Luku 10—Viimeiset vitsaukset ja tuomio.

Nykyiseen totuuteen uskovien yleisessä neuvottelukokouksessa, joka pidettiin Sutton’issa, Vermontissa, syyskuussa v. 1850, minulle näytettiin, että seitsemän viimeistä vitsausta vuodatetaan vasta Jeesuksen läh- dettyä pyhäköstä. Enkeli sanoi: »Jumalan ja Karitsan viha aiheuttaa jumalattomien tuhon eli kuoleman. Jumalan äänen kuuluessa pyhät tulevat sankarillisiksi ja pelättäviksi kuin sotajoukko lippuineen, mutta eivät he vielä silloin pane toimeen kirjoitettua tuomiota. Tuomion täytäntöönpano tapahtuu vasta sitten, kun nuo tuhannen vuotta ovat umpeen kuluneet.»HK 59.2

Senjälkeen kuin pyhät ovat siirretyt kuolemattomuuteen ja temmatut ylös Jeesuksen kanssa, senjälkeen kuin he ovat saaneet harppunsa, pukunsa ja kruununsa sekä menneet sisälle kaupunkiin, istuutuvat Jeesus ja pyhät tuomiolle. Avataan kirjat — sekä elämän kirja että kuoleman kirja. Elämän kirja sisältää pyhien hyvät teot. Kuoleman kirja sisältää jumalattomien pahat teot. Näitä kirjoja verrataan lakikirjaan, raamattuun, jonka mukaan ihmiset tuomitaan. Pyhät, yhdessä Jeesuksen kanssa, julistavat tuomion jumalattomille kuolleille. »Katsokaa», sanoi enkeli, »pyhät istuvat tuomiolla yhdessä Jeesuksen kanssa ja mittaavat jumalat¬tomille sen mukaan, kuin kukin ruumiissansa on tehnyt; ja se, mitä he saavat tuomiota täytäntöön pantaessa, merkitään heidän nimiensä kohdalle.» Näin, että tämä oli pyhien tehtävänä yhdessä Jeesuksen kanssa koko tuon tuhannen vuoden aikana pyhässä kaupungissa, ennenkuin se laskeutuu maan päälle. Tuhannen vuoden kuluttua jättää Jeesus enkeleineen ja kaikkine pyhineen pyhän kaupungin, ja hänen laskeutuessaan heidän kanssaan maan päälle jumalattomat kuolleet herätetään. Silloin heräävät nekin, jotka »hänet lävisti-vät», ja he saavat etäältä nähdä hänet kaikessa kirkkaudessaan enkeleineen ja pyhineen, ja he parkuvat hänet nähdessään. He näkevät naulojen jäljet hänen käsissään ja jaloissaan sekä keihään jäljen hänen kyljessään, jonka he puhkaisivat. Naulojen ja keihään jäljet tulevat silloin olemaan hänen kunniansa. Juuri silloin, kun nuo tuhannen vuotta ovat umpeen kuluneet, astuu Jeesus Öljyvuorelle, ja vuori halkeaa kahtia muodostaen sangen suuren tasangon. Ne, jotka silloin pakenevat, ovat jumalattomia, jotka juuri on herätetty kuolleista. Senjälkeen laskeutuu pyhä kaupunki alas asettuen tuolle tasangolle. Saatana hurmaa jumalattomat hengellään. Hän imarrellen puhuu heille, että kaupungin sotajoukko on pieni sekä että hänen oma sotajoukkonsa on suuri, joten he muka kykenevät voittamaan pyhät ja valloittamaan kaupungin.HK 60.1

Saatanan kootessa sotajoukkojaan pyhät olivat kaupungissa, missä katselivat Jumalan paratiisin kauneutta ja kirkkautta. Jeesus kulki heidän edellään johtaen heitä. Yht’äkkiä suloinen Vapahtaja poistui seurastamme; mutta pian kuulimme hänen hellän, rakkaan äänensä sanovan: »Tulkaa, Isäni siunatut ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.» Me kokoonnuimme Jeesuksen ympärille, ja juuri hänen sulkiessaan kaupungin portteja julistettiin jumalattomille kirous. Portit lukittiin. Pyhät käyttivät siipiään nousten kaupungin muurille. Jeesus oli myös heidän kanssaan. Hänen kruununsa oli hohtavan kirkas. Siinä oli kruunu kruunun sisässä, luvultaan seitsemän. Pyhien kruunut olivat mitä puhtaimmasta kullasta, tähdillä koristetut. Heidän kasvonsa paistoivat kirkkaasti, sillä he olivat Jeesuksen kuvan kaltaisia. Heidän noustessaan ja yhdessä kohotessaan kaupungin muurille näky hurmasi minut.HK 61.1

Silloin jumalattomat käsittivät mitä he olivat menettäneet. Ja Jumalalta lankesi heidän ylitsensä tuli, joka kulutti heidät. Tämä oli tuomion täytäntöönpaneminen. Pahat saivat silloin sen mukaan, mitä pyhät olivat yhdessä Jeesuksen kanssa noiden tuhannen vuoden kuluessa heille mitanneet. Sama tuli, mikä lankesi Jumalalta kuluttaen jumalattomat, puhdisti koko maan. Haljenneet ja murtuneet vuoret sulivat palavasta kuumuudesta, samoin ilmakehä, ja kaikki synnin jäljet tuhottiin. Sen perästä eteemme aukeni perintöosamme kauniina ja viehättävänä, ja me otimme haltuumme koko uudistetun maan. Me kaikki huusimme suurella äänellä: »Kunnia! Hallelujaa!»HK 61.2

* * * * *