Luku 11—2300:n päivän päättyminen.
Minä näin valtaistuimen, ja sillä istuivat Isä ja Poika. Tarkkasin Jeesuksen kasvoja ihmetellen ja ihaillen hänen miellyttävää olemustaan. Isän olemusta en saattanut nähdä, sillä kirkas valkoinen pilvi kätki hänet katseiltani Kysyin Jeesukselta, oliko hänen Isällään yhtäläinen muoto kuin hänellä itselläänkin. Hän sanoi niin olevan, mutta että minä en saattaisi nähdä sitä. »Sillä», sanoi hän, »jos sinun sallittaisiin vain kerrankin nähdä hänen kirkkautensa olemus, lakkaisit sinä olemasta.» Valtaistuimen edessä näin adventtikansan — seurakunnan ja maailman. Näin kaksi eri joukkoa. Toinen niistä oli kumarruksissa valtaistuimen edessä osoittaen syvää harrastusta, toisen seisoessa välin¬pitämättömänä ja vailla kaikkea harrastusta. Ne, jotka olivat kumarruksissa valtaistuimen edessä, uhrasivat rukouksiaan sekä katsoivat Jeesukseen, joka senjälkeen kääntyi Isänsä puoleen esiintyen puolustajana hänen edessään. Valo lähti Isältä Pojalle ja Pojalta rukoilevaan joukkoon. Sitten näin erinomaisen kirkkaan valon lähtevän Isältä Pojalle, ja Pojalta se aaltoili valtaistuimen edessä olevan kansan ylle. Mutta ainoastaan harvat tahtoivat vastaanottaa tämän suuren valon. Monet poistuivat valon alta alkaen sitä heti vastustaa; toiset pysyivät välinpitämättöminä eivätkä valoon mielistyneet, minkä vuoksi se jätti heidät. Muutamat pitivät valoa rakkaana, menivät ja lankesivat polvilleen yhdessä tuon pienen rukoilevan joukon kanssa. Tässä joukossa kaikki vastaanottivat valon, riemuiten siinä, ja heidän kasvonsa loistivat sen kirkkaudesta.HK 62.1
Näin Isän nousevan valtaistuimelta, menevän leimuavissa vaunuissa kaikkein pyhimpään esiripun sisäpuolelle ja istuutuvan. Sitten nousi Jeesus valtaistuimelta, samaten useimmat kumarruksissa olleista nousivat hänen kanssaan. En huomannut, että Jeesuksen noustua yhtä ainoatakaan valonsädettä olisi lähtenyt hänen luotaan tuolle huolettomalle kansajoukolle, ja niin heidät jätettiin täydelliseen pimeyteen. Niiden katseet, jotka nousivat, silloinkuin Jeesuskin nousi, olivat suunnatut häneen hänen poistuessaan valtaistuimelta ja johtaessaan heitä hiukan syrjään. Sitten Jeesus kohotti oikean käsivartensa, ja me kuulimme hänen hellän äänensä lausuvan: »Odottakaa tässä; minä menen Isäni tykö saadakseni valtakunnan; säi¬lyttäkää vaatteenne tahrattomina. Pienen ajan kuluttua minä palaan häistä ja otan teidät tyköni.» Sitten saapuivat Jeesuksen tykö pilvivaunut, joiden pyörät olivat kuin tulenliekit ja joita enkelit ympäröivät. Jeesus nousi vaunuihin, ja niissä hän vietiin kaikkein pyhimpään, missä Isä istui. Siellä minä näin Jeesuksen, suuren Ylimmäisen Papin, seisovan Isän edessä. Hänen viittansa liepeissä oli ylt’ympäri vuoroin kulkusia ja granaattiomenia. Yhdessä Jeesuksen kanssa nousseet lähestyivät häntä uskon kautta kaikkein pyhimpään rukoillen: »Meidän Isämme, anna meille Henkesi.» Sitten Jeesus puhalsi Pyhän Hengen heidän päälleen. Siinä puhalluksessa oli valoa, voimaa, paljon rakkautta, iloa ja rauhaa.HK 63.1
Käänyin senjälkeen katsomaan joukkoa, joka yhä edelleen oli kumartuneena valtaistuimen edessä; nämä eivät tietäneet, että Jeesus jo oli jättänyt sen. Saatana näytti olevan valtaistuimen luona koettaen viedä eteenpäin Jumalan työtä. Näin heidän katsovan valtaistuinta kohden ja rukoilevan: »Isä, anna meille Henkesi.» Silloin saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei mitään suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tarkoituksena oli pitää heidät eksytyksessä sekä vietellä Jumalan lapsia saaden heitä luopumaan.HK 64.1
* * * * *