Luku 29—Itsekieltäymys.

Minä näin, että pyhillä oli vaara tehdä lian suuria valmistuksia konferenssikokousten varalta. Näin, että muutamat vaivautuivat liikanaisissa palveluksissa. Näin myöskin, että kieltäymystä on noudatettava ruokahalun suhteen. Monet ovat kiusauksessa saapua kokouksiin leipien ja kalojen vuoksi. Minä näin, että kaikkien, jotka hemmottelevat itseään tuolla saastaisella rikkaruoholla, tupakalla, tulee siitä luopua ja käyttää rahansa parempiin tarkoituksiin. Ne tekevät uhrauksen, jotka kieltäytyvät jostakin nautinnosta pannen Herran aarrekammioon ne rahat, mitkä he aikaisemmin käyttivät ruokahalun tyydyttämiseksi. Sellaiset antimet huomaa Jumala, samoinkuin hän huomasi köyhän lesken kaksi ropoa. Lahjan määrä saattaa olla pieni, mutta jos jokainen panisi edes sen-kin verran, tuntuisi se rahastossa. Jos kaikki pyrkisivät noudattamaan säästäväisyyttä pukeutumisessaan kieltäytyen vaatekappaleista ja esineistä, jotka eivät itse asiassa ole tarpeellisia sekä luopuisivat sellaisista hyödyttömistä ja vahingollisista tavoista, kuin on teen ja kahvin käyttö, ja antaisivat sen, mitä näihin kuluttavat, Jumalan asian hyväksi, niin heidän osakseen tulisi runsaampi siunaus täällä ja vihdoin palkka taivaassa. Monet ajattelevat, että koska Jumala on antanut heille omaisuutta, voivat he elää yli kohtuuden, nauttia herkullisia ruokia ja pukeutua ylellisesti, sillä mitä hyödyttää heidän kieltäytyä, kun heillä kuitenkin on kaikkea yltäkylläisesti Sellaiset eivät tee mitään uhrausta. Jos he tyytyisivät hiukan niu-kempaan elintapaan ja antaisivat Jumalan asian hyväksi totuuden edistämiseksi, olisi se uhrautumista heidän puoleltaan, ja kun Jumala kerran maksaa kullekin palkan tekojen mukaan, ei hän jättäisi tätäkään palkitsematta.HK 139.2

* * * * *