Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Hengellisiä Kokemuksia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 70—Pyhien vapauttaminen.

    Jumala katsoi hyväksi vapauttaa kansansa yösydännä. Jumalattomien herjatessa heidän ympärillään aurinko tuli yht’äkkiä näkyville paistaen voimassaan, ja kuu seisoi alallaan. Jumalattomat tarkkasivat kummastellen näkyä, kun taas pyhät katselivat vapautuksensa merkkejä sanomattomalla ilolla. Merkit ja ihmeet seurasiat nopeasti toisiaan. Kaikki näytti siirtyneen pois luonnollisesta kulustaan. Virrat lakkasivat juoksemasta. Tummat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toisiansa vastaan. Mutta oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, ikäänkuin paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata. Syntyi voimakas maanjäristys. Haudat aukenivat ja ne, jotka olivat kuolleet uskossa kolmannen enkelin sanomaa julistettaessa ja jotka olivat pitäneet sapatin, tulivat esiin tomuvuoteiltaan kirkastettuina, kuullakseen rauhanliittoa, jonka Jumala oli tekevä niiden kanssa, jotka olivat pitäneet hänen lakinsa.HK 316.2

    Taivas avautui ja sulkeutui ja oli liikkeessä. Vuoret huojuivat, kuten ruoko tuulessa, syösten ylt'ympäri joka taholle suuria kallionlohkareita. Meri kiehui, ku- ten kattila, heittäen kiviä maalle. Ja kun Jumala ilmoitti Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja jätti iankaikkisen liiton kansalleen, niin hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten pysähtyi, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan. Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät yli maan, ikäänkuin kovan ukkosen jyminä. Se oli pelottavan juhlallista. Jokaisen lauseen lopussa pyhät huusivat riemuiten: »Kunnia! Halleluja!» Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivan kuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan Siinailta. Jumalattomat eivät voineet katsoa niihin kirkkauden vuoksi. Ja kun loppumatonta siunausta lausuttiin niille, jotka olivat kunnioittaneet Jumalaa pitämällä hänen sapattinsa pyhänä, kuului mahtava riemuhuuto, kun oli saatu voitto pedosta ja sen kuvasta.HK 316.3

    Sitten alkoi riemuvuosi, jolloin maa saisi levätä. Minä näin hurskaan orjan nousevan voitollisena ja riemuiten ravistavan yltään kahleet, jotka häntä sitoivat, kun hänen paha isäntänsä joutui hämmennyksen valtaan, tietämättä mitä olisi tehtävä; sillä juma¬attomat eivät taitaneet ymmärtää Jumalan äänen sanoja.HK 317.1

    Pian ilmaantui suuri valkoinen pilvi, jonka päällä istui Ihmisen Poika. Kun se ensin ilmestyi etäällä näytti se sangen pieneltä. Enkeli sanoi, että se oli Ihmisen Pojan merkki. Sen tullessa lähemmäksi maata me saatoimme katsella Jeesuksen suurta kunniaa ja majesteettiutta hänen ratsastaessaan voittoja saamaan. Pyhien enkelien seurue, kirkkaine, kimaltelevine kruunuineen, saattoi häntä hänen matkallaan. Ei mikään kieli pysty kuvailemaan tuon näyn ihanuutta. Majesteettiuden ja voittamattoman kirkkauden elävä pilvi saapui yhä lähemmäksi, niin että me saatoimme selvästi nähdä Jeesuksen rakastettavan olemuksen. Hän ei kantanut orjantappuraista kruunua, vaan kirkkauden ja kunnian seppele lepäsi hänen pyhällä otsallaan. Hänellä oli viitassaan ja lanteillaan kirjoitettuna nimi: »Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.» Hänen kasvonsa loistivat niinkuin keskipäivän aurinko, hänen silmänsä olivat kuten tulenliekit ja hänen jalkansa olivat ikäänkuin hienoin vaski. Hänen äänensä helähteli niinkuin monien soittimien soitto. Maa vapisi hänen edesssään, ja taivas poistui niinkuin kirjakäärö, jota kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan. »Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kukkuloille: ‘Kaatukaa meidän päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta! Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut ja kuka voi kestää?’» Ne, jotka vähän aikaisemmin olival valmiit hävittämään Jumalan uskolliset lapset maan päältä, näkivät nyt Jumalan kunnian, mikä lepäsi heidän yllään. Kaiken kauhunsa keskellä he kuulivat pyhien iloisin äänin huutavan: »Katso, tämä on meidän Jumalamme, häntä me olemme odottaneet ja hän vapahtaa meidät.»HK 317.2

    Maa horjui Jumalan Pojan äänen kutsuessa esille nukkuvat pyhät. Kutsuun vastaten he tulivat esille puettuina ihanaan kuolemattomuuteen ja huusivat: »Voitto, voitto kuolemasta ja haudasta! Oi kuolema, missä on sinun otasi? Oi hauta, missä on sinun voittosi?» Sen jälkeen elossa olevat pyhät ja ne, jotka olivat nousseet kuolleista, koroittivat äänensä pitkään ja hurmaantuneeseen voiton riemuhuutoon. Ne ruumiit, joissa hautaan mennessä oli sairauden ja kuoleman merkkejä, nousivat ikuisessa terveydessä ja voimassa. Elossa olevat pyhät muutettiin ajanrahdussa, silmän- räpäyksessä ja temmattiin ylös kuolleista herätettyjen kanssa, ja yhdessä he kohtasivat Herransa ilmassa. Oi, mikä ihana yhtyminen! Ystävät, jotka kuolema oli erottanut toisistansa, tapasivat jälleen toisensa, erkanematta enää milloinkaan.HK 318.1

    Pilvivaunun joka puolella oli siipiä ja sen alla oli eläviä pyöriä. Rattaitten vieriessä ylöspäin pyörät huusivat: »Pyhä», ja siivet liikkuessaan huusivat »Pyhä», ja pyhien enkelien seurue pilven ympärillä huusi: »Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias!» Ja pyhät pilvessä huusivat: »Kunnia! Halleluja!» Ja rattaat vierivät pyhään kaupunkiin. Ennen pyhään kaupunkiin saapumista pyhät järjestettiin täydelliseen neliöön, ja Jeesus oli heidän keskellään. Hänen päänsä ja olkapäänsä kohosivat pyhien ja enkelien yläpuolelle. Kaikki, jotka neliössä seisoivat, saattoivat nähdä hänen majesteettisen muotonsa ja suloiset kasvonsa.HK 319.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents