Luku 33—Johdanto.

Profetoimisen lahja oli olemassa seurakunnassa juutalaisella aikakaudella. Tosin se katosi muutamiksi vuosisadoiksi seurakunnan turmeltuneen tilan vuoksi saman aikakauden loppupuolella, mutta sen lopussa tämä lahja alkoi jälleen esiintyä raivatakseen tietä Messiakselle. Sakarias, Johannes Kastajan isä, »täyttyi Pyhällä Hengellä ja ennusti». Siimeon, vanhurskas ja jumalinen mies, joka »odotti Israelin lohdutusta», tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin ennustaen Jeesuksesta »valona, joka on ilmestyvä pakanoille ja tuleva kirkkaudeksi Israelille». Ja naisprofeetta Anna »puhui hänestä kaikille, jotka Jerusalemissa odottivat lunastusta.» Eikä ollut suurempaa profeettaa kuin Johannes Kastaja, jonka Jumala oli valinnut tekemään tunnetuksi Israelille »Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnit.»HK 151.1

Kristillinen aikakausi alkoi Hengen vuodatuksella ja uskovaisten keskuudessa nähtiin runsaasti erilaisia hengellisiä lahjoja. Näitä ilmeni niin yltäkylläisesti, että Paavali saattoi sanoa Korintton seurakunnalle: »Kullekin annetaan hengen ilmoitus hyödyksi», — kullekin seurakunnassa, ei kullekin maailmassa, niinkuin muutamat ovat sitä sovittaneet.HK 151.2

Suuren luopumuksen tapahduttua näitä lahjoja on tuskin havaittu, ja tämä on luultavasti syynä siihen, miksi kristityt yleensä uskovat niiden rajoittuneen yksinomaan alkuseurakunnan aikaan. Mutta eivätkö erehdykset ja seurakunnan epäusko ole syynä näiden lahjojen lakkaamiseen? Ja kun Jumalan kansa palaa takaisin alkuperäiseen uskoon ja elämään, kuten se varmasti palaakin Jumalan käskyjen ja Jeesuksen uskon julistamisen kautta, min eikö »iltasade» toistamiseen tuo ilmi samoja lahjoja? Yhdenmukaisuuskäsitteen perusteella me odotamme sitä. Juutalainen aikakausi alkoi ja päättyi sen aikakauden lankeemuksista huolimatta erikoisella Hengen ilmenemisellä. Olisi järjetöntä olettaa, että kristillinen aikakausi — jonka valo, verrattuna edellisen aikakauden valoon, on kuten auringon valo verrattuna kuun heikkoihin säteihin — olisi alkanut kirkkaudella, mutta päättyisi hämäryyteen. Jos tarvittiin erikoista hengen työtä valmistamaan kansaa Kristuksen ensimmäiselle tulolle, niin kuinka paljon enemmän sitä tarvitaan valmistamaan kansaa Kristuksen toiselle tulolle, varsinkin kun viimeiset päivät tulisivat olemaan edelläkäypiä päiviä paljon vaarallisempia, ja kun väärät profeetat tulisivat saamaan vallan tehdä suuria tunnusmerkkejä ja ihmeitä, niin että, jos mahdollista, valitutkin niiden kautta eksytettäisiin. Mutta kuulkaamme mitä totuuden kirjassa sanotaan:HK 151.3

»Ja hän sanoi heille: ‘Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tulee kadotetuksi. Mutta nämä tunnusmerkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos perkeleitä, puhuvat uusilla kielillä, poistavat käsin käärmeitä ja jos juovat jotain kuolettavaa, ei se vahingoita heitä; he panevat kätensä sairasten päälle ja ne tulevat terveiksi’.» Mark. 16: 15-18.HK 152.1

Campbell’in käännöksessä sanotaan: »Nämä ihmeitä aikaansaavat voimat seuraavat niitä, jotka uskovat.» Lahjat eivät rajoittuneet vain apostoleihin, vaan ne tarjottiin uskovillekin. Kutka ne omaisivat? — Ne, jotka uskovat. Miten kauan? — Ei tehdä mitään rajoitusta. Lupaus käy rinnakkain suuren evankeliumin saarnakäskyn kanssa ulottuen aina viimeiseen uskovaiseen saakka.HK 152.2

Mutta väitetään, että tämä apu luvattiin ainoastaan apostoleille ja niille, jotka uskoivat heidän saarnansa kautta. Väitetään, että apostolit täyttivät tehtävän, minkä käsky sisälsi, vahvistivat evankeliumin sekä että lahjat lakkasivat sen sukukunnan mukana. Katsokaamme nyt, päätettiinkö suuri lähetystehtävä sen sukupolven aikana. Matt. 28: 19,20 sanotaan: »Menkää siis ja opettakaa kaikkia kansoja kastaen heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen; opettaen heitä noudattamaan kaikkea, minkä olen käskenyt teille; ja katso, minä olen teidän kanssanne aina, jopa maailman loppuun asti.» (Engl. käänn. muk.)HK 153.1

Käskyn yhteydessä annetusta lupauksesta: »Minä olen teidän kanssanne aina, jopa maailman loppuun asti», selvenee, ettei tähän käskyyn perustuva evanke liumin saarnaaminen lakannut alkukristikunnan aikana. Hän ei sano: Minä olen teidän kanssanne, te apostolit, joka paikassa, jopa maailman ääriin asti; vaan hän sanoo: minä olen teidän kanssanne alati maailman eli ajan loppuun asti. Ei sovi sanoa, että tarkoitettiin juutalaista aikaa, sillä se oli päättynyt jo ristillä. Teen siis sen johtopäätöksen, että alkuperäistä evankeliumin saamaa ja uskoa seuraa aina sama hengellinen auttaja. Apostolinen tehtävä kuuluu koko kristilliseen aikaan käsittäen sen alun ja lopun. On totta, että luopumuksen tähden lahjat lakkasivat, mutta ne uudistetaan jälleen alkuperäisen uskon ja elämän elpyessä.HK 153.2

1 Kor. 12: 28 meille kerrotaan, että Jumala on asettanut, pannut eli kiinnittänut erityisiä hengellisiä lahjoja’seurakuntaan. Ja meidän täytyy päättää, että lahjat oli aiottu jäämään pysyväisiksi, koska puuttuu raamatullisia todistuksia siitä, että Jumala olisi niitä siirtänyt tai lakkauttanut. Missä sitten on todistus siihen, että lahjat häviäisivät? — Samassa luvussa, missä kerrotaan juutalaisen sapatin poistamisesta ja kristillisen sapatin asettamisesta sen tilalle — luvussa, mikä on todella luku »Laittomuuden salaisuuden ja synnin ihmisen teoissa.» Mutta vastustajamme väittää, että lahjojen lakkaamisen todistaa seuraava raamatun kohta: »Rakkaus ei koskaan häviä, mutta profetioiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vaillinaista, ja profetioimisemme on vaillinaista; mutta kun tulee se, mikä on täydellistä, katoaa se, mikä on vaillinaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin niinkuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin minkuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsm minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt näemme, niinkuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vaillinaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin nyt täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus.» 1 Kor. 13: 8-13.HK 154.1

Tämä raamatunkohta ennustaa, että hengelliset lahjat tulevat lakkaamaan, samaten usko ja toivo. Mutta milloinka ne lakkaisivat? Vieläkin me odotamme aikaa, jolloinHK 154.2

»Toivo vaihtuu autuaaseen nautintoon,
usko näkemiseen ja rukous kiitokseen.»HK 154.3

Ne lakkaavat silloin kun tulee se, mikä on täydellistä, kun emme enää näe niinkuin kuvastimesta, arvoituksen tavoin, vaan kasvoista kasvoihin. Se täydellinen päivä, jolloin vanhurskaat tehdään täydellisiksi, jolloin he näkevät, niinkuin heidät nyt nähdään, on vielä edessämme. On totta, että synnin ihminen, saavutettuaan miehuusiän, hylkäsi sellaiset »lapsellisuudet» kuin profetioimisen, kielillä puhumisen ja tiedon, samoinkuin myös uskon, toivon ja rakkauden, mitä ensimmäiset kristityt omasivat. Mutta tässä raamatun kohdassa ei ole mitään, mikä osoittaisi, että Jumala ottaisi pois seurakuntaan asettamat lahjansa, ennenkuin seurakunnan usko ja toivo saavuttaa täyttymyksensä, ennenkuin kuolemattomuuden olotilan kirkkaus etevämmyydellään saattaa varjoon tämän kuolevaisen olotilan hengellisen voiman ja tiedon loistavimmatkin saavutukset.HK 154.4

Tim. 3: 16 perustettu väite, jota muutamat ovat pitäneet hyvin tärkeänä, ansaitsee vain tulla ohimennen huomioonotetuksi Jos Paavali sanoessaan, että kirjoitukset ovat olemassa, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin täysin valmistunut, olisi tarkoittanut, ettei Hengen innoittamana pitäisi enää enempää kirjoittaa, niin miksi hän sitten juuri samaan aikaan tahtoisi vielä lisätä noihin kirjoituksiin? Ja miksei hän ainakin niin pian, kun oli kirjoittanut sen lauseen, laskenut kynää kädestään? Ja miksi kirjoitti Johannes Ilmestyskirjan kolmekymmentä vuotta sen jälkeen? Ilmestyskirjassa on myöskin kohta, jota niinikään on käytetty tukemaan väitettä, että hengelliset lahjat ovat tulleet poistetuiksi. »Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetiian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päälleen ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetiian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois hänen osansa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin joista tässä kijassa on kirjoitettu, Ilm, 22: 18, 19.HK 155.1

Tämän raamatunkohdan perusteella väitetään, että Jumala, joka muinoin monin erin ja monin tavoin oli puhunut isille profeettojen kautta ja evankeliumin päivän alkaessa Jeesuksen ja hänen apostoliensa kautta, on täten juhlallisesti luvannut, ettei hän sillä tapaa enää milloinkaan ilmoittaisi mitään enempää ihmisille. Sentähden on kaikki senjälkeinen profetioimenen pidettävä vääränä Tämä kirja, niin sanotaan, päättää innoitetun kanoonin Jos se pitää paikkansa, niin minkätähden Johannes kirjoitti evankeliuminsa, senjälkeen kun oli palannut Patmoksen saarelta Efesoon? Lisäsikö hän niin tehden Patmoksen saarella kirjoite¬tun kirjan sanoihin? On ilmeistä, kuten näistä säkeistöistä voidaan nähdä, ettei varoitus poisottamisesta ja lisäämisestä kohdistu raamattuun yhtenäisenä kirjojen kokoelmana, vaan se kohdistuu erikseen Ilmestyskirjaan, sellaisena kuin se oli apostolin kädestä lähtiessään. Siitä huolimatta ei kenelläkään ole oikeutta lisätä johonkuhun muuhunkaan jumalallisella innoituksella kirjoitettuun kirjaan eikä myöskään ottaa siitä mitään pois. Lisäsikö Johannes kirjoittaessaan Ilmestyskirjan jotakin Daanielin kirjan ennustuksiin? — Ei vähäistäkään! Profeetalla ei ole oikeutta muuttaa Jumalan sanaa. Mutta Johanneksen näyt vahvistavat Daanielin näkyjä sekä luovat suurta lisävaloa niissä esitettyihin asioihin. Senvuoksi olen sitä mieltä, ettei Jumala ole sitonut itseään vaitioloon, vaan pidättää itselleen yhä edelleenkin vapauden puhua. Sydämeni ainaisesti sanokoon: Puhu, Herra, kenen kautta sinä tahdot, sillä palvelijasi kuulee!HK 156.1

Siten koe todistaa raamatulla, että hengelliset lahjat ovat lakkautetut, on osoittautunut kokonaan epäonnis-tuneeksi. Ja koska kuoleman valtakunnan portit eivät ole seurakuntaa voittaneet, ja koska Jumalalla yhä edelleenkin on kansa maan päällä, niin saatamme odottaa hengen lahjojen kehittymistä kolmannen enkelin sanoman yhteydessä, sanoman, joka johtaa seurakunnan ta-kaisin apostoliselle perustukselle tehden sen todellakin valoksi — eikä pimeydeksi — maailmalle.HK 156.2

Meitä on myös jo edeltäpäin varoitettu vääristä profeetoista, joita on nouseva viimeisinä päivina, ja raamatussa annetaan koetinkivi, millä voimme koetella näiden opetusta erottaaksemme oikean väärästä. Tuo suuri koetin on Jumalan laki, jota voidaan sovelluttaa sekä profeettojen ennustuksiin että heidän siveelliseen luonteeseensa. Jos viimeisinä päivinä ei tulisi ollenkaan esiintymään oikeaa profetioimista, niin eikö olisi ollut parempi ilmoittaa sitä ja poistaa siten vähäisinkin haitahtumisen mahdollisuus, kuin antaa koetin, millä koetella niitä, ikäänkuin tulisi esiintymään sekä oikeaa että väärää profetioimista.HK 157.1

Jes. 8: 19,20 löydämme ennustuksen nykyajan noituuden hengistä, ja Jumalan laki annetaan samalla koetinkiveksi: »Lakiin ja todistukseen! Ellei ne t ämän sanan mukaan lausu, niin ei heillä ole aamunkoittoa.» Miksi sanottaisiin: »Ellei ne...... lausu», jollei samaan aikaan olisi oikeita hengen ilmoituksia eli oikeaa profetioimista? Jeesus sanoo: »Kavahtakaa vääriä profeettoja. Heidän hedelmistään te tunnette hei¬dät.» Matt. 7: 15, 16. Tämä on osa vuorisaarnasta, ja kaikki saattavat nähdä, että tämä puhe on tarkoitettu seurakunnalle koko kristillisen aikakauden aikana. Väärät profeetat tunnetaan heidän hedelmistään, toisin sanoen, heidän siveellisestä luonteestaan. Ainoa mittapuu, minkä avulla voidaan päättää, ovatko heidän hedelmänsä hyviä tai huonoja, on Jumalan laki. Näin joudumme me lain ja todistuksen eteen. Oikeat profeetat eivät yksin omaan puhu tämän sanan mukaisesti; he myös elävät sen mukaisesti. En uskalla tuomita sitä, joka niin puhuu ja niin elää.HK 157.2

Väärille profeetoille on aina ollut luonteenomaista rauhan näkyjen näkeminen. Kun he sanovat: »Nyt on rauha, ei hätää mitään», silloin yllättää heidät yht'äkkiä perikato. Oikeat profeetat nuhtelevat rohkeasti synnistä sekä varoittavat tulevasta vihasta.HK 158.1

Kaikki sellainen profetioiminen, mikä ei ole sopusoinnussa sanan selvien ja suorien ilmoitusten kanssa, on hylättävä. Sillä tavalla Vapahtajamme opetti oppilaitaan varoittaessaan heitä toisen tulemisensa tavan suhteen. Jeesuksen noustessa taivaaseen oppilaittensa nähden enkelit julistivat mitä selvimmin, että tämä sama Jeesus oli tuleva takaisin samalla tavalla, kuin he näkivät hänen taivaaseen menevänkin. Sentähden Jeesus, ennustaessaan viimeisten päivien väärien profeettojen työstä, sanookin: »Jos teille sanotaan: ‘Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne ulos, tahi: ‘Katso, hän on kamareissa’, niin älkää uskoko». Kaiken tätä kysymystä koskevan todellisen profetioimisen sävynä tulee olla hänen näkyvän taivaastatulemisensa tunnustaminen. Minkätähden ei Jeesus sanonut: Hylätkää kaikki profetioiminen siihen aikaan, sillä silloin ei tule olemaan ainoatakaan oikeaa profeettaa?HK 158.2

»Ja hän antoi meille muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palvelijain työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, siksi kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täydennyksen täys-ikäisyyteen.» Ef. 4: 11-13.HK 158.3

Eräässä näiden säkeistöjen edellä olevassa säkeistössä sanotaan, että Kristus korkeuksiin noustessaan antoi lahjoja ihmisille. Näiden lahjojen joukossa luetellaan apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet, ja opettajat. Ne annettiin pyhien yhteyden ja tiedon täydellistyttämiseksi. Muutamat, jotka tunnustavat olevansa paimenia ja opettajia meidän aikanamme, ovat sitä mieltä, että nämä lahjat täyttivät tarkoituksensa jo kahdeksantoista vuosisataa sitten ja luonnollisesti silloin lakkasivat olemasta. Mikseivät he sitten hylkää paimenja opettaja-arvonimiään? Jos näiden säkeistöjen perusteella profetioimisen virka rajoittui yksinomaan alkuseurakuntaan, niin silloin on myös samoin laita evankelistaviran — sekä kaikkien toistenkin — sillä mitään eroitusta ei tehdä.HK 158.4

Ajatelkaamme hetkiseksi tätä seikkaa. Kaikki nämä lahjat annettiin, jotta pyhät pääsisivät täydellisyyteen yksimielisyydessä, tiedossa ja hengessä. Niiden vaikuttaessa alkuseurakunta nautti jonkun aikaa tuota yhteyttä: »Ja uskovaisten koko joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.» Tällaisen yksimielisyyden luonnollisena seurauksena voitanee pitää sitä, kun »apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja heidän kaikkien osaksi tuli suuri armo.» Ap. t. 4: 31—33. Miten toivottava sellainen yhteys olisikaan nykyään! Mutta luopumus hajoittavine ja tuhoatuottavine vaikutuksineen turmeli tahrattoman seurakunnan kauneuden ja puki sen säkkivaatteeseen. Hajaannus ja epäjärjestys on ollut seurauksena siitä. Kuitenkaan ei ole koskaan ennen ollut niin suurta uskon erilaisuutta kristikunnassa kuin nykyaikana. Jos nuo lahjat olivat välttämättömiä alkuseurakunnan yhteyden säilyttämiseksi, niin miten paljon välttämättömämpiä ne ovatkaan yhteyden palauttamiseksi tänä aikana! Ja ennustuksista nähdään selvästi, että Jumalan aikomus on palauttaa entiselleen seurakunnan yhteys viimeisinä päivinä. Meille on nimenomaan vakuutettu, että vartijat saavat omin silmin nähdä, kuinka Herra Siioniin palajaa^{1 Jes. 52: 8 englantilaisen käännöksen mukaan kuuluu: »Sillä he saavat omin silmin nähdä, kun Herra on tuova jälleen (palauttava) Siionin.» Suom. muist.}. Vakuutetaan myös, että lopun ajalla taitavat ymmärtävät. Kun tämä täyttyy, on uskon yhteys vallitseva kaikkien niiden kesken, jotka Jumala lukee taitaviksi, sillä kaikkien niiden, jotka todella oikein ymmärtävät, täytyy ehdottomasti ymmärtää samalla tavalla. Mikä muu saisi aikaan tämän yhteyden, jollei juuri ne lahjat, jotka sitä tarkoitusta varten annettiin?HK 159.1

Tämänkaltaisista tarkasteluista käy ilmi, että ennustettu seurakunnan täydellinen tila kuuluu vielä tule-vaisuuteen; niin muodoin mainitut lahjat eivät ole vielä tehtäväänsä lopppuun suorittaneet. Kirje Efeson seurakunnalle kirjoitettiin noin v. 64 j. Kr., noin kaksi vuotta ennenkuin Paavali kirjoitti Timoteukselle, että hän oli valmis uhrattavaksi, ja että hänen lähtemisensä aika oli tullut. Luopumuksen siemenet jo siihen aikaan itivät seurakunnassa, sillä Paavali oli näet jo kymmenen vuotta aikaisemmin toisessa tessalonikalaiskirjeessään sanonut.: »Laittomuuden salaisuus on nyt jo vaikuttamassa.» Julmat sudet olivat tulemaisillaan laumaan, sudet, jotka eivät laumaa säästäisi. Seurakunta ei ollut silloin nousemassa ja kehittymässä tuota täydellistä sopusointua kohti, josta mainitsemassamme raamatunkohdassa puhuttiin, päinvastoin puolueriidat sitä raatelivat, ja epäsopu oli synnyttämäisillään hajaannusta. Apostoli tiesi tämän hyvin. Todennäköisesti hän katsoi edemmäksi suurta luopumusta, Jumalan jäännöskansan kokoamisen aikaan, sanoessaan: »Siksi kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa.» Tästä ymmärrämme, ettei seurakuntaan asetettujen lahjojen palvelusaika ole vielä päättynyt.HK 160.1

»Henkeä älkää sammuttako, profetioimista älkää halveksiko; mutta koetelkaa kaikkea, pitäkää se, mikä hyvää on.» 1 Tess. 5: 19-21.HK 161.1

Tässä kirjeessään apostoli puhuu Herran toisesta tulemisesta. Senjälkeen hän kuvaa uskottoman maailman tilannetta tuona aikana. Ihmiset sanovat: »Nyt on rauha, ei hätää mitään», juuri kun Herran päivä on yllättämäisillään heidät, ja yht’äkkiä perikato kohtaa heidät niinkuin varas yöllä. Sitten hän kehoittaa seurakuntaa näiden asioiden tähden olemaan hereillä, valvomaan ja olemaan raittiina. Lausuttujen kehoitusten joukossa tapaamme myöskin mainitsemamme sanat: »Henkeä älkää sammuttako» j. n. e. Joku voinee aja¬tella, että nämä kolme säkeistöä kokonaan eroavat toisistaan ajatukseen nähden. Mutta niillä on johdonmukainen yhteys juuri siinä järjestyksessä, kuin ne ovat. Henkilö, joka sammuttaa hengen, halveksii myös profetioimista, mikä on Hengen oikea hedelmä. »Minä vuodatan henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat.» Joel. 2: 28. Sanonta: »Koetelkaa kaikkea» koskee puheena olevaa aihetta, nimittäin profetioimista. Meidän tulee koetella henkiä Jumalan sanassaan antamien koetinten avulla. Hengellisiä viettelyksiä ja vääriä ennustuksia on runsaasti meidän päivinämme, ja epäilemättä tämä raamatunkohta soveltuu erikoisesti tähän aikaan. Mutta huo¬maa, ettei apostoli sano: Halveksikaa kaikkea, vaan hän sanoo: Koetelkaa kaikkea; pitäkää kiinni siiä, mikä hyvää on.HK 161.2

»Ja tapahtuu senjälkeen, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, teidän vanhuksenne unia uneksivat, ja teidän nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja palvelijainkin ja piikain päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Ja minä annan tunnustähdet taivaalla ja maassa veren ja tulen ja savupatsaat. Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi ennen sen suuren ja kauhean Herran päivän tuloa. Ja tapahtuu, että jokainen, kuin Herran nimeä avuksensa huutaa, se pelastetaan; sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on pelastus, niinkuin Herra on sanonut ja niitten jääneitten joukossa, joita Herra kutsuu.»HK 161.3

Tämä Joelin ennustus, mikä puhuu Pyhän Hengen vuodatuksesta viimeisinä päivinä, ei toteutunut täydelleen evankeliumi-aikakauden alussa, Se ilmenee tässä raamatun kohdassa mainituista tunnusmerkeistä taivaalla ja maassa, merkeistä, jotka tapahtuisivat ennen »tuon suuren ja kauhean Herran päivän» tuloa Vaikka olemme saaneet nähdä noita merkkejä, on tuo kauhea päivä vielä tulevaisuudessa. Koko evankeliumiaikakautta saatettanee nimittää »viimeisiksi päiviksi» mutta on mieletöntä sanoa, että viimeiset päivät tarkoittivat yksinomaan päiviä 1800 vuotta sitten. Ne ulottuvat Herran päivään asti, siihen asti, jolloin Jumalan kansan tähteet pelastetaan: »sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa on pelastus, niinkuin Herra on sanonut, ja niitten jääneitten joukossa, joita Herra kutsuu.»HK 162.1

Tämä jäännös, mikä elää keskellä tunnusmerkkejä ia ihmeitä, mitkä ilmoittavat suuren ja kauhean Herran päivän pikaista tuloa, tarkoittaa epäilemättä vaimon siemenen jäljellejääneitä, joista Ilm. 12: 17 kerrotaan — seurakunnan viimeistä sukukuntaaa maan päällä. »Ja lohikäärme vihastui vaimolle ja läksi sotaa käymään hänen siemenensä jäljellejääneitä vastaan, jotka ottavat Jumalan käskyistä vaarin ja joilla on Jeesuksen todistus.»HK 162.2

Evankeliumiseurakunnan jäljellejääneillä on oleva lahjoja. Sotaa käydään heitä vastaan, koska he pitävät Jumalan käskyt ia omaavat Jeesuksen todistuksen Ilm. 12: 17. Ilm. 19: 10 antaman määrittelyn mukaan Jeesuksen todistus tarkoittaa profetioimisen henkeä. Enkeli sanoi: »Minä olen sinun ja sinun veljiesi palveluskumppani, niiden, joilla on Jeesuksen todistus.» Ilm. 22: 9 hän toistaa pääasiallisesti saman asian seuraavasti: »Minä olen sinun palveluskumppanisi ja vel¬jiesi, profeettain.» Vertailusta näemme voimakkuuden sanoissa: »Jeesuksen todistus on profetioimisen henki.» Mutta Jeesuksen todistukseen sisältyvät kaikki Hengen lahjat. Paavali sanoo: »Minä kiitän Jumalaani aina tei¬dän tähtenne siitä Jumalan armosta, joka on annettu teille Kristuksessa Jeesuksessa, että olette kaikessa hä¬nestä rikastuneet, kaikessa sanassa ja kaikessa tiedossa, sen mukaan kuin todistus Kristuksesta on teissä vahvistettu, niin ettei teiltä mitään puutu missään armolahjassa, teidän odottaessanne Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.» 1 Kor. 1: 4-7. Kristuksen todistus oli vahvistettu, korinttolais-seurakunnassa, ja mikä oli siitä tuloksena? He eivat puuttuneet m i ssään armolahjassa. Emmekö näin ollen ole täysin oikeutetut tekemään sen johtopäätöksen, että sitten kun jäännös on täydellisesti vahvistunut Jeesuksen todistuksessa, ei siltä tule puuttumaan mitään armolahjaa, sen odottaessa Heriamme Jeesuksen Kristuksen ilmestystä?
R: F. C.HK 162.3