Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents

Hengellisiä Kokemuksia

 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 43—Kristuksen ylösnouseminen.

    Opetuslapset lepäsivät sapattina murehtien Herransa kuolemaa Jeesuksen, kunnian Kuninkaan maatessa haudassa. Kun yö saapui, asettuivat sotilaat vartioimaan Vapahtajan lepopaikkaa enkelien liidellessä näkymättöminä pyhän paikan yläpuolella. Yö kului verkalleen, ja kun oli vielä pimeä, tiesivät vartioivat enkelit, että Jumalan kalliin Pojan, heidän rakastetun Päämiehensä vapahduksen hetki oli kohta lyövä. Kun he juuri odottivat mitä suurimmalla jännityksellä hänen riemukasta voitonhetkeään, tuli eräs voimakas enkeli nopeasti lentäen taivaasta. Hänen kasvonsa olivat niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat niinkuin lumi. Hänen kirkkautensa hälvensi pimeyden hänen tieltään ja saattoi pahat enkelit, jotka olivat voitonriemuisina vaatineet Jeesuksen ruumista, kauhulla pakenemaan hänen kirkkautensa ja kunniansa loistetta. Tähän taivaasta tulleeseen enkeliin liittyi yksi niistä enkeleistä, jotka olivat nähneet Kristuksen alennuksen ja vartioinneet hänen lepopaikkaansa, ja yhdessä he menivät alas hautaan. Heidän lähestyessään maata se vapisi ja horjui, ja tapahtui suuri maanjäristys.HK 204.1

    Kauhu valtasi roomalaisen vartijaväen. Missä oli nyt heidän voimansa varjellakseen Jeesuksen ruumista? Eivät he nyt ajatelleet velvollisuuttaan eivätkä sitä, että opetuslapset mahdollisesti varastaisivat ruumiin. Enkelien kirkkauden loistaessa auringonvaloa voimakkaammin roomalaiset vartijat kaatuivat kuin kuolleina maahan. Toinen enkeleistä kävi käsiksi suureen kiveen ja vieritti sen haudan ovelta. Toinen astui alas hautaan ja irroitti hikiliinan Jeesuksen pään ympäriltä. Sitten taivaasta tullut enkeli huusi äänellä, mikä saattoi maan järisemään: »Sinä Jumalan Poika, Isäsi kut- suu sinua! Tule ulos!» Kuolema ei enää voinut vallita häntä. Jeesus, Voitonsankari, nousi kuolleista. Enkelit katselivat näkyä pyhällä kunnioituksella ja vakavuudella. Jeesuksen noustessa haudasta nämä loistavat enkelit heittäytyivät maahan kumartaen häntä, ja he tervehtivät häntä voittoja riemulauluilla.HK 204.2

    Saatanan enkelien täytyi paeta taivaallisten enkelien häikäisevää ja läpitunkevaa valoa, ja surkeasti he valittivat kuninkaallensa, että saalis oli heiltä ryöstetty väkivallalla ja että hän, jota he niin kiihkeästi vihasivat, oli noussut kuolleista. Saatana ja hänen joukkonsa olivat riemuinneet, kun heidän valtansa langenneeseen ihmiseen oli saattanut elämän Herran hautaan, mutta heidän helvetillinen ilonsa oli lyhyt. Kun Jeesus oli poistunut vankilastaan majesteetillisena voittajana, tiesi saatana, että hänen täytyisi kuolla määrätyn ajan kuluttua, ja hänen valtakuntansa siirtyisi sille, jolle se oikeuden mukaan kuului. Saatana vaikeroi ja oli kiukuissaan, kun hän kaikista ponnistuksistaan huolimatta ei ollut voittanut Jeesusta, vaan Jeesus oli avannut pelastuksen tien ihmisille, niin että jokainen, joka haluaisi, saattaisi vaeltaa sillä ja pelastua.HK 205.1

    Pahat enkelit sekä heidän päämiehensä kokoontuivat neuvottelemaan siitä, miten he vielä voisivat vastustaa Jumalan hallitusta. Saatana käski palvelijansa mennä ylipappien ja vahinten luo. Hän sanoi: »Me onnistuimme pettämään heidät, sokaisemaan heidän silmänsä ja kovetuttamaan heidän sydämensä Jeesusta vastaan. Me saimme heidät uskomaan, että hän oli petturi. Roomalainen vartijaväki tulee levitämään tuota vihattavaa tietoa, että Kristus on noussut ylös. Me johdimme papit sekä kansan vanhimmat vihaamaan Jeesusta ja murhaamaan hänet. Esittäkää heille, että jos Jeesuksen ylösnouseminen tulee tunnetuksi, niin kansa kivittää heidät, koska he tappoivat viattoman miehen.»HK 205.2

    Kun taivaallinen enkelijoukkue oli poistunut haudalta, ja kun valo ja kirkkaus oli hävinnyt, rohkenivat roomalaiset vartijat kohottaa päätään katsoakseen ympärilleen. Hämmästys valtasi heidät, kun he näkivät, että suuri kivi oli vieritetty haudan ovelta ja että Jeesuksen ruumis oli hävinnyt. He kiiruhtivat kaupunkiin ilmoittamaan papeille ja vanhimmille, mitä oli tapahtunut. Kuunnellessaan tätä ihmeellistä kertomusta murhaajien kasvot kalpenivat. Kauhu valtasi heidät, kun he ajattelivat, mitä olivat tehneet. Jos kertomus oli oikea, olivat he hukassa. Hetken aikaa he olivat vaiti katsellen toisiansa, tietämättä mitä tehdä tai mitä sanoa. Hyväksyä kertomus olisi samaa, kuin tuomita itsensä. He siirtyivät hiukan erilleen neuvotellakseen, mitä olisi tehtävä. He päättelivät, että jos vartijain tuoma ilmoitus leviäisi kansan keskuuteen, niin ne, jotka surmasivat Kristuksen, tapettaisiin hänen murhaajinaan. Sentähden päätettiin lahjoa sotamiehet, jotta he pitäisivät asian salassa. Papit ja vanhimmat antoivat heille runsaat rahat ja lausuivat: »Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme». Ja kun vartijat kysyivät, miten he suoriutuisivat siitä, että muka nukkuivat vartiossansa, lupasivat juutalaiset viranomaiset lepyttää maaherran ja hankkia heille turvallisuuden. Rahan tähden roomalaiset vartijat myivät kunniansa ja suostuivat seuraamaan pappien ja vanhinten neuvoa.HK 206.1

    Kun Jeesus ristillä riippuessaan huusi: »Se on täytetty!» halkesivat kalliot, maa järisi, ja muutamia hautoja aukeni. Kun hän, kuoleman ja haudan Voittaja, nousi ylös maan horjuessa ja taivaallisen kirkkauden loistaessa tuolla pyhällä paikalla, tulivat monet vanhurskaat kuolleet esiin hänen kutsuaan noudattaen, ollakseen hänen ylösnousemisensa todistajina. Nämä arvolliset, herätetyt pyhät nousivat haudoistaan kir- kastettuina. He olivat kaikkien aikojen valittuja ja pyhiä, luomisesta aina Kristuksen päiviin asti. Kun siis juutalaiset johtomiehet koettivat salata Kristuksen ylösnousemista, näkyi Jumalalle hyväksi herättää muutamia haudoistansa todistamaan, että Jeesus oli noussut kuolleista, ja ilmoittamaan hänen kunniaansa.HK 206.2

    Nämä ylösnousseet olivat kooltaan ja muodoltaan erilaisia. Toisilla oli ylevämpi ulkomuoto kuin toisilla. Minulle sanottiin, että maan asukkaat olivat sukupolvittain huonontuneet kadottaen voimaansa ja sulouttaan. Saatanalla on sairauden ja kuoleman valta hallussaan, ja kunkin sukupolven aikana kirouksen vaikutukset ovat käyneet entistään ilmeisemmiksi, samoin on saatanan voimakin tullut yhä selvemmin näkyviin. Nooan ja Aabrahamin aikana eläneet muistuttivat muotonsa, suloutensa ja voimansa puolesta enkeleitä. Mutta jokainen seuraava sukupolvi on tullut heikomaksi ja sairauksille alttiimmaksi, ja ihmisten elinaika on lyhentynyt. Saatana on oppinut vaivaamaan ja heikentämään ihmiskuntaa.HK 207.1

    Ne, jotka nousivat haudoistaan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, ilmestyivät monelle, todistaen heille, että uhri ihmisen puolesta oli tehty, että Jeesus, jonka juutalaiset ristiinnaulitsivat, oli noussut kuolleista, ja sanojensa todisteeksi he vakuuttivat: »Me olemme nousseet hänen kanssaan.» He todistivat, että hänen väkevä voimansa oli kutsunut heidät esiin haudoistansa. Huolimatta valheellisista huhuista, joita oli levitetty, ei saatana eikä hänen enkelinsä eivätkä ylipapitkaan voineet pitää salassa Kristuksen ylösnousemista, sillä tämä haudoistaan noussut pyhä joukko levitti tuota ihmeellistä ja iloista tiedonantoa. Jeesus itsekin näyttäytyi murheellisille ja murtuneille opetuslapsilleen karkoittaen heidän pelkonsa ja tuottaen heille iloa ja riemua.HK 207.2

    Tiedon kulkiessa kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään juutalaiset vuorostaan pelkäsivät elämäänsä ja salasivat vihan, jota tunsivat opetuslapsia kohtaan. Valheellisten tietojen levittäminen oli heidän ainoana toivonaan. Ja ne, jotka toivoivat, että tämä valhe olisi ollut totta, omaksuivat sen. Pilatus vapisi kuullessaan Kristuksen nousseen ylös. Hän ei voinut epäillä annettua todistusta, ja siitä hetkestä saakka rauha jätti hänet ainiaaksi. Maailman kunnian tähden ja peläten, että hän muuten menettäisi sekä valtansa että elämänsä, oli Pilatus antanut Jeesuksen kuolemaan. Nyt hän oli täysin vakuutettu siitä, että hän, jonka vereen hän oli syypää, ei ollut ainoastaan viaton ihminen, vaan Jumalan Poika. Pilatuksen elämä oli loppuun saakka onnetonta. Epätoivo ja tuska musersi jokaisen toivehikkaan ja iloisen tunteen. Hän torjui luotaan kaiken lohdutuksen, ja hänen kuolemansa oli mitä kurjin.HK 208.1

    Herodeksen1Se oli Herodes Antipas, joka otti osaa Kristuksen tutkimiseen, kun taas Herodes Agrippa I oli se, joka mestautti Jaakobin. Agrippa oli Antipaksen veljenpoika ja lanko. Juonen avulla hän anasti Antipaksen valtaistuimen, ja päästyään valtaan hän noudatti samaa menettelytapaa kristittyjä kohtaan kuin Antipaskin. Herodialaisessa hallitsijasuvussa tapaamme kuusi Herodes-nimistä henkilöä. Sitä nimeä käytettiin siis tavallaan yleisenä arvonimenä, kun taas yksilöitä erotettiin muilla nimillä, kuten Antipas, Filippus, Agrippa j. n. e. Nykyaikanakin sanotaan: Tsaari Nikolai, tsaari Alexander j.n. e. Tässä käytetty sanontatapa käy luonnollisemmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi, senkintähden että Agrippa surmatessaan Jaakobin, istui Antipaksen valtaistuimella, saman Antipaksen, joka vähän aikaisemmin oli ottanut osaa Kristuksen tuomitsemiseen, ja hän osoitti omistavansa samankaltaisen luonteen kuin hänkin. Se oli sama herodialainen henki, vaikka toisessa henkilössä, samoinkuin »lohikäärme» Ilm. 12: 17:ssä on sama kuin 3;nnen säkeistön lohikäärme, joiden molempien innoittavana voimana on 9:nnen säkeistön lohikäärme. Toisessa tapauksassa saatana toimii pakanallisen Rooman välityksellä ja toisessa tapauksessa meidän oman maamme (Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen) kautta. sydän oli jatkuvasti paatunut. Kun hän sai tiedon Kristuksen ylösnousemisesta, ei se häntä paljoakaan huolestuttanut. Hän lopetti Jaakobin elämän, ja nähdessään, että se miellytti juutalaisia, vangitutti hän Pietarinkin aikoen surmauttaa hänetkin. Mutta Jumala tahtoi vielä käyttää Pietaria työssänsä ja lähetti enkelinsä vapahtamaan hänet. Herodesta kohtasi Jumalan tuomio. Koroittaessaan itsensä suuren kansajoukon edessä Herran enkeli löi hänet, ja hän kuoli mitä hirveimmällä kuolemalla.HK 208.2

    Anivarhain viikon ensimmäisen päivän aamuna, ennenkuin päivä vielä oli koittanut, tulivat pyhät naiset haudalle tuoden mukanaan hyvänhajuisia yrttejä voidellakseen Jeesuksen ruumiin. He huomasivat suuren kiven vieritetyksi hautakammion ovelta, mutta Jeesuksen ruumista he eivät löytäneet. Heidän sydämensä nääntyivät, ja he pelkäsivät, että heidän vihollisensa olivat vieneet ruumiin. Yht'äkkiä he näkivät kaksi valkeapukuista enkeliä, joiden kasvot olivat kirkkaat ja loistavat. Taivaalliset olennot ymmärsivät naisten asian ja kertoivat heille kohta, ettei Jeesus ollut siellä, vaan hän oli noussut ylös, mutta he saattoivat katsella paikkaa, jossa hän oli maannut. He käskivät heidän mennä sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hän käy heidän edellänsä Galileaan. Peloissaan ja suuresti iloiten naiset kiiruhtivat surevien opetuslasten luo kertomaan heille, mitä olivat nähneet ja kuulleet.HK 209.1

    Opetuslapset eivät voineet uskoa, että Kristus oli noussut ylös, mutta naisten kanssa, jotka olivat tuoneet sanan, he nopeasti juoksivat haudalle. Jeesusta he eivät siellä nähneet. He näkivät hänen liinavaatteensa, mutta eivät saattaneet uskoa hyvää sanomaa hänen ylösnousemisestaan kuolleista. He palasivat kotiin ihmetellen sitä, mitä olivat nähneet ja sitä sanaa, minkä naiset heille toivat. Mutta Maria tahtoi mieluummin pysytellä haudan lähettyvillä ja mietiskellä sitä, mitä oli nähnyt. Häntä huolestutti ajatus, että hän oli ehkä tullut petetyksi. Hän aavisti kohtaavansa uusia koetuksia. Hän alkoi uudelleen surra ja puhkesi katkerasti itkemään. Hän kumartui katsoakseen jälleen hautaan, ja hän näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Toinen istui siinä, missä Jeesuksen pää oli ollut ja toinen siinä, missä hänen jalkansa olivat olleet. He puhuttelivat häntä hellästi ja kysyivät, miksi hän itki. Hän vastasi: »He ovat ottaneet Herrani pois enkä tiedä, mihin ovat panneet hänet.»HK 209.2

    Käännyttyään taaksepäin hän näki Jeesuksen seisovan lähellä, mutta ei tuntenut häntä. Jeesus puhui hänelle lempeästi, tiedustellen hänen surunsa syytä ja kysyen, ketä hän etsi. Luullen häntä puutarhuriksi hän pyysi, että tämä — jos oli vienyt pois hänen Herransa — sanoisi, minne oli pannut hänet, jotta hän voisi ottaa hänet. Jeesus puhui hänelle omalla, taivaallisella äänellään sanoen: »Maria!» Tuntien hyvin tuon armaan äänensävyn hän nopeasti vastasi: »Opettaja!» aikoen iloissaan syleillä häntä, jolloin Jeesus sanoi hänelle: »Älä minuun koske, sillä en ole vielä mennyt ylös Isäni tykö, mutta mene veljieni tykö ja sano heille, että menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.» Iloiten hän riensi ilmoittamaan opetuslapsille tätä hyvää sanomaa. Jeesus nousi nopeasti Isänsä tykö kuullakseen hänen omasta suustaan todistuksen siitä, että hän on hyväksynyt hänen uhrinsa ja vastaanottaakseen kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.HK 210.1

    Pilven tavoin enkelit ympäröivät Jumalan Poikaa, käskien iänikuisten porttien koroittautumaan, jotta kunnian Kuningas saisi käydä sisälle. Minä näin, ettei Jeesus, ollessaan loistavan enkelijoukon kanssa Isän edessä ja hänen kirkkautensa ympäröimänä, unohtanut maan päällä olevia opetuslapsiaan, vaan hän vastaan- otti vallan Isältään palatakseen takaisin ja antaakseen heille voimaa. Samana päivänä hän tuli takaisin ja näyttäytyi opetuslapsilleen. Silloin hän salli heidän koskea häneen, sillä hän oli mennyt Isänsä tykö ja saanut häneltä vallan.HK 210.2

    Sillä kertaa Tuomas ei ollut saapuvilla. Hän ei tahtonut nöyrästi ottaa vastaan opetuslasten ilmoitusta, vaan vakuutti lujana ja itseluottavaisena, ettei hän uskoisi, jollei hän saisi pistää sormeaan naulain reikiin, ja kättänsä hänen kylkeensä, johon julma keihäs oli työnnetty. Täten hän osoitti epäluottamusta veljiinsä. Jos kaikki vaatisivat semmoisia todistuksia, niin ei kukaan nykyaikana omaksuisi Jeesusta ja uskoisi hänen ylösnousemiseensa. Mutta Jumalan tahto oli, että nekin, jotka eivät itse saisi nähdä ja kuulla ylösnoussutta Vapahtajaa, ottaisivat vastaan opetuslapsien todistuk¬sen. Jumala ei mieltynyt Tuomaksen epäuskoon. Kun Jeesus taas tapasi opetuslapsensa, oli Tuomaskin heidän seurassaan, ja nähtyään Jeesuksen hän uskoi. Mutta hän oli sanonut, ettei hän olisi tyydytetty, ennenkuin saisi näkemisen ohella myös ilmeisesti tuntea, ja Jeesus antoi hänelle tuon hänen haluamansa todistuksen. Tuomas huudahti: »Herrani ja Jumalani!» Mutta Jeesus nuhteli häntä hänen epäuskostaan sanoen: »Tuomas, sentähden että näit minut, sinä uskoit. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat.»HK 211.1

    Samoin täytyy niiden, joilla ei ole ollut kokemusta ensimmäisen ja toisen enkelin sanomissa, saada ne toisilta, joilla on kokemus ja jotka ovat seuranneet sanomia alusta alkaen. Minä näin, että näitä sanomia on hyljätty, niinkuin Jeesuskin hyljättiin. Ja niinkuin opetuslapset julistivat, ettei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa meidän on pelastuminen, samoin tulisi Jumalan palvelijain uskollisesti ja pelotta varoittaa niitä, jotka omaksuvat vain osan kolmannen enkelin sanomaan liittyvistä totuuksista, sillä heidän tulee ilolla ottaa vastaan kaikki sanomat sellaisina, kuin Jumala on ne antanut, tai olla kokonaan puuttumatta asiaan.HK 211.2

    Pyhien naisten viedessä sanomaa Jeesuksen ylösnousemisesta roomalaiset sotamiehet levittivät ylipappien ja vanhinten heidän suuhunsa panemaa valhetta, että opetuslapset tulivat yöllä ja varastivat Jeesuksen ruumiin heidän nukkuessaan. Saatana oli pannut tämän valheen ylipappien sydämeen ja suuhun, ja kansa oli valmis vastaanottamaan heidän sanansa. Mutta Jumala oli varmentanut tämän asian ja asettanut tämän tärkeän tapahtuman, josta pelastuksemme riippuu, yläpuolelle kaiken epäilyksen, ja ylipappien ja vanhinten oli aivan mahdoton salata sitä. Todistajia herätettiin kuolleista todistamaan sitä, että Kristus oli noussut ylös.HK 212.1

    Jeesus viipyi opetuslastensa luona neljäkymmentä päivää tuottaen heille sydämen iloa ja riemua selvittäes¬sään heille täydellisemmin Jumalan valtakunnan todellisuuksia. Hän määräsi heidät todistamaan siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet koskien hänen kärsimyksiään, kuolemaansa ja ylösnousemistaan, todistamaan, että hän oli uhrannut itsensä synnin tähden, jotta kaikki, jotka tahtovat, saattavat mennä hänen tykönsä ja saada elämän. Uskollisella hellyydellä hän kertoi heille, että he saisivat osakseen vainoa ja vaivaa, mutta että he löytäisivät lohtua ja lievitystä muistellessaan kokemuksiaan ja niitä sanoja, joita hän oli heille puhunut. Hän kertoi heille, että hän oli voittanut saatanan kiusaukset ja saavuttanut voiton koetusten ja kärsimysten kautta. Saatanalla ei enää ollut valtaa häneen, ja siksi hän kohdistaisi kiusauksensa suoraan opetuslapsiin ja kaikkiin niihin, jotka uskoisivat hänen nimeensä. Mutta he voisivat voittaa, niin- kuin hänkin oli voittanut. Jeesus lahjoitti opetuslapsilleen voiman tehdä ihmeitä ja sanoi heille, että vaikka pahat ihmiset heitä vakioisivat, lähettäisi hän enkelinsä aika-ajoin pelastamaan heidät. Heidän elämäänsä ei voitaisi heiltä riistää, ennenkuin heidän tehtävänsä olisi täytetty. Sitten he kenties saisivat sinetöidä todistuksen omalla verellään.HK 212.2

    Hänen huolestuneet seuraajansa kuuntelivat ilolla hänen opetuksiaan kätkien hartaana sydämeensä jokaisen sanan, joka lähti hänen pyhiltä huuliltaan. Nyt he varmasti tiesivät, että hän oli maailman Vapahtaja. Hänen sanansa painuivat syvään heidän sydämiinsä, ja he surivat, kun heidän täytyi pian erota taivaallisesta Opettajastaan saamatta enää kauemmin kuulla lohduttavia armon sanoja hänen huuliltaan. Mutta heidän sydämensä lämpeni jälleen rakkaudesta ja sanomattomasta ilosta, kun Jeesus sanoi heille, että hän menee valmistamaan heille sijaa ja tulee takaisin ottamaan heidät, jotta he saisivat aina olla hänen kanssaan. Hän lupasi myös lähettää lohduttajan, Pyhän Hengen, opastamaan heidät koko totuuteen. »Ja hän nosti kätensä ja siunasi heidät.»HK 213.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents