Kun ylipapit ja hallitusmiehet näkivät, mitä Paavalin puhe kokemuksestaan vaikutti, alkoivat he vihata häntä. He näkivät hänen saarnaavan rohkeudella Jeesuksesta ja tekevän ihmetöitä hänen nimessään. He näkivät kansajoukkojen kuuntelevan häntä ja kääntyvän pois heidän perinnäissäännöistään pitäen juutalaisten johtomiehiä syyllisinä Jumalan Pojan murhaan. Heidän vihansa syttyi, ja he kokoontuivat neuvottelemaan, miten parhaiten saisivat kiihoituksen tukahutetuksi. He olivat yksimielisiä siitä, että ainoa varma keino siihen oli saada Paavali tapetuksi. Mutta Jumala tiesi heidän salahankkeensa, ja hän antoi enkeleille tehtäväksi suojella häntä, jotta hän saisi elää täyttääkseen tehtävänsä.HK 225.2

Saatanan johtamina uskottomat juutalaiset vartioivat Damaskon portteja öin ja päivin saadakseen surmata Paavalin heti kun hän poistuisi kaupungista. Mutta Paavalille ilmoitettiin, että juutalaiset vainosivat hänen henkeään, ja silloin opetuslapset ottivat hänet yöllä ja laskivat hänet korissa yli muurin. Epäonnistuneen hankkeensa tähden juutalaisia hävetti ja suututti, ja saatanan aikomus raukesi tyhjään.HK 226.1

Tämän jälkeen Paavali meni Jerusalemiin liittyäkseen opetuslapsiin, mutta he kaikki pelkäsivät häntä. He eivät voineet uskoa, että hän oli opetuslapsi. Juutalaiset olivat vainonneet hänen elämäänsä Damaskossa ja hänen omat veljensäkään eivät tahtoneet ottaa häntä vastaan. Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien luo kertoen heille, miten Paavali oli tiellä nähnyt Herran, ja miten hän Damaskossa oli rohkeasti saarnannut Jeesuksen nimeen.HK 226.2

Saatana yllytti juutalaiset tappamaan Paavalin, mutta Jeesus käski hänen lähteä Jerusalemista. Barnabaan seurassa hän meni toisiin kaupunkeihin saarnaten Jeesuksesta ja tehden tunnustekoja, ja monet kääntyivät. Erään kerran kun parannettiin mies, joka oli ollut rampa syntymästään saakka, tahtoi kansa, joka palveli epäjumalia, uhrata opetuslapsille. Paavali tuli tästä murheelliseksi ja sanoi heille, että hän sekä hänen työtoverinsa olivat vain ihmisiä ja että tulee palvella yksin Jumalaa, joka on tehnyt taivaan ja maan ja me¬ren ja kaikki, mitä niissä on. Siten Paavali koroitti Jumalaa kansan edessä, mutta hän sai heidät töin tuskin hillityksi uhraamasta heille. Ensimmäinen käsitys uskosta tosi Jumalaan ja hänelle kuuluvasta palveluksesta alkoi muodostua heidän mielissään. Mutta heidän kuunnellessaan Paavalia saatana yllytti juutalaisia toisista kaupungeista tulemaan Paavalin jäijissä tuhoamaan sen hyvän työn, minkä hän oli tehnyt. Nämä juutalaiset kiihoittivat noiden epäjumalanpalvelijain mielet todistamalla väärin Paavalia vastaan. Kansan ihmettely ja ihailu muuttui nyt vihaksi, ja ne, jotka vähän aikaisemmin olivat valmiit uhraamaan opetuslapsille, kivittivät Paavalin ja raastoivat hänet kaupungin ulkopuolelle luullen hänet kuolleeksi. Mutta kun opetuslapset seisoivat hänen ympärillään surren häntä, nousi hän heidän ilokseen ja meni heidän kanssaan kaupunkiin.HK 226.3

Mutta taas kun Paavali ja Siilas saarnasivat Jeesuksesta, niin eräs palvelustyttö, jossa oli tietäjähenki, seurasi heitä huutaen: »Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistivat teille pelastuksen tien.» Sillä tapaa hän seurasi opetuslapsia monta päivää. Tämä murehdutti Paavalia, sillä palvelustytön huuto käänsi kansan mielet pois totuudesta. Saatanan tarkoitus, saattaessaan tuon naisen semmoista tekemään, oli herättää inhoa kansassa ja hävittää opetus-lasten vaikutus. Paavali tuli hengessään murheelliseksi, kääntyi ja sanoi: »Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä ulos hänestä!» ja saatuaan nuhteet paha henki lähti hänestä.HK 227.1

Tytön isännille oli mieleen kun tämä huutaen seurasi opetuslapsia, mutta nähdessään hänet sävyisänä Kristuksen opetuslapsena pahan hengen hänestä luo- puessa, he raivostuivat sangen kovin. Hän oli tuottanut heille paljon tuloja ennustamisellaan, mutta toivo saada jatkuvasti tuloja oli nyt kadonnut heiltä. Saatanan aikeet jälleen epäonnistuivat, mutta hänen palvelijansa ottivat Paavalin ja Siilaan kiinni ja veivät heidät muassaan torille hallitusmiesten ja päällikköjen luo ja sanoivat: »Nämä miehet saattavat kaupunkimme hämmennyksiin; he ovat juutalaisia.» Kansakin nousi heitä vastaan, ja päälliköt repivät heiltä pois vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Kun he olivat heitä paljon piesseet, heittivät he heidät vankeuteen ja käskivät vanginvartijan tarkasti vartioida heitä. Tällaisen käskyn saatuaan vanginvartija heitti heidät sisimpään vankihuoneeseen ja pani heidät jalkapuuhun. Mutta Herran enkelit seurasivat heitä vankilan muurien sisäpuolelle, muuttaen heidän vankeutensa Jumalan kunniaksi ja osoittaen kansalle, että Jumala oli mukana työssä ja valittujen palvelijainsa kanssa.HK 227.2

Keskiyön aikaan Paavali ja Siilas olivat rukouksissa ja ylistivät Jumalaa kiitosvirsillä. Silloin tapahtui yht'äkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset tärisivät, ja minä näin, että Jumalan enkeli irroitti siinä samassa jokaisen siteet. Herättyään,a nähtyään vankilan ovien olevan auki vanginvartija pelästyi kovin. Hän ajatteli, että vangit olivat karanneet ja että häntä rangaistaisiin kuolemalla. Mutta juuri kun hän aikoi tappaa itsensä, Paavali huusi hänelle kovalla äänellä: »Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä kaikki olemme täällä.» Jumalan voima vakautti silloin vanginvartijaa. Hän pyysi valkeaa, juoksi sisälle ja heittäysi vavisten Paavalin ja Siilaan eteen, vei heidät ulos ja sanoi: »Herrat, mitä minun on tekeminen, että pelastuisin?» He sanoivat: »Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja perhekuntasi.» Vanginvartija kokosi kaikki väkensä, ja Paavali puhui heille Jeesuksesta. Täten vanginvartijan sydän liittyi näihin veljiinsä, ja hän pesi heidän haavansa, ja hän sekä kaikki hänen omaisensa kastettiin sinä yönä. Sitten hän pani esille ruokaa ja riemuitsi, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi.HK 228.1

Pian levisi laajalti ihmeellinen sanoma vankilan ovien avautumisessa ja vanginvartijan ja hänen perheensä kääntymisessä ilmenneestä Jumalan voimasta. Hallitusmiehetkin kuulivat näistä tapahtumista ja peljästyivät sekä lähettivät oikeudenpalvelijat sanomaan vanginvartijalle, että hän päästäisi Paavalin ja Siilaksen menemään. Mutta Paavali ei tahtonut lähteä vankilasta salaa. Hän ei tahtonut, että Jumalan voiman ilmaukset jäisivät kätköön. Hän sanoi heille: »He ovat julkisesti ruoskineet meitä tutkimatta ja tuomitsematta, vaikka olemme roomalaisia miehiä ja ovat heittäneet meidät vankeuteen; ja nyt he salaa ajavat meidät tiehemme! Ei niin, vaan tulkoot itse ja viekööt meidät ulos.» Kun nämä sanat kerrottiin päälliköille ja kun kävi ilmi, että apostolit olivat Rooman kansalaisia, tulivat hallitusmiehet levottomiksi, sillä he pelkäsivät, että apostolit valittaisivat keisarille heidän laittomasta menettelystään. He menivät ja puhuttelivat heitä ystävällisesti ja veivät heidät ulos ja pyysivät heitä lähtemään pois kaupungista.HK 229.1

* * * * *

Luku 47—Sauluksen kääntyminen.

Luku 49—Paavalin käynti Jerusalemissa.