Minulle on näytetty, että väärät paimenet ovat juopuneet, mutta ei viinistä. He horjuvat, mutta ei väkevästä juomasta. Jumalan totuus on heille lukittu; he eivät osaa sitä lukea. Kun heiltä kysytään, mitä seit-semännen päivän sapatti on, onko se oikea raamatullinen sapatti vai ei, kääntyvät he taruihin. Minä näin, että nämä profeetat ovat erämaan kettujen kaltaisia. He eivät ole asettuneet muurin aukkoihin eivätkä ole korjanneet kiviaitaa, jotta Jumalan kansa saattaisi kestää sodassa Herran päivänä. Kun muutamien mielissä herää kysymyksiä, ja he kääntyvät näiden pai- menien puoleen totuutta koskevine kysymyksineen, koettavat nämä helpoimmalla ja tehokkaimmalla tavalla vaikuttaa kysyjiin ja rauhoittaa heidän mieliään, muuttaen vieläpä oman kantansakin tarkoitusperänsä saavuttamiseksi. Monillekin näistä paimenista on valo loistanut, mutta he eivät tahdo antaa sille tunnustustaan. He ovat jo monta monituista kertaa muuttaneet kantansa päästäkseen totuutta pakoon ja välttääkseen johtopäätökset, joihin olisivat pakosta tulleet, jos olisivat edelleenkin pysyneet entisessä vakaumuksessaan. Totuuden voima särki heidän oppinsa perustukset, mutta sensijaan että olisivat antaneet perää totuudelle, pystyttivät he jonkun uuden mielipiteen, johon eivät kuitenkaan itsekään olleet tyytyväisiä.HK 141.2

Minä näin, että moni näistä paimenista oli kieltänyt Jumalan menneinä aikoina antamat opetukset. He olivat kieltäneet ja hylänneet ihanat totuudet, joita aikoinaan innokkaasti puolsivat ja levittivät ja nyt olivat verhonneet itsensä hypnotismilla ja kaikenkaltaisilla viettelyksillä. Minä näin, että he olivat juopuneet vääristä opeista ja johtivat laumaansa kuolemaa kohti. Monet, jotka Jumalan totuutta vastustavat, miettivät mielissään pahaa vuoteillansa, ja päivällä he panevat täytäntöön pahat aikeensa kukistaakseen totuuden ja keksiäkseen jotakin uutta, siten herättääkseen kansassa mielenkiintoa ja kääntääkseen heidän mielensä kallisarvoisista ja kaikille tärkeistä totuuksista.HK 142.1

Minä näin, että papit, jotka johtavat laumaansa kuolemaa kohti, pian vangitaan kauhistavalla urallaan. Jumalan vitsaukset ovat tulossa, mutta ei riitä, että vääriä paimenia vaivaisi vain yksi tai kaksi vitsausta. Jumalan käsi on ojennettu siihen aikaan yhä vielä vihassa ja oikeudessa eikä hän vedä sitä jälleen luokseen, ennenkuin hänen tarkoituksensa ovat täydellisesti toteutuneet, ennenkuin palkkapaimenet ovat saatetut kumartamaan pyhien jalkain juuressa ja tunnustamaan, että Jumala on heitä rakastanut, koska he ovat pysyneet totuudessa ja pitäneet Jumalan käskyt eikä ennenkuin kaikki jumalattomat ovat tulleet hävitetyiksi maan päältä.HK 142.2

Kristuksen takaisintuloon uskovilla eri ryhmillä on kullakin joku totuus, mutta Jumala on antanut kaikki nämä totuudet lapsilleen, jotka valmistuvat Jumalan päivää varten. Samoin on hän antanut heille totuuksia, joita ei yksikään noista ryhmistä tunne ja joita he eivät tahdokaan tuntea tai ymmärtää. Asiat, mitkä ovat lukittuja heille, on Herra avannut niille, jotka tahtovat nähdä ja jotka ovat halukkaita ymmärtämään. Jos Jumalalla on ilmaistavana jotain uutta valoa, antaa hän valittunsa ja rakastettunsa ymmärtää sen, ilman että heidän tarvitsee hankkia valaistusta kuulemalla niitä, jotka ovat pimeydessä ja vääryydessä.HK 143.1

Minulle näytettiin, miten tarpeellista on niiden, jotka uskovat meillä olevan viimeisen armonsanoman, pysyä erillään niistä, jotka päivittäin imevät itseensä uusia erehdyksiä. Minä näin, ettei nuorten eikä van¬hojen tulisi mennä heidän kokouksiinsa, sillä on väärin heitä siten rohkaista heidän opettaessaan harhaoppia, mikä on kuolettavaa myrkkyä sielulle ja oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Sellaisten kokousten vaikutus ei ole hyvä. Jos Jumala on pelastanut meidät sellaisesta pimeydestä ja erehdyksistä, tulisi meidän seisoa lujina siinä vapaudessa, jolla hän on meidät vapautta¬nut, ja iloita totuudessa. Jumala ei mielisty meihin mennessämme kuuntelemaan vääryyttä olematta pakoitetut siihen, sillä jollei hän lähetä meitä niihin ko¬kouksiin, missä vääriä oppeja tahdon voimalla ihmisille teroitetaan, ei hän tahdo meitä varjella. Enkelit lakkaavat meitä suojelemasta, ja me jäämme vihollisen hyökkäyksille alttiiksi, jäämme hänen ja hänen pahojen enkelivoimiensa pimitettäviksi ja heikennettäviksi; ja ympärillämme oleva valo tulee pimeyden tartuttamaksi.HK 143.2

Minä näin, ettei meillä ole varaa hukata rahtuakaan ajastamme tarujen kuuntelemiseen. Mielemme ei saisi sillä tavoin jakautua, vaan sen tulisi askarrella nykyisessä totuudessa etsien viisautta, jotta voisimme omata varmemman tiedon kannastamme ja kykenisimme sävyisyydellä tekemään selkoa toivostamme raamatun avulla. Niinkauan kuin vääriä oppeja ja vaarallisia erehdyksiä teroitetaan mieleen, ei jää vähintäkään tilaa totuudelle, joka yksinomaan voi muovailla Israelin huoneen ja valmistaa sen kestämään Herran päivänä.HK 144.1

* * * * *

Luku 30—Kunnioituksen puute.

Luku 32—Jumalan lahja ihmiselle.