Luku 45—Kristuksen opetuslapset.

Valtavalla voimalla opetuslapset saarnasivat ristiin naulitusta ja ylösnousseesta Vapahtajastaan. Jeesuksen nimessä he tekivät tunnusmerkkejä ja ihmeitä. Sairaita parannettiin ja mies, joka oli ollut rampa syntymästään asti, sai täydellisen terveyden ja meni Pietarin ja Johanneksen kanssa temppeliin käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa kaiken kansan nähden. Tieto tästä levisi, ja kansa alkoi tunkeilla opetuslasten ympärille. Monet kokoontuivat yhteen suuresti kummastellen tapahtunutta parantumista.HK 215.1

Kun Jeesus kuoli, ajattelivat papit, ettei ihmeitä enää suoritettaisi heidän keskellään, vaan että innostus lakkaisi ja kansa kääntyisi jälleen ihmisten perinnäisoppeihin. Mutta katso! Aivan heidän keskuudes¬saan opetuslapset tekivat ihmetöitä, ja hämmästys valtasi koko kansan. Jeesus oli ristiinnaulittu, ja he ih- mettelivät, mistä hänen seuraajansa olivat saaneet sellaisen voiman. He ajattelivat, että hän eläessään ja¬koi tätä voimaa, mutta hänen kuollessaan he luulivat ihmetöiden lakkaavan. Pietari ymmärsi heidän hämmästyksensä ja sanoi heille: »Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette tahi mitä te meitä katselette, ikäänkuin me omalla voimallamme tahi hurskaudellamme olisimme saaneet hänet kävelemään. Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, isiemme Jumala, on kir-kastanut palvelijansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää. Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän Ruhtinaan te tapoitte; hänet Jumala on herättänyt kuolleista ja sen todistajia me olemme. Ja uskon kautta hänen nimeensä on tämä nimi voimistanut tämän miehen.»HK 215.2

Ylipapit ja vanhimmat eivät voineet sietää näitä sanoja ja heidän käskystään Pietari ja Johannes otettiin kiinni ja pantiin vankeuteen. Mutta tuhannet olivat kääntyneet ja uskoneet Kristuksen ylösnousemukseen ja taivaaseenastumiseen kuultuaan vain yhden ainoan puheen. Papit ja vanhimmat olivat rauhattomia. He olivat tappaneet Jeesuksen, jotta kansan mielet taas suuntautuisivat heihin, mutta nyt asianlaita oli pahempi kuin koskaan ennen. Opetuslapset syyttivät heitä julkisesti Jumalan Pojan murhasta, eivätkä he voineet päättää, miten pitkälle asiat kehittyisivät, ja miten kansa heihin suhtautuisi. Mielellään he olisivat surmanneet Pietarin ja Johanneksen, mutta eivät uskaltaneet sitä tehdä, koska pelkäsivät kansaa.HK 216.1

Seuraavana päivänä apostolit tuotiin neuvoston eteen. Siellä olivat juuri samat miehet, jotka kiihkeästi huutaen olivat vaatineet Vanhurskaan verta. He olivat kuulleet Pietarin kiroten ja vannoen kieltävän Herran- sa, kun häntä syytettiin yhdeksi hänen opetuslapsistaan ja he toivoivat voivansa häntä jälleen täten säikähdyttää. Mutta Pietari oli kääntynyt, ja nyt hän näki saaneensa tilaisuuden poistaa tuon äkkipikaisuudessa ja arkuudessa tapahtuneen kiellon aiheuttaman tahrapilkun ja koroittaa sitä nimeä, jota hän oli häväissyt. Pyhällä rohkeudella Pyhän Hengen voimassa hän julisti heille: »Jeesuksen Kristuksen, nasaretilaisen, ni¬men kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala kuolleista herätti, hänen nimensä kautta tämä seisoo teidän edessänne terveenä. Hän on ‘se kivi, jonka te rakentajat hylkäsitte, mutta josta on tullut kulmakivi! Ja ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä, ihmisille annettua, jossa meidän on pelastuminen.»HK 216.2

Kansa ihmetteli Pietarin ja Johanneksen rohkeutta ja tunsi heidät Jeesuken seuralaisiksi, sillä he käyttäytyivät yhtä jalosti ja pelottomasti kuin Jeesuskin vihollistensa edessä. Yhdellä säälin ja surun katseella Jeesus nuhteli Pietaria, silloin kun tämä oli kieltänyt hänet, ja nyt, kun Pietari rohkeasti tunnusti Herransa, hän hyväksyi ja siunasi hänet. Merkiksi siitä, että Jeesus oli hyväksynyt hänet, hän täyttyi Pyhällä Hengellä.HK 217.1

Papit eivät rohjenneet ilmaista opetuslapsia kohtaan tuntemaansa vihaa. He käskivät heidän poistua neuvostosta, ja sitten he neuvottelivat keskenään sanoen: »Mitä meidän on tehtävä näille miehille? Sillä että heidän kauttaan on tapahtunut ilmeinen ihme, sen kaikki Jerusalemin asukkaat tietävät, emmekä voi sitä kieltää.» He pelkäsivät, että tieto tästä hyvästä työstä leviäisi kansan keskuuteen. Papit ajattelivat, että jos se tulisi yleisesti tunnetuksi, niin he menettäisivät valtansa ja heitä pidettäisiin Jeesuksen murhaajina. He eivät kuitenkaan uskaltaneet tehdä mitään muuta, kuin uhata apostoleita ja kieltää heitä enää puhumasta Jeesuksen nimeen, jotteivät kuolisi. Mutta Pietari selitti rohkeasti, etteivät he saattaneet olla puhumatta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet.HK 217.2

Jeesuksen voimalla opetuslapset jatkuvasti paransivat sairaita ja taudinvaivaamia, joita tuotiin heidän tykönsä. Satoja liittyi päivittäin ristiinnaulitun, ylösnousseen ja taivaaseenastuneen Vapahtajan lipun alla oleviin. Papit ja vanhimmat ja ne, jotka olivat erikoisesti heihin liittyneet, kävivät levottomiksi. Jälleen he panettivat apostolit vankihuoneeseen toivoen, että kiihtymys asettuisi. Saatana ja hänen enkelinsä riemuitsivat; mutta Jumalan enkelit avasivat vankilan ovet, ja vastoin ylipappien ja vanhinten määräystä he käskivät apostoleita sanoen: »Menkää ja esiintykää temppelissä ja puhukaa kansalle kaikki iankaikkisen elämän sanat.»HK 218.1

Neuvosto kokoontui ja lähetti hakemaan vangit. Oikeudenpalvelijat avasivat vankilan ovet, mutta etsimiään he eivät löytäneet sieltä. He palasivat takaisin pappien ja vanhinten tykö ja sanoivat: »Vankilan me kyllä huomasimme hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä, mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löytäneet.» »Niin tuli joku ja kertoi heille: ‘Katso, ne miehet, jotka panitte vankilaan, seisovat temppelissä ja opettavat kansaa.’ Silloin päällikkö meni oikeudenpalvelijain kanssa ja nouti heidät; ei kuitenkaan väkisin, sillä he pelkäsivät, että kansa heidät kivittäisi. Ja tuotuaan he asettivat heidät neuvoston eteen. Ja ylimmäinen pappi kuulusteli heitä ja sanoi: »Olemmehan kieltämällä kieltäneet teitä opettamasta tähän nimeen, ja katso, te olette täyttäneet Jerusalemin teidän opillanne ja tahdotte saattaa meidän päällemme tuon miehen veren.’»HK 218.2

Nuo juutalaisten johtomiehet olivat teeskentelijöitä. He rakastivat ihmisten kiitosta enemmän kuin Jumalaa. Heidän sydämensä olivat niin kovettuneet, että voimallisimmatkin apostolien suorittamat työt heitä vain ärsyttivät. He tiesivät, että jos opetuslapset saarnaisivat Jeesusta, hänen ristinkuolemaansa, ylösnousemustaan ja taivaaseenastumistaan, niin heidät luettaisiin syyllisiksi hänen murhaansa. He eivät olleet nyt yhtä halullisia ottamaan vastaan Jeesuksen verta, kuin he olivat siilon, kun he kiivaasti huusivat: »Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle.»HK 218.3

Rohkeasti apostolit julistivat, että Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä. Pietari sanoi: »Isiemme Jumala herätti Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte. Hänet Jumala on koroittanut oikealla kädellään Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille armoa parannukseen ja syntien anteeksi-antamusta. Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.» Kaikkien näiden pelottomien sanojen tähden nämä murhamiehet tulivat kiukkua täyteen ja päättivät toistamiseen tahria kätensä vereen surmaamalla apostolit. Heidän tätä juuri suunnitellessaan Jumalan enkeli kosketti Gamalielin sydäntä, saattaen hänet antamaan papeille ja hallitusmiehille seuraavan neuvon: »Älkää ryhtykö näihin miehiin, vaan antakaa heidän olla; sillä jos tämä hanke eli tämä teko on ihmisistä, niin se raukeaa tyhjään; mutta jos se on Jumalasta, niin ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaakin vastaan.» Pahat enkelit koettivat kiihoittaa pappeja ja vanhimpia surmaamaan apostoleita, mutta Jumala lähetti enkelinsä estämään heitä siitä teosta kohottamalla äänen palvelijainsa eduksi itse juutalaisten johtomiesten seassa. Apostolien työ ei ollut vielä päättynyt. He joutuisivat vielä kuningastenkin eteen todistamaan Jeesus-nimestä ja kaikesta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet.HK 219.1

Vastenmielisesti papit päästivät vankinsa ensin piestyään heitä ja kiellettyään heitä enää puhumasta Jeesuksen nimeen. »Niin he läksivät pois neuvostosta iloissaan siitä, että olivat katsotut arvollisiksi kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Ja he eivät lakanneet, vaan opettivat joka päivä temppelissä ja kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuk¬sesta.» Siten Jumalan sana kasvoi ja lisääntyi. Opetuslapset todistivat rohkeasti siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet, suorittaen Jeesuksen nimen kautta voimallisia ihmetekoja. Pelottomasti he syyttivät Jeesuksen vereen syyllisiksi niitä, jotka sitä niin halukkaasti jano¬sivat, silloin kun heille suotiin valta Jumalan Pojan yli.HK 220.1

Minä näin, että Jumalan enkelien toimeksi annettiin suojella erikoisella huolella pyhiä ja tärkeitä totuuksia, jotka olisivat ikäänkuin ankkurina Kristuksen opetuslapsille kautta kaikkien sukupolvien. Pyhä Henki lepäsi erikoisesti apostolien päällä, jotka olivat Herramme ristiinnaulitsemisen, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen todistajia — noiden tärkeiden totuuksien, jotka olisivat Israelin toivon perustana. Kaikkien tuli katsoa maailman Vapahtajaan ainoana toivonaan, vaeltaa sillä tiellä, minkä hän oli avannut uhraamalla oman elämänsä ja pitää Jumalan laki elääkseen. Minä näin Jeesuksen viisauden ja hyvyyden hänen antaessaan voimaa opetuslapsilleen heidän jatkaakseen samaa työtä, jonka tähden juutalaiset olivat häntä vihanneet ja lopulta tappaneet. Hänen nimensä kautta he saivat voiman kukistaa saatanan työt. Valon ja kirkkauden sädekehä ympäröi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen aikaa ikuistaen sitä pyhää totuutta, että Jeesus oli maailman Vapahtaja.HK 220.2

* * * * *