Luku 65—Seulominen.

Minä näin muutamien rukoilevan Jumalaa lujalla uskolla ja tuskallisin huudoin. Heidän kasvonsa olivat kalpeat, ja niissä kuvastui syvä huoli, mikä ilmaisi heidän sisäistä kamppailuaan. Heidän kasvoillaan kuvastui myöskin luja päättäväisyys ja suuri vakavuus. Suuria hikipisaroita valui heidän otsiltaan. Silloin tällöin vaikenivat heidän kasvonsa merkiksi Jumalan mielisuosiosta, ja jälleen ne saivat saman vakavan, hartaan ja tuskaisen ilmeen.HK 299.1

Pahat enkelit kokoontuivat heidän ympärilleen kietoakseen heidät pimeyteen ja hälventääkseen Jeesuksen heidän näkyvistään, jotta heidän katseensa kiintyisivät ympäröivään pimeyteen, ja he lakkaisivat luottamasta Jumalaan ja nurisivat häntä vastaan. Heidän ainoa turvansa oli siinä, että he pitivät silmiään taivaaseen suunnattuina. Jumalan enkelit olivat saaneet tehtäväkseen suojella pyhiä, ja kun pahat enkelit levittivät myrkyllistä ilmaa heidän ympärilleen, levittelivät taivaalliset enkelit lakaamatta siipiään heidän yllään hajoittaakseen paksua pimeyttä.HK 299.2

Kun rukoilevat pyhät yhä lähettivät palavia huutojaan Jumalan puoleen, lähti toisinaan Jeesuksesta valonsäde heihin rohkaisten heidän sydämiään ja valaisten heidän kasvojaan. Minä näin, että muutamat eivät ottaneet osaa tuskalliseen taisteluun ja rukoukseen. He näyttivät välinpitämättömiltä ja huolettomilta. He eivät vastustaneet ympäröivää pimeyttä, ja se sulki heidät ikäänkuin paksuun pilveen. Jumalan enkelit jättivät heidät rientäen niiden avuksi, jotka rukoilivat hartaasti. Minä näin Jumalan enkelien kiiruhtavan auttamaan niitä kaikkia, jotka taistelivat kaikin voimin vastustaakseen pahoja enkeleitä ja jotka koettivat auttaa itseään rukoilemalla lakkaamatta ja kestävinä Jumalaa. Mutta pyhät enkelit jättivät ne, jotka eivät ollenkaan yrittäneet auttaa itseään, enkä minä heitä enää nähnyt.HK 299.3

Kysyin näkemäni seulomisen merkitystä ja minulle osoitettiin, että sen aiheuttaa se suora todistus, jonka aikaansaa uskollisen Todistajan neuvo Laodikean seurakunnalle. Se vaikuttaa vastaanottajan sydämessä ja saattaa hänet kohottamaan vanhurskauden lippua ja julistamaan suoraa totuutta. Muutamat eivät siedä tätä suoraa todistusta. He ryhtyvät sitä vastustamaan, ja seurauksena on seulominen Jumalan kansan keskuudessa.HK 300.1

Minä näin, ettei uskollisen Todistajan todistusta ole puoleksikaan tarkattu. Vakavaa todistusta, josta seurakunnan kohtalo riippuu, on pidetty mitättömän arvoisena, jollei kokonaan hylätty. Tämän todistuksen täytyy saada aikaan todellisen parannuksenteon. Kaikki, jotka sen vilpittömästi vastaanottavat, seuraavat sitä myöskin ja puhdistuvat sen kautta.HK 300.2

Enkeli lausui: »Kuuntele!» Pian minä kuulin ikäänkuin monien täysin sävelin ja sopusointuisesti soivien soittimien äänen. Se oli mahtavampaa ja ihanampaa kuin mikään ennen kuulemani soitanto. Minusta tuntui, kuin se olisi ollut täynnä armoa, sääliä ja ylentävää, pyhää iloa. Se tunki läpi koko olemukseni. Enkeli virkkoi jälleen: »Katso!» Huomioni kääntyi joukkoon, jonka olin nähnyt ja jota oli suuresti seulottu. Minulle näytettiin ne, jotka olin ennen nähnyt itkevän ja rukoilevan suuressa tuskassa. Heitä ympäröivien enkelien joukko oli kaksinkertaistunut, ja he olivat puetut varustuksiin päästä jalkoihin asti. He liikkuivat säännöllisessä järjestyksessä kuin sotilasjoukko. Heidän kasvonsa kuvastivat sitä vakavaa taistelua, jonka olivat taistelleet, sitä tuskallista kamppailua, jonka olivat kestäneet. Siitä huolimatta heidän kasvonsa, joissa oli suuren sisäisen tuskan jäljet, säteilivät taivaan kirkkautta ja valoa. He olivat saaneet voiton, ja se täytti heidät suurella kiitollisuudella ja pyhällä ilolla.HK 300.3

Tämän joukon luku oli pienentynyt. Muutamia oli seulottu ja jätetty tiepuoleen. Huolettomat ja välinpitämättömät, jotka eivät liittyneet niihin, jotka pitivät voittoa ja pelastusta niin suuressa arvossa, että tahtoivat rukoillen ja suuressa tuskassa kilvoitellen ne saavuttaa, jäivät pimeyden valtaan voittoa ja pelastusta saamatta. Heidän paikkansa täyttivät toiset, jotka ottivat totuuden vastaan asettuen uskollisten riveihin. Pahat enkelit yhä tunkeilivat heidän ympärilleen, mutta niillä ei ollut vähäistäkään valtaa heihin.HK 301.1

Minä kuulin niiden, jotka olivat pukeutuneet varustuksiin, julistavan totuutta suurella voimalla. Se teki vaikutuksensa. Monet olivat olleet kahleissa. Muutamia vaimoja oli kahlehtinut heidän miehensä, ja vanhemmat olivat kahlehtineet lapsiaan. Vilpittömät sielut, joita oli estetty kuulemasta totuutta, ottivat sen nyt innolla vastaan. He olivat kadottaneet kaiken pelkonsa omaisiin ja sukulaisiin, ja yksin totuus oli heille kallis. He olivat isonneet ja janonneet totuutta. Se oli heille elämää kalliimpi ja rakkaampi. Kysyin, mikä oli saanut aikaan tämän suuren muutoksen. Eräs enkeli vastasi: »Sen on saanut aikaan iltasade, virvoitus Herran kasvoilta, kolmannen enkelin voimakas huuto!»HK 301.2

Valituilla oli suuri voima. Enkeli sanoi: »Katso!» Huomioni kiintyi jumalattomiin eli uskottomiin. He olivat kaikki liikkeellä. Jumalan kansalla oleva into ja voima oli herättänyt ja raivostuttanut heitä. Hämmennystä ja levottomuutta oli kaikkialla. Minä näin heidän ryhtyvän toimenpiteisiin sitä joukkoa vastaan, jolla oli Jumalan valo ja voima. Pimeys synkkeni pyhien ympärillä, mutta he seisoivat silti lujina Jumalaan turvaten, ja hänen mielisuosionsa lepäsi heidän yllään. Näin heidän olevan hämmennyksissä; sitten kuulin heidän hartaasti rukoilevan Jumalaa. Lakkaamatta, yötä ja päivää, he huusivat: »Sinun tahtosi, oi Jumala, tapahtukoon! Jos se koituu nimesi kirkastamiseksi, niin valmista kansallesi pelastuksen tie! Vapahda meidät pakanoista, jotka ovat ympärillämme. He ovat päättäneet surmata meidät; mutta sinun käsivartesi voi pe¬lastaa meidät.» Ainoastaan nämä sanat saatan muistaa. Kaikki näyttivät syvästi tuntevan arvottomuutensa, ilmaisten halua kokonaan alistua Jumalan tahtoon. Kuitenkin jokainen heistä poikkeuksetta hartaasti rukoili ja taisteli saadakseen pelastuksen.HK 301.3

Pian sen jälkeen kuin he olivat aloittaneet hartaasti rukoilla, halusivat enkelit, myötätuntoisina heitä kohtaan, mennä vapauttamaan heidät, mutta pitkäkasvuinen, johtava enkeli ei sitä sallinut. Hän sanoi: »Jumalan tahto ei ole vielä täytetty. Heidän on juotava katkera malja. Heidät on kasteella kastettava.»HK 302.1

Pian kuulin Jumalan äänen, joka liikutti taivasta ja maata. Syntyi voimakas maanjäristys. Rakennukset kukistuivat joka puolella. Sitten minä kuulin riemukkaan, kovan ja sointuvan voitonhuudon. Silmäsin joukkoa, joka vähän aikaisemmin oli suuressa ahdingossa ja orjuudessa. Heidän vankeusaikansa oli ohi. Ihana valo valaisi heitä. Miten kauniilta he näyttivätkään! Kaikki huolten ja väsymysten merkit olivat kadonneet, ja kaikkien kasvot uhkuivat kauneutta ja terveyttä. Heidän vihollisensa, pakanat, jotka heidän ympärillään olivat, kaatuivat maahan ikäänkuin kuolleina; he eivät saattaneet sietää sitä valoa, mikä säteili vapahdettuihin pyhiin. Tämä valo ja kirkkaus jäi pyhiin, siksi kunnes Jeesus ilmestyi taivaan pilvissä, ja uskolliset ja koetellut muutettiin ajanrahdussa, silmänräpäyksessä, kirkkaudesta kirkkauteen. Ja haudat aukenivat, ja pyhät, kuolemattomuudella puettuina, tulivat esiin huutaen: »Voitto kuolemasta ja haudasta!» Yhdessä elossa olevien pyhien kanssa heidät temmattiin yläilmoihin Herraansa vastaan, riemuisien voitonja ilohuutojen kaikuessa heidän huulillaan.HK 302.2

* * * * *