Tunsimme harvinaista rukouksen henkeä. Ja rukoillessamme Pyhä Henki laskeutui ylitsemme. Olimme sangen onnellisia. Pian maalliset katosivat näköpiiristäni, ja minä vaivuin Jumalan kirkkauden näkyyn. Näin enkelin nopeasti lentävän luokseni. Nopeasti hän kantoi minut maan päältä pyhään kaupunkiin. Kaupungissa minä näin temppelin, jonne menin sisälle. Käytyäni ovesta sisälle saavuin ensimmäisen esiripun luo. Esirippu nostettiin, ja minä astuin pyhäkön etum¬maiseen osaan eli pyhään. Siellä minä näin suitsutus- alttarin, kynttiläjalan, jossa oli seitsemän lamppua, sekä pöydän, jolla näkyleivät pidettiin. Katseltuani pyhän kirkkautta Jeesus kohotti toisen esiripun, ja minä astuin kaikkein pyhimpään.HK 37.3

Pyhimmässä näin arkin. Sen kansi ja sivut olivat puhtainta kultaa. Arkin molemmissa päissä oli kummassakin viehättävä keruupi, jotka levittivät siipensä sen yli. Keruupien kasvot olivat käännetyt toinen toisiinsa, ja katseet olivat suunnatut alaspäin. Enkelien välissä oli kultainen suitsutusastia. Arkin yläpuolella, missä enkelit seisoivat, oli erinomaisen kirkas loiste, näöltään ikäänkuin valtaistuin, jossa Jumala asui. Jeesus seisoi arkin vieressä, ja pyhien rukousten noustessa hänen tykönsä suitsutus astiassa rupesi savuamaan, ja Jeesus esitti heidän rukouksensa suitsutussavun kera Isälleen. Arkissa oli kultainen manna-astia, Aaronin kukoistanut sauva ja kivitaulut, jotka olivat kirjan tavoin taitetut yhteen. Jeesus avasi ne, ja minä näin kymmenen käskyä, jotka Jumala omalla sormellaan oli niihin kirjoittanut. Toisessa taulussa oli neljä käskyä ja toisessa kuusi. Toisessa taulussa olevat neljä käskyä loistivat kirkkaammin kuin toiset kuusi käskyä. Mutta neljäs käsky, sapattikäsky, voitti kaikki muut kirkkaudessa; sillä sapattikäsky oli erotettu pidettäväksi Jumalan pyhän nimen kunniaksi. Pyhä sapatti loisti ihanana. Kirkkauden sädekehä oli sen ympärillä. Minä näin, ettei sapattikäskyä oltu naulattu ristiin. Jos se olisi ollut naulattu ristiin, niin olisivat myöskin toiset yhdeksän käskyä olleet naulatut ristiin, ja silloin meillä olisi vapaus rikkoa jokaista käskyä yhtähyvin kuin neljättäkin käskyä. Näin, ettei Jumala ollut muuttanut sapattia, sillä hän ei milloinkaan muutu. Mutta paavi oli sen muuttanut seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle, sillä hän oli muuttava ajat ja lain.HK 38.1

Ja minä näin myös, että jos Jumala olisi muuttanut sapatin seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle, olisi hän myös muuttanut sapattikäskyn kirjoituksen kivitauluissa, jotka nyt säilytetään arkissa, taivaallisen temppelin kaikkein pyhimmässä, ja sapattikäsky olisi kuulunut näin: Ensimmäisenä päivänä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Mutta minä näin, että kirjoitus oli tarkalleen samallainen kuin sekin, minkä Jumala oli omalla sormellaan kirjoittanut kivitauluihin, jotka hän oli antanut Moosekselle Siinain vuorella ja joissa sanottiin: »Mutta seitsemäntenä päivänä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti.» Minä näin, että pyhä sapatti on ja tulee jatkuvasti olemaan erottavana muurina Jumalan totisen Israelin ja uskottomien välillä. Näin, että sapatti on se suuri kysymys, joka liittää yhteen Jumalan rakkaiden ja odottavien pyhien sydämet.HK 39.1

Minä näin Jumalalla olevan lapsia, jotka eivät tunne eivätkä pidä sapattia. He eivät ole hylänneet sitä koskevaa valoa. Ahdistuksen ajan alussa meidät täytettiin Pyhällä Hengellä lähtiessämme julistamaan sapattia täydellisemmin.^{1Kasto sivu 97.} Tämä saattoi kirkot ja nimiadventistit raivon valtaan, koska he eivät voineet ku¬mota sapattitotuutta. Siihen aikaan kaikki Jumalan valitut näkivät selvästi, että meillä oli totuus, ja he lähtivät ulos kärsien vainoa kanssamme. Minä näin miekan, nälän, ruton ja suuren sekasorron maassa. Jumalattomat luulivat, että me olimme tuottaneet nuo tuomiot heidän ylitsensä, ja he ryhtyivät pitämään neuvoa keskenään vapauttaakseen maan meistä, siten muka ehkäistäkseen pahan riehumisen.HK 39.2

Ahdistuksen aikana me kaikki pakenimme kaupungeista ja kylistä, mutta jumalattomat vainosivat meitä tunkeutuen aseineen pyhien asuntoihin. He kohottivat aseensa meitä tappaakseen, mutta ne murtuivat ja putosivat maahan yhtä voimattomina kuin oljen korret. Huusimme yötä ja päivää vapahdusta, ja huutommenousi Jumalan eteen. Aurinko tuli esille, ja kuu seisoi alallansa. Virtain juoksu lakkasi. Mustat, raskaat pilvet nousivat ja iskivät toinen toisiansa vastaan. Oli kuitenkin yksi valoisa kohta, missä hohti kiinteä kirkkaus ja mistä Jumalan ääni kuului, kuten paljojen vesien pauhina, järkyttäen sekä taivasta että maata. Taivas aukeni ja sulkeutui ja oli nopeassa liikkeessä. Vuoret huojuivat, kuten ruoko tuulessa, heittäen ylt'ympäri irtaantuneita kallionlohkareita Meri kiehui kuin kattila, syösten kiviä maalle. Ja Jumalan ilmoittaessa Jeesuksen tulemisen päivän ja hetken ja antaessa iankaikkisen liiton kansalleen hän puhui yhden lauseen kerrallaan ja sitten hän keskeytti, jolloin sanat vyöryivät kautta koko maan. Jumalan Israel seisoi silmät ylös suunnattuina kuunnellen sanoja, jotka lähtivät Jehovan suusta ja vierivät kautta maan kuin mitä ankarimman ukkosen jyrinä. Tuntui pelottavan juhlalliselta. Kunkin lauseen lopussa pyhät kajahuttivat: »Kunnia! Halleluja !» Heidän kasvojaan valaisi Jumalan kirkkaus. Ne loistivat aivan kuin Mooseksen kasvot hänen astuessaan Siinailta. Jumalattomat eivät saattaneet niihin katsoa kirkkauden vuoksi. Loppumatonta siunausta lausuttaessa niille, jotka olivat kunnioittaneet Jumalaa pitä-mällä hänen sapattinsa pyhänä, kuultiin voimakas riemuhuuto, kun oli saatu voitto pedosta ja sen kuvasta.HK 39.3

Sitten alkoi riemuvuosi, jolloin maa saisi levätä. Näin hurskaan orjan nousevan riemullisena ja voitokkaana ravistaen sitovat kahleensa, samalla kun hänen jumalaton isäntänsä joutui hämmennyksen valtaan tietämättä mitä tehdä; sillä jumalattomat eivät saattaneet ymmärtää Jumalan äänen sanoja. Pian ilmestyi suuri valkoinen pilvi. Se näytti suloisemmalta kuin milloinkaan ennen. Sen päällä istui Ihmisen Poika. Alussa emme erottaneet Jeesusta pilvellä, mutta pilven lähetessä maata me saatoimme nähdä hänen rakastettavan olemuksensa. Tämä pilvi, kun se ensin ilmestyi, oli Ihmisen Pojan merkki taivaalla. Jumalan Pojan ääni herätti nukkuvat pyhät, jotka nousivat puettuina ihanaan kuolemattomuuteen. Elossa olevat pyhät muu¬tettiin silmänräpäyksessä ja temmattiin yhdessä heidän kanssaan pilvivaunuihin. Vieriessään ylöspäin ne näyttivät kauttaaltaan loistokkailta. Molemmin puolin vau¬nuja oli siipiä ja alla pyöriä. Vaunujen yletessä pyörät huusivat: »Pyhä», ja siivet liikkuessaan huusivat: »Pyhä», ja pyhien enkelien joukko pilven ympärillä huusi: »Pyhä, pyhä, pyhä, Herra Jumala Kaikkivaltias!» Ja pyhät pilvessä huusivat: »Kunnia! Halleluja!» Näin vaunut ylenivät pyhään kaupunkiin. Jeesus avasi kultakaupungin portit ja johti meidät sisälle. Meidät lausuttiin tervetulleiksi sinne, sillä me olimme pitäneet »Jumalan käskyt», ja meillä oli »oikeus elämän puuhun.»HK 40.1

* * * * *

Raamatunpaikat, joihin sivulla 26 viitattiin.

Luku 4—Sinetöiminen.