Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Hengellisiä Kokemuksia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 58—Adventtiliike kuvauksellisesti esitettynä.

    Minä näin useampia joukkoja, jotka näyttivät olevan köysillä yhteensidotut. Monet, jotka näihin joukkoihin kuuluivat, olivat täydellisessä pimeydessä. Heidän katseensa olivat suunnatut maahan, eikä heillä näyttänyt olevan mitään yhteyttä Jeesuksen kanssa. Mutta siellä täällä näissä eri joukoissa oli yksilöitä, joiden kasvot loistivat ja joiden katseet olivat suunnatut taivasta kohti. Jeesuksesta lähti heihin valonsäteitä, ikäänkuin auringosta. Enkeli pyysi minua katsomaan tarkasti, ja minä näin, miten enkeli vartioi jokaista, jota valonsäteet valaisivat, kun taas pimey-dessä olevia ympäröivät pahat enkelit. Kuulin erään enkelin huutavan: »Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.»HK 267.1

    Senjälkeen kirkas valo lankesi näiden joukkojen ylle valaistakseen kaikkia, jotka tahtoivat vastaanottaa valon. Muutamat pimeydessä olevista ottivat sen ilolla vastaan. Toiset vastustivat taivaallista valoa sanoen, että se oli lähetetty harhaanjohtamaan heitä. Valo erkani heistä, ja he jäivät pimeyteen. Ne, jotka olivat saaneet valoa Jeesukselta, säilyttivät ilolla tämän uuden kalliin valon, mikä oli loistanut heille. Katsoessaan tarkasti ja jännittyneellä mielenkiinnolla Jee¬sukseen heidän kasvonsa loistivat pyhää iloa, ja yhdessä enkelin kanssa heidän kuultiin huutavan: »Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.» Heidän näin huutaessaan minä näin pimeydessä olevien tyrkkivän heitä sivuillaan ja olkapäitään. Silloin monet, joilla oli pyhä valo, katkoivat sitovat köydet eroten noista joukoista Heidän juuri tätä tehdessään joukkojen keskitse kulki niihin kuuluvia, arvossapidettyjä miehiä, joista toiset puhuivat mieluisasti, toisilla taas oli vi- hainen katse ja uhkaavat eleet, ja he sitoivat höltyneet köydet lujempaan. Nämä miehet sanoivat lakkaamatta: »Jumala on meidän kanssamme. Me vaellamme valossa. Meillä on totuus.» Kysyin, keitä nämä miehet olivat, ja minulle sanottiin, että he olivat saarnaajia ja johtohenkilöitä, jotka itse olivat hylänneet valon ja jotka eivät tahtoneet, että toisetkaan sitä vastaanottaisivat.HK 267.2

    Minä näin niiden, joilla oli valo, katsovan ylöspäin odottaen palavin toivein, että Jeesus tulisi ja noutaisi heidät luokseen. Pian pilvi varjosti heitä, ja heidän kasvonsa muuttuivat surullisiksi. Kysyin, mitä pilvi tarkoitti, ja minulle osoitettiin sen tarkoittavan heidän pettymystään. Aika, jolloin he odottivat näkevänsä Vapahtajansa oli ohi, eikä Jeesus ollutkaan saapunut. Kun odottavat pyhät kävivät alakuloisiksi, niin saarnaajat ja johtomiehet, jotka olin ennen nähnyt, iloitsivat, ja kaikki ne, jotka olivat hylänneet valon, riemuitsivat suuresti saatanan ja hänen enkeliensä myös riemuitessa.HK 268.1

    Sitten minä kuulin erään toisen enkelin sanovan: »Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon!» Valo loisti noille epätoivoisille, ja he kiinnittivät uudelleen katseensa Jeesukseen odottaen hartaasti hänen ilmestystään. Minä näin joukon enkeleitä keskustelevan sen enkelin kanssa, joka oli huutanut: »Babylon on kukistunut», ja nämä yhtyivät hänen kanssaan huutamaan: »Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!» Näiden enkelien sointuvat äänet näyttivät kaikuvan kaikkialle. Erinomaisen kirkas ja ihana valo loisti niiden ympärillä, jotka olivat ottaneet vastaan ja säilyttäneet heille annetun valon. Verraton kirkkaus loisti heidän kasvoillaan, ja he yhtyivät enkelien keralla huutoon: »Katso, ylkä tulee!» Kun he ikäänkuin yksin äänin huusivat eri joukkojen keskuudessa, niin ne, jotka olivat valon hy- länneet, tyrkkivät heitä ja vihaisesti katsoen ivasivat ja pilkkasivat heitä. Mutta Jumalan enkelit levitti-vät siipiään vainottujen yli, saatanan ja hänen enkeliensä koettaessa kietoa heitä pimeyteen ja johtaa heitä hylkäämään taivaasta lähetetyn valon.HK 268.2

    Sitten minä kuulin äänen sanovan niille, joita oli tyrkitty ja solvattu: »Lähtekää pois heidän keskeltään, älkää saastaiseen koskeko.» Totellen tätä ääntä suuri osa heistä katkaisi köydet, jotka heitä sitoivat, ja jätettyään pimeydessä olevat joukot he liittyivät niihin, jotka jo aikaisemmin olivat saaneet vapautensa, ja yhtyivät iloiten heidän ääneensä. Kuulin muutamien, jotka vielä jäivät pimeydessä oleviin joukkoihin, rukoilevan hartaasti ja palavasti. Saarnaajat ja johtohenkilöt kävivät eri joukkojen luona sitoen köysiä lujempaan; mutta yhä kuulin hartaan rukouksen äänen. Sitten minä näin niiden, jotka olivat rukoilleet, ojentavan käsiään apua pyytäen siltä yhtyneeltä joukolta, joka oli vapaa ja iloitsi Jumalassa. Vastaukseksi nämä katsoivat taivaalle ja viittoilivat ylöspäin sanoen: »Lähtekää pois heidän keskeltään ja erotkaa heistä.» Minä näin yksilöiden kamppailevan saadakseen vapauden ja vihdoin he katkaisivat köydet, mitkä heitä sitoivat. He vastustivat yrityksiä, joita tehtiin köysien tiukentamiseksi, ja kieltäytyivät kuuntelemasta tuon tuostakin lausuttuja vakuutuksia: »Jumala on kanssamme. Totuus on meidän puolellamme.»HK 269.1

    Yksi toisensa perään jätti pimeydessä olevat joukot liittyen vapaaseen joukkoon, joka näytti olevan maan yläpuolella avonaisella kentällä. Heidän katseensa olivat suunnatut ylöspäin, Jumalan kirkkaus lepäsi hei-dän yllään, ja hänen kunniakseen he kaiuttivat riemulauluja. He olivat liitetyt läheisesti yhteen, ja taivaallinen valo näytti olevan heidän verhonaan. Tämän joukon ympärillä oli muutamia, joihin valo sai vaikuttaa, mutta jotka eivät olleet erikoisessa yhteydessä tuon joukon kanssa. Kaikki, jotka rakastivat saamaansa valoa, katselivat ylöspäin jännittyneellä mielenkiinnolla, ja Jeesus katseli heitä suurella mielihyvällä. He odottivat hänen tuloaan ja ikävöivät hänen ilmestystään. Maan päälle he eivät heittäneet ainoatakaan ikävöivää silmäystä. Mutta taas pilvi asettui odottavien pyhien päälle, ja minä näin heidän luovan väsyneet silmänsä alaspäin. Kysyin muutoksen syytä. Minua opastava enkeli sanoi: »He ovat taaskin pettyneet toiveissaan. Jeesus ei vielä voi saapua maan päälle. Heidän täytyy kestää vielä suurempia koetuksia hänen tähtensä. Heidän täytyy hylätä erehdyksensä ja ihmisiltä oppimansa perimätiedot ja kääntyä kokonaan Jumalan ja hänen sanansa puoleen. Heidän täytyy tulla puhdistetuiksi, kirkastetuiksi ja koetelluiksi. Ne, jotka kestävät tämän katkeran koetuksen, saavuttavat ikuisen voiton.»HK 269.2

    Jeesus ei tullut maan päälle puhdistamaan pyhäkköä siten, että hän olisi puhdistanut maan tulella, kuten kaipaava, iloitseva joukko odotti. Minä näin, että he olivat laskeneet profeetallisen ajan oikein. Se päättyi vuonna 1844, ja Jeesus meni silloin kaikkein pyhimpään puhdistaakseen pyhäkön profeetallisten päivien päätyttyä. Heidän erehdyksensä johtui siitä, etteivät he ymmärtäneet, mitäjpyhäköllä tarkoitettiin, ja miten se puhdistettaisiin. Katsellessani taas odottavaa, toiveissaan pettynyttä joukkoa se näytti surulliselta. Huolellisesti nuo pettyneet tutkivat uskonsa perusteita ja profeetallista aikalaskelmaa, mutta eivät voineet löytää erehdystä. Aika oli täyttynyt, mutta missä oli heidän Vapahtajansa? He olivat kadottaneet hänet.HK 270.1

    Minulle näytettiin opetuslasten pettymys haudalle tullessaan, kun eivät löytäneet Jeesuksen ruumista. Maria sanoi: »Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin ovat panneet hänet.» Enkelit kertoivat murheellisille opetuslapsille, että heidän Herransa oli noussut ylös ja että hän menisi heidän edellään Galileaan.HK 270.2

    Minä näin, että Jeesus katseli samalla tavalla mitä suurimmalla myötätunnolla noita pettyneitä, jotka olivat odottaneet hänen tuloaan, ja hän lähetti enkelinsä ohjaamaan heidän mieliään, jotta he voisivat seurata häntä sinne, missä hän oli. Hän osoitti heille, ettei tämä maa ole pyhäkkö, vaan että hänen on mentävä taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään sovittamaan kansansa ja saamaan valtakunnan Isältään, ja sitten hän on palaava maan päälle noutamaan heidät ainiaaksi luoksensa asumaan. Ensimmäisten opetuslasten pettymys kuvaa sattuvasti niiden pettymystä, jotka odottivat Herraansa vuonna 1844.HK 271.1

    Minut kuljetettiin siihen aikaan, jolloin Kristus riemusaatossa ratsasti Jerusalemiin. Iloitsevat opetuslapset luulivat, että hän silloin ottaisi valtakunnan itselleen ja alkaisi hallita maallisena ruhtinaana. He seurasivat Kuningastansa suurin toivein. He taittoivat oksia ihanista palmuista ja riisuivat yltään vaippansa levitellen niitä uutteralla innolla tielle. Toiset kävivät edellä, ja toiset seurasivat perässä huutaen: »Hosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen! Hosianna korkeuksissa!» Tälläinen innostus närkästytti farisealaisia, ja he pyysivät, että Jeesus nuhtelisi opetuslapsiaan. Mutta hän sanoi heille: »Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.» Sak. 9: 9:nnessä olevan ennustuksen piti toteutua; ja kuitenkin opetuslapsia oli kohtaava katkera pettymys. Muutamien päivien kuluttua he seurasivat Jeesusta Golgatalle ja näkivät hänet verissään ja runneltuna riippuvan kauheassa ristinpuussa. He näkivät hänen tuskallisen kuolemansa ja panivat hänet hautaan. Suru painoi heidän sydäntään. Ei rahtuakaan toteutunut siitä, mitä he odottivat, ja heidän toiveensa raukesivat tyhjään Jeesuksen kuollessa. Mutta kun Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi murheellisille opetuslapsilleen, elpyivät heidän toiveensa jälleen. He olivat taas löytäneet Vapahtajansa.HK 271.2

    Minä näin, ettei niiden pettymys, jotka uskoivat Jeesuksen tulon tapahtuvan vuonna 1844, ollut niin suuri kuin ensimmäisten opetuslasten pettymys. Ennustus täyttyi ensimmäisen ja toisen enkelin sanomissa. Niitä julistettiin oikealla ajalla, ja ne suorittivat työn, minkä Herra oli aikonut niiden kautta suorittaa.HK 272.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents