Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Hengellisiä Kokemuksia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 26—Valmistuminen Kristuksen tulolle.1

    Rakkaat veljet ja sisaret: Uskommeko me kaikesta sydämestämme, että Kristus tulee pian ja että meillä nyt on julistettavana viimeinen armonsanoma, mikä rikolliselle maailmalle annetaan? Onko esimerkkimme semmoinen, kuin sen tulisi olla? Osoitammeko me elämällämme ja pyhällä vaelluksellamme ympärillämme oleville, että me odotamme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ihanaa ilmestymistä, hänen, joka on ‘muuttava alennustilassa olevan ruu- miimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi? Pelkään, ettemme usko emmekä käsitä näitä asioita, niin¬kuin meidän tulisi. Niiden, jotka uskovat tunnustamiimme tärkeisiin totuuksiin, tulee toimia uskonsa mukaisesti. Liian paljon etsitään huvituksia ja sellaista, mikä on omiaan kiinnittämään huomion tähän maailmaan. Ajatusten annetaan viipyä liian kauan vaatteissa, ja kieli antautuu liian usein kevyeen ja joutavaan keskusteluun, mikä saattaa tunnustuksemme väärään valoon, sillä meidän puheemme ei ole taivaissa, mistä me Vapahtajaa odotamme.HK 127.2

    Enkelit valvovat ja vartioivat meitä. Usein me saatamme nämä enkelit murheellisiksi antautumalla turhiin puheisiin, leikillisyyksiin ja pilantekoon ja vaipumalla huolettomuuden ja välinpitämättömyyden tilaan. Vaikka me silloin tällöin pyrimmekin saavuttamaan voittoa ja saammekin sen, niin jollemme pidä siitä kiinni, vaan vaivumme jälleen samaan suruttomuuden ja välinpitämättömyyden tilaan kykenemättöminä kestämään kiusauksia ja vastustamaan vihollista, emme me kestä uskomme koetusta, mikä on kultaa paljon kallisarvoisempi. Me emme silloin kärsi Kristuksen tähden, emmekä myöskään riemuitse ah¬distuksista.HK 128.1

    Kristillistä mielenlujuutta sekä periaatteellista Jumalan palvelemista suuresti puuttuu. Meidän ei tulisi pyrkiä miellyttämään ja tyydyttämään itseämme, vaan kunnioittamaan ja kirkastamaan Jumalaa ja kaikessa, mitä sanomme tai teemme, pitämään silmällä juuri Jumalan kunniaa. Jos antaisimme seuraavien tärkeiden sanojen syöpyä sydämiimme ja säilyttäisimme ne alati mielissämme, emme me niin helposti lankeaisi kiusaukseen, ja sanamme olisivat harvat ja hyvin valitut: »Vaan hän on haavoitettu meidän pahaintekoimme tähden ja hosuttu meidän syntiemme tähden. Rangaistus, joka meille rauhan tuotti, oli hänen päällänsä, ja hänen haavojensa kautta olemme me paratut.» »Jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä». »Sinä Jumala näet minut.»HK 128.2

    Emme voisi ajatella näitä paljon merkitseviä sanoja ja muistella niitä tuskia, joita Jeesus kärsi, jotta me syntisraukat saisimme anteeksiannon ja tulisimme lunastetuiksi Jumalalle hänen kalliilla verellään, tun-tematta pyhää pidäkettä ja harrasta halua kärsiä hänen tähtensä, joka kärsi ja kesti niin paljon meidän tähtemme. Jos ajatuksemme viipyvät näissä asioissa, niin oma minä arvoisuuksineen nöyrtyy, ja sen tilalle astuu lapsenomainen yksinkertaisuus, joka ottaa vastaan ojennusta toisilta eikä ole herkkä suuttumaan. Itsekäs henki ei silloin pääse hallitsemaan sielua.HK 129.1

    Tosi kristityn ilojen ja lohdutuksen lähteen tulee olla taivaassa, ja se onkin siellä. Niiden sieujen kaihoa, jotka ovat maistaneet tulevan maailman vomia ja nauttineet taivaallista iloa, ei voi mikään tässä maailmassa tyydyttää. Sellaisilla on kylliksi tekemistä joutohetkinään. Heidän sielunsa kaipaa Jumalaa. Missä heidän aarteensa on, siellä on heidän sydämensäkin suloisessa yhteydessä Jumalan kanssa, jota he rakastavat ja palvelevat. Heidän huvinsa on mietiskellä aarrettaan — pyhää kaupunkia, uudistettua maata, ikuista kotiaan. Ajatellessaan näitä yleviä, puhtaita ja pyhiä asioita taivas tulee lähellä, ja he saavat tuntea Pyhän Hengen voimaa. Tämä saattaa heidät vieraantumaan yhä enemmän ja enemmän maailmasta ja saattaa heidät löytämään lohdutuksensa ja ylimmän ilonsa taivaallisissa asioissa autuaallisessa kodissaan. Jumalan ja taivaan vetovoima on oleva silloin niin suuri, ettei mikään saa heidän mieltään pois sielun pelastusta ja Jumalan kunnioittamista ja kirkasta¬mista tarkoittavasta suuresta päämäärästä.HK 129.2

    Kun oivallan, miten paljon on tehty puolestamme pysyäksemme oikealla tiellä, en voi olla huudahtamatta: Oi, minkälaista rakkautta, minkälaista ihmeellistä rakkautta, Jumalan poika on osoittanut meitä syntisraukkoja kohtaan! Pitäisikö meidän olla velttoja ja välinpitämättömiä, silloin kun pelastumiseksemme on tehty kaikki, mitä voidaan tehdä? Koko taivas osoittaa mielenkiintoa meihin. Meidän tulisi olla eläviä ja valveilla, kunnioittaaksemme, ylistääksemme ja ihaillaksemme häntä, joka on ylevä ja korkea. Sydämemme tulisi vuotaa rakkaudesta ja kiitollisuudesta häntä kohtaan, joka on meille osoittanut rajatonta rakkauttaan ja sääliään. Meidän tulisi kunnioitaa häntä elämällämme ja osoittaa puhtailla ja pyhillä puheillamme, että olemme syntyneet ylhäältä, ja että tämä maailma ei ole kotimme, vaan että me olemme täällä toivioretkeläisiä ja muukalaisia, matkalla parempaan maahan.HK 130.1

    Useat, jotka tunnustavat Kristuksen nimeä ja sanovat odottavansa hänen pikaista tulemistaan, eivät tiedä, mitä merkitsee kärsiä Kristuksen tähden. Usein ja monella tavalla saadaan nähdä, ettei armo ole saa-nut pehmittää heidän sydämiään eikä heidän oma minänsä ole kuollut. Samalla he puhuvat koetuksistaan. Mutta pääsyynä heidän koetuksiinsa on alistumaton sydän, mikä tekee oman minän niin herkästi loukkaantuvaksi. Jos nämä käsittäisivät, mitä nöyränä Kristuksen seuraajana, todellisena kristittynä oleminen tarkoittaa, alkaisivat he toimia täydellä todella ja oikealla tavalla. He kuolettaisivat ensin oman minänsä, sitten he rukoilisivat väsymättä ja hillitsisivät sydämensä jokaisen intohimon. Luopukaa, veljet, itseluottamuksestanne ja itsekylläisyydestänne ja seurat- kaa lempeää Esikuvaanne. Pitäkää aina Jeesus mielessänne muistaen, että hän on teidän esimerkkinne ja että teidän on kuljettava hänen askeliaan. Katsokaa Jeesukseen, uskonne alkuunpanijaan ja täydelliseksi tekijään, joka odotettavanaan olevan ilon sijasta kärsi ristin häpeästä välittämättä. Hän kärsi syntisten vastustukset. Hän oli kerran syntiemme tähden sävyisä, teurastettu karitsa, haavoitettu, murrettu, lyöty ja kiusattu.HK 130.2

    Kärsikäämme senvuoksi iloisin mielin jotain Jeesuksen tähden, ristiinnaulitkaamme oma minämme päivittäin ja olkaamme osalliset Kristuksen kärsimyksistä täällä, jotta tulisimme myös osallisiksi hänen kanssaan hänen kirkkaudestaan ja tulisimme kruunatuiksi kunnialla, kuolemattomuudella ja ikuisella elämällä.HK 131.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents