Luku 37—Kristuksen ensimmäinen tulemus.

Minut vietiin ajassa taaksepäin siihen aikaan, jolloin Jeesus pukeutui ihmisluontoon, nöyryytti itsensä niinkuin ihminen ja kärsi saatanan kiusaukset.HK 173.1

Hänen syntymisensä tapahtui ilman maallista loistoa. Hän syntyi tallissa, ja seimi oli hänen kehtonsa. Siitä huolimatta hänen syntymäänsä kunnioitettiin paljon enemmän kuin yhdenkään ihmislapsen syntymää on kunnioitettu. Taivaan enkelit ilmoittivat paimenille Jeesuksen tulon, ja jumalallinen valo ja kirkkaus seurasi heidän todistustaan. Taivaallinen sotajoukko kosketteli harppujaan ja ylisti Jumalaa. Voitonriemulla he julistivat Jumalan Pojan tulemusta langen-neeseen maailmaan suorittamaan lunastustyötä ja tuomaan kuolemansa kautta ihmiskunnalle rauhan, onnen ja iankaikkisen elämän. Jumala kunnioitti Poikansa tulemista, ja enkelit kumartaen palvelivat häntä.HK 173.2

Kun Jeesus kastettiin, liitelivät enkelit kastepaikan yläpuolella. Pyhä Henki tuli kyyhkysen muodossa ja laskeutui hänen päälleen. Kansan seisoessa suuresti hämmästyneenä, silmät häneen luotuina, kuultiin Isän äänen taivaasta sanovan: »Tämä on minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt.»HK 173.3

Johannes ei ollut varma siitä, että se oli Vapahtaja, joka tuli hänen tykönsä Jordanille kastettavaksi. Mutta Jumala oli luvannnut hänelle merkin, jonka kautta hän tuntisi Jumalan Karitsan. Tuo merkki annettiin, silloin kun taivaallinen kyyhkynen laskeutui Jeesuksen päälle, ja kun Jumalan kirkkaus näkyi hänen ympärillään Johannes ojensi kätensä, viittasi Jeesukseen ja lausui suurella äänellä: »Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!» Johannes ilmoitti opetuslapsilleen, että Jeesus oli luvattu Messias, maailman Vapahtaja. Koska hänen oma työnsä oli päättymäisillään, neuvoi hän opetuslapsiaan katsomaan Jeesukseen ja seuraamaan häntä, suurta Opettajaa. Johanneksen elämä oli täynnä murhetta ja itsekieltäymystä. Hän julisti Kristuksen ensimmäistä tulemista, mutta hän ei saanut nähdä hänen ihmetöitään eikä iloita voimasta, mikä hänen kauttaan ilmeni. Jeesuksen alkaessa esiintyä opettajana Johannes tiesi, että hänen täytyi kuolla. Harvoin hänen ääntään kuultiin muualla kuin erämaassa. Hänen elämänsä oli yksinäistä. Hän ei jäänyt isänsä perheeseen nauttiakseen heidän seurastaan, vaan hän erkani heistä täyttääkseen oman tehtävänsä. Sankat ihmisparvet lähtivät vilkasliikkeisistä kaupungeista ja kylistä ja kokoontuivat erämaahan kuulemaan tämän ihmeellisen profeetan sanoja. Johannes pani kirveen puun juurelle. Hän nuhteli syntiä seurauksia pelkäämättä ja valmisti tietä Jumalan Karitsalle.HK 174.1

Johanneksen suoran ja voimakkaan todistuksen kuunteleminen teki vaikutuksen Herodekseen, ja hän kysyi syvästi innostuneena, mitä hänen pitäisi tehdä tullakseen hänen opetuslapsekseen. Johannes tiesi, että He¬rodes aikoi naida veljensä vaimon, jonka mies oli vielä elossa, ja uskollisesti ja peittelemättä hän sanoi Herodekselle, ettei se ollut luvallista. Herodes ei tahtonut tehdä mitään uhrausta. Hän meni avioliittoon veljensä vaimon kanssa, ja tämän vaikutuksesta hän otti kiinni Johanneksen ja pani hänet vankeuteen aikoen kuitenkin vapauttaa hänet. Vankilassa ollessaan Johannes kuuli opetuslapsiltaan Jeesuksen valtavista teoista. Hän ei saanut kuulla hänen armorikkaita sanojaan, mutta hänen opetuslapsensa kertoivat niistä hänelle lohduttaen häntä sillä, mitä olivat kuulleet. Pian sen jälkeen Johannes mestattiin Herodeksen vaimon vaikutuksesta. Minä näin, että vähäisimmät opetus’apset, jotka Jeesusta seurasivat ja näkivät hänen ihmetyönsä sekä kuulivat hänen huuliltaan lähteneet lohdun sanat, olivat Johannes Kastajaa suurempia; se tahtoo sanoa, että he saivat osakseen korkeamman aseman ja suuremman kunnian sekä runsaampaa iloa elämässään.HK 174.2

Johannes julisti Kristuksen ensimmäistä tulemista Elijan hengessä ja voimassa. Katseeni suunnattiin viimeisiin päiviin, ja minä näin Johanneksen esittävän niitä, jotka Elijan hengessä ja voimassa lähtevät julistamaan vihanpäivää ja Jeesuksen toista tulemista.HK 175.1

Kun Jeesus oli saanut kasteen Jordanissa, vei Henki hänet erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Pyhä Henki oli valmistanut häntä tuota erityistä raivoisain kiusausten kohtausta varten. Saatana kiusasi häntä neljäkymmentä päivää, joiden aikana hän ei syönyt mitään. Kaikki hänen ympärillään oli epämieluista, mikä seikka oli omiaan saattamaan inhimillisen luonnon hätkähtämään. Hän oli julmien petojen ja perkeleen kanssa autiossa ja yksinäisessä seudussa. Paastoamisesta ja kär-simisestä Jumalan Poika oli käynyt kalpeaksi ja kovin kuihtuneeksi. Mutta hänen tiensä oli jo edeltä viitoitettu, ja hänen täytyi täyttää se tehtävä, jota varten hän oli tullut.HK 175.2

Saatana käytti hyväkseen Jumalan Pojan kärsimyksiä ja valmistautui saartamaan hänet monilla eri kiusauksilla toivoen voittavansa hänet, koska hän oli nöyryyttänyt itsensä tullen ihmisen kaltaiseksi. Saatana lähestyi Jeesusta tällä kiusauksella: »Jos olet Jumalan Poika, niin käske, että nämä kivet muuttuvat leiviksi». Hän kiusasi Jeesusta käyttämään jumalallista voimaansa, jotta tämä siten osoittaisi olevansa Messias. Jeesus vastasi rauhallisesti ja lempeästi: »Kirjoitettu on: ‘Ihminen ei elä yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.»HK 176.1

Saatana halusi kiistellä Jeesuksen kanssa siitä, oliko Jesus todella Jumalan Poika. Hän viittasi hänen heikkoon kärsivään tilaansa kerskuen olevansa häntä väkevämpi. Mutta taivaasta puhutut sanat: »Sinä olet minun rakas Poikani, johon olen mielistynyt», olivat kylliksi tukemaan Jeesusta kaikissa hänen kärsimyksissään. Minä näin, ettei Kristuksen tarvinnut ensinkään ruveta esittämään vakuutuksia voimastaan tai siitä, että hän oli maailman Vapahtaja. Saatanalla oli riittävästi todistuksia Jumalan Pojan korkeasta asemasta ja vallasta. Alistumattomuutensa tähden Kristuksen vallan alle oli hänet suljettu ulos taivaasta.HK 176.2

Osoittaakseen voimaansa saatana kuljetti Jeesuksen Jerusalemiin, asetti hänet temppelin harjalle ja kiusasi häntä siellä vaatien, että hän heittäytymällä alas tuosta huimaavasta korkeudesta antaisi hänelle todis-tuksen siitä, että oli Jumalan Poika. Saatana käytti innoitettuja sanoja: »Sillä on kirjoitettu: ‘Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaisi jalkaasi kiveen!» Jeesus vastasi hänelle sanoen: »On myös kirjoitettu: ‘Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi!» Saatana olisi toivonut Jeesuksen luottavan liiaksi Isänsä armeliaisuuteen uskaltamalla panna elämänsä vaaraan ennen tehtävänsä täyttymistä. Saatana toivoi aina pelastussuunnitelman epäonnistuvan. Mutta sillä suunnitelmalla oli liian syvä ja luja pe-rustus, jotta saatana olisi sitä kyennyt kukistamaan tai turmelemaan.HK 176.3

Kristus on kaikkien kristittyjen esikuva. Kun heitä kiusataan tai kun heidän oikeuksistaan kiistellään, tulisi heidän kestää se kärsivällisesti. Heidän ei tulisi ajatella olevansa oikeutettuja pyytämään Herraa näyt-tämään voimaansa, jotta he saisivat voiton vihollisistaan, jollei Jumala sen kautta tulisi suoranaisesti kunnioitetuksi ja kirkastetuksi. Jos Jeesus olisi heittäytynyt alas temppelin harjalta, ei se olisi koitunut hänen Isänsä kunniaksi, sillä tuon tapahtuman olisivat nähneet vain saatana ja Jum?lan enkelit. Senkautta olisi kiusattu Jumalaa osoittamaan voimaansa kätkerim malle viholliselleen. Se olisi merkinnyt suostumista häneen, jota Jeesus tuli voittamaan.HK 177.1

»Sitten perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle ajanrahdussa kaikki maailman valtakunnat. Ja perkele sanoi hänelle: ‘Sinulle annan kaiken tämän valtapiirin loistoineen, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos sinä siis kumarrut maahan eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun'. Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ‘Mene pois näkyvistäni, saatana’. Sillä kirjoitettu on: ‘Herraa, sinun Jumalaasi, on sinun kumartaminen ja häntä ainoata palveleminen’.»HK 177.2

Saatana esitti Jeesukselle maailman valtakunnat mitä viehättävimmässä valossa. Jos Jeesus olisi kumartanut häntä, olisi hän tarjoutunut luopumaan maailman omistusoikeuksista. Saatana tiesi, että jos pelastussuunnitelma menisi täytäntöön, ja Jeesus kuolisi lunastaakseen ihmisen, tulisi hänen oma valtansa rajoitetuksi, ja lopulta se riistettäisiin häneltä, ja hänet tuhottaisiin. Sentähden hänen harkittu suunnitel- mansa oli, mikäli mahdollista, estää Jumalan Pojan alottaman suuren työn toteutumista. Jos suunnitelma ihmisen lunastamisesta epäonnistuisi, pitäisi saatana omanaan valtakunnan, jonka hän silloin väittäisi kuuluvan itselleen. Ja jos hän aikeissaan onnistuisi, niin hän hallitsisi maan päällä, kuten hän itseään imarteli, aivan päinvastoin kuin taivaan Jumala,HK 177.3

Saatana riemuitsi, kun Jeesus luopui vallastaan ja kunniastaan jättäen taivaan. Hän luuli, että Jumalan Poika silloin oli hänen vallassaan. Kiusaus voitti niin helposti pyhän parin Eedenissä, että saatana toivoi voivansa voimallaan ja sukkeluudellaan kukistaa myöskin Jumalan Pojan ja niin pelastaa oman elämänsä ja valtakuntansa. Jos hän vain saisi Jeesuksen poikkeamaan Isänsä tahdosta, olisi hänen tarkoitusperänsä saavutettu. Mutta Jeesus kohtasi kiusaajaa nuhteella: ‘Mene pois näkyvistäni, saatana». Hänen tuli kumartaa vain Isäänsä. Saatana väitti maailman valtakunnan kuuluvan itselleen ja antoi Jeesuksen ymmärtää, että hän saattaisi säästyä kaikilta kärsimyksiltä ja ettei hänen tarvitsisi kuolla tämän maailman valtakuntia saadakseen, sillä jos hän kumartaisi häntä, voisi hän saada kaikki maailman rikkaudet omakseen sekä kunnian ja vallan hallita niitä. Mutta Jeesus pysyi horjumattomana. Hän tiesi, että oli tuleva aika, jolloin hän omalla elämällään lunastaisi valtakunnan saatanan käsistä, ja että jonkun ajan kuluttua kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä, alistettaisiin hänen allensa. Hän valitsi mieluummin Isän viittoman tien, elämän, mikä olisi täynnä kärsimyksiä, ja kauhean kuoleman, jotta hänestä tulisi maailman valtakuntien laillinen perijä, ottaakseen ne vastaan iankaikkisena omaisuutena. Samoin hän tiesi, että saatanakin annettaisiin hänen käsiinsä tullakseen kuoleman kautta hävitetyksi, jottei hän milloinkaan enää vaivaisi Jeesusta ja pyhiä kirkkaudessa.HK 178.1

* * * * *