusta, sillä he eivät vaeltaneet Jeesuksen viitoittamalla nöyryyden tiellä. Nämä vää-rät paimenet olivat haitaksi Jumalan työlle. Kun totuutta saarnattiin vakuuttavalla voimalla, niin se herätti kansan vanginvaitijan tavoin kysymään: »Mitä minun on tekeminen, että pelastuisin?» Mutta silloin astuivat väärät paimenet kansan ja totuuden välille, ja saarnasivat sille suloisia sanoja johtaakseen sen pois totuudesta. Saatanan ja hänen enkeliensä kanssa he yhtyivät sanomaan: »Rauha, rauha», vaikkei mitään rauhaa ollut. Ne, jotka rakastivat huoletonta elämäänsä ja tyytyivät vaeltamaan kaukana Jumalasta, eivät tahtoneet, että heitä herätettiin lihalli¬sesta turvallisuudestaan. Minä näin, että Jumalan enkelit ottivat tämän kaiken huomioon. Näiden pyhittymättömien paimenien vaatteet olivat sielujen veren tahraamiaHK 260.1

Saarnaajat, jotka eivät itse omaksuneet tätä pelasta- vaa sanomaa, estivät niitä, jotka olisivat sen vastaanottaneet. He ovat syylliset sielujen vereen. Saarnaajat ja kansa yhtyivät vastustamaan tätä taivaallista sanomaa ja vainoamaan William Miller'iä ja hänen työtovereitaan. He levittivät valheita vähingoittaakseen hänen vaikutustaan; ja eri kertoina, kun hän oli selvästi julistanut Jumalan neuvoja sovelluttaen kuulijoihin sydämeenkoskevia suoria totuuksia, syttyi katkera viha häntä kohtaan, ja kun hän poistui kokouksesta, niin muutamat väijyivät häntä aikoen tappaa hänet. Mutta hänen suojakseen lähetettiin enkeleitä, jotka johtivat hänet turvallisesti pois raivostuneen roskaväen keskeltä. Hänen työnsä ei ollut vielä täytetty.HK 260.2

Rehelliset sielut ottivat sanoman ilolla vastaan. He tiesivät, että se oli Jumalasta ja että sitä julistettiin oikeaan aikaan. Suurimmalla mielenkiinnolla enkelit odottivat nähdäkseen tuloksia taivaallisesta sanomasta, ja kun seurakunnat käänsivät sille selkänsä hyläten sen, niin he suruissaan neuvottelivat Jeesuksen kanssa. Jeesus käänsi kasvonsa seurakunnista käskien enkeliensä uskollisesti vartioimaan niitä kalliita sieluja, jotka eivät hylänneet todistusta, sillä uusi valo oli vielä loistava heille.HK 261.1

Minä näin, että jos kristityiksi lukeutuvat olisivat rakastaneet Vapahtajansa ilmestystä, jos he olisivat kiinnittäneet rakkautensa häneen ja tunteneet, ettei maan päällä ole toista, jota voisi verrata häneen, niin he olisivat riemulla tervehtineet ensimmäistä viittaustakin hänen tulemisestaan. Mutta se vastenmielisyys, jota he osoittivat kuullessaan Herransa tulemisesta, oli selvä merkki siitä, etteivät he rakastaneet häntä. Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsivat ja viskasivat Kristukselle ja hänen enkeleilleen sen syytöksen, että Jeesuksen omaksi tunnustavalla kansalla oli niin vähän rakkautta Jeesukseen, etteivät he ikävöineet hänen toista ilmestymistään.HK 261.2

Minä näin Jumalan todellisten lasten iloisin toivein odottavan Herransa tuloa. Mutta Jumalalle näkyi hyväksi koetella heitä. Hänen kätensä kätki erään virheen profeetallisten aikojen laskelmassa. Ne, jotka odottivat Herraansa, eivät huomanneet virhettä, eivätkä oppineimmatkaan miehet, jotka vastustivat ajanmääräämistä, voineet sitä huomata. Jumala oli säätänyt, että hänen kansaansa kohtaisi pettymys. Määrätty aika meni ohi, ja ne, jotka olivat iloisin toivein odottaneet Vapahtajaansa, tulivat murheellisiksi ja alakuloisiksi, kun taas ne, jotka eivät olleet rakastaneet Jeesuksen ilmestystä, vaan olivat vain pelon tähden omaksuneet sanoman, olivat mielissään siitä, ettei hän saapunut odotetulla ajalla. Heidän tunnustuksensa ei ollut muuttanut heidän sydäntään eikä puhdistanut heidän elämäänsä. Pettymys oli juuri parahin keino, mikä paljasti sellaiset sydämet. He olivat ensimmäisinä valmiit pilkkaamaan noita surullisia ja pettyneitä, jotka todella rakastivat Vapahtajansa ilmestystä. Minä näin Jumalan viisauden siinä, että hän pani kansansa tutkivalle koetteelle, jotta kävisi ilmi, ketkä eivät voisi kestää koetuksen hetkellä.HK 262.1

Jeesus ja koko taivaallinen sotajoukko katseli myötätunnolla ja rakkaudella niitä, jotka olivat suloisin toivein ikävöineet nähdä häntä, jota heidän sielunsa rakasti. Enkelit parveilivat heidän ympärillään tukien heitä koetuksen hetkellä. Ne, jotka olivat laiminlyöneet vastaanottaa taivaallista sanomaa, jätettiin pimeyteen, ja Jumalan viha syttyi heitä kohtaan, koska eivät ottaneet vastaan valoa, jonka hän lähetti heille taivaasta. Mutta uskollisia ja pettyneitä sieluja, jotka eivät voineet ymmärtää, miksi heidän Herransa ei tullut, ei jätetty pimeyteen. Heidät johdettiin taas tutkimaan raamatun profeetallisia ajanjaksoja. Herra siirsi kätensä numeroilta, ja he huomasivat heti vir-heen. He näkivät, että profeetallinen ajanjakso ulottuikin vuoteen 1844 sekä että todistus, millä he olivat koettaneet näyttää toteen, että profeetallinen ajanjakso päättyisi vuonna 1843, osoittikin sen päättyvän vuonna 1844. Jumalan sanasta loisti heille valo, ja he huomasivat viivytysajan: »Jos näky viipyy, niin odota sitä.» Rakastaessaan Kristuksen pikaista tulemusta heiltä jäi huomioonottamatta näyn viipyminen, minkä tuli saattaa ilmi tosi odottajat. Taas heillä oli määrätty aika. Minä näin kuitenkin, etteivät monet voineet toipua suuresta pettymyksestään omatakseen sellaista intoa ja tarmoa, mikä vuonna 1843 oli heidän uskonsa tunnusmerkkinä.HK 262.2

Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsivat heistä, ja ne, jotka eivät tahtoneet vastaanottaa sanomaa, onnittelivat itseään kaukonäköisen arvostelukykynsä ja viisautensa vuoksi, mikä esti heitä uskomasta viettelykseen, kuten he sitä nimittivät. He eivät käsittäneet että he hylkäsivät Jumalan neuvon ja työskentelivät saatanan ja hänen enkeliensä liittolaisina hämmentääkseen Jumalan kansaa, joka koetti elää taivaasta lähetetyn sanoman mukaisesti.HK 263.1

Niitä, jotka uskoivat tähän sanomaan, sorrettiin eri seurakunnissa. Jonkun aikaa pelko pidätti niitä, jotka eivät tahtoneet vastaanottaa sanomaa, panemasta täytäntöön sydämensä aikeita; mutta heti kun määrätty aika oli ohi, heidän todelliset tunteensa paljastuivat. He tahtoivat vaientaa niiden todistuksen, jotka tunsivat olevansa pakotettuja julistamaan, että profeetallinen ajanjakso ulottui vuoteen 1844. Uskovaiset selittivät erehdyksensä selvästi esittäen syyt, miksi he odottivat Herraansa vuonna 1844. Heidän vastustajansa eivät voineet esittää ainoatakaan väitettä näitä tehok- kaita päätelmiä vastaan. Siitä huolimatta kirkkokuntien viha syttyi heitä vastaan. He päättivät olla kuu¬lematta esitettyjä syitä ja sulkea todistuksen seurakunnista, joittevät muut sitä kuulisi. Ne, jotka eivät uskaltaneet pidättää muilta valoa, jonka Jumala oli heille antanut, erotettiin seurakunnista. Mutta Jeesus oli heidän kanssaan, ja he iloitsivat hänen kasvojensa valkeudessa. He olivat valmistuneet vastaanottamaan toisen enkelin sanomaa.HK 263.2

* * * * *