Jumalan työtovereita

Jumala ei ole työnsä ylläpitämiseksi riippuvainen ihmisistä. Hän olisi suoraan taivaasta voinut lähettää varoja rahastoon, jos Hän kaitselmuksessaan olisi nähnyt sen koituvan ihmisten parhaaksi. Hän olisi voinut keksiä keinoja, joiden avulla enkeleitä olisi lähetetty viemään totuus maailmalle ilman ihmisten apua. Hän olisi voinut kirjoittaa totuuden taivaalle ja elävin kirjaimin julistaa vaatimuksiaan ihmiskunnalle. Jumala ei ole riippuvainen yhdenkään ihmisen kullasta tai hopeasta. Hän sanoi: »Minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. » »Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.» Ps. 50:10, 12. Kaiken, missä meidän apuamme tarvitaan Jumalan työn edistä-miseksi, Hän on tarkoituksellisesti järjestänyt meidän parastamme silmälläpitäen. Hän on kunnioittanut meitä tekemällä meistä työtovereita itselleen. Hän on määrännyt ihmiset työtovereikseen, jotta heidän hyväntekeväisyyshalunsa pysyisi vireillä.TA 350.1

Jumala on järkevässä huolenpidossaan aina asettanut köyhiä keskuuteemme, jotta meidät joutuessamme näkemään maailmassa vallitsevan hädän ja kärsimyksen pantaisiin koetukselle ja sille paikalle, missä voimme kehittää kristillisen luonteen. Hän on asettanut joukkoomme köyhiä sytyttääkseen meissä kris-tillistä myötätuntoa ja rakkautta.TA 350.2

Syntiset, jotka hukkuvat tiedon puutteesta, jäävät tietämättömyyteen ja pimeyteen, elleivät ihmiset vie heille totuuden valoa. Jumala ei lähetä taivaan enkeleitä suorittamaan sitä työtä, jonka Hän on määrännyt ihmisten tehtäväksi. Hän on kullekin antanut oman tehtävänsä koetellakseen heitä ja saadakseen heidät paljastamaan todellisen luonteensa. Kristus asettaa köyhiä keskuuteemme edustamaan itseään. Hän sanoi: »Minun oli nälkä ja te ette antaneet minulle syödä, minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda.» Matt. 25:42. Kristus lukeutuu yhdeksi kärsivän ihmiskunnan kanssa lähestyen meitä kärsivänä ihmislapsena. Hän ottaa omikseen ihmisten puutteet ja kantaa heidän tuskaansa helmassaan.TA 350.3

Langenneen maailman moraalinen pimeys vetoaa kristittyihin ja pyytää heitä työskentelemään henkilökohtaisesti ja uhraa-maan varoistaan ja ajastaan toisten hyväksi, jotta he voisivat muuttua Kristuksen kuvan kaltaisiksi, Hänen, joka vaikka omisti äärettömiä rikkauksia, tuli meidän tähtemme köyhäksi. Jumalan Henki ei voi jäädä asumaan niihin, jotka eivät käsitä velvollisuuttaan olla Kristuksen työtovereita, ellei sitä erikseen heille teroiteta, siitä huolimatta että he ovat saaneet Häneltä totuuden sanoman. Apostoli kehoittaa antamaan ylevämmistä vaikuttimista, kuin pelkästään mielenliikutuksen herättämästä inhimillisestä myötätunnosta. Hän teroittaa sitä periaatetta, että meidän tulee toimia yksinomaan Jumalan kunniaa silmälläpitäen.TA 351.1

Raamattu vaatii kristittyjä osallistumaan toimivaan hyväntekeväisyyteen, sillä se on aina pitävä heidän mielenkiintoaan yllä heidän lähimmäistensä pelastuksesta. Siveyslain teroittama sapatin pitäminen ei muodostu taakaksi, ennen kuin laki rikotaan ja ihminen joutuu syynalaiseksi. Kymmenysjärjestelmä ei muinoin ollut taakaksi niille, jotka tarkkaan seurasivat sitä. Hän, joka on sen alkuunpanija ja joka teroitti sitä heprealaisille, ei ole kumonnut eikä höllentänyt sitä. Sen sijaan, että se nyt olisi kumottu, se tulisi ottaa käytäntöön täydellisemmin ja laajemmin sitä mukaa kuin pelastus yksin Kristuksessa on kirkastumistaan kirkastunut kristillisellä ajalla.TA 351.2

Jeesus esitti lainoppineelle ehdoksi, jolla hän voi saada iankaikkisen elämän, lain vaatimusten noudattamisen jokapäiväisessä elämässä, mikä merkitsi sitä, että hänen tuli rakastaa Jumalaa kaikesta sydämestään, sielustaan, mielestään ja voimastaan sekä lähimmäistään kuten itseään. Kun vertauskuvalliset uhrit Kristuksen kuollessa lakkasivat, jäi alkuperäinen kivitauluihin kaiverrettu laki muuttumattomaksi pysyen voimassa kaikille ihmisille kaikiksi ajoiksi. Eikä ihmisten velvollisuuk- sia ole vähennetty uudessa liitossa, vaan ne ilmaistiin täsmällisemmin ja yksinkertaisemmin.TA 351.3

Evankeliumisanoman leviäminen on vaatinut vielä enemmän varoja taistelun ylläpitämiseksi Kristuksen kuoleman jälkeen kuin heprealaisten aikana, minkä vuoksi lahjojen antaminen on vielä tärkeämpi nyt kuin silloin. Nyt Jumala ei tyydy vähempään, vaan vaatii suurempia lahjoja kuin minään aikaisempana maailman kautena. Kristus esitti sen periaatteen, että uhrilahjojen tuli olla suhteellisia niille siunauksille ja sille valolle, mitä kukin oli saanut. Hän sanoi: »Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan.» Luuk. 12:48.TA 352.1

Varhaisten opetuslasten työ uhrautuvana rakkauden palveluksena ja hyväntekeväisyytenä vastasi kristilliselle ajalle annettuja siunauksia. Jumalan Hengen vuodatus, joka annettiin sen jälkeen kun Kristus oli jättänyt opetuslapsensa ja noussut taivaaseen, sai ihmiset antautumaan itsensäkieltävään ja uhrautuvaan palvelukseen toisten pelastamiseksi. Kun Jerusalemin köyhät Jumalan lapset olivat joutuneet puutteeseen, Paavali kirjoitti pakanakristityille hyväntekeväisyystyöstä ja sanoi: »Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.» 2 Kor. 8:7. Hyväntekeväisyys on tässä raamatunkohdassa asetettu uskon, rakkauden ja kristillisen ahkeruuden rinnalle. Ne, jotka ajattelevat olevansa hyviä kristittyjä, vaikka he sulkevat korvansa ja sydämensä Jumalalta silloin kun Hän pyytää heiltä lahjoja, ovat joutuneet kauheaan petokseen. On sellaisia, jotka monella eri tavalla ilmaisevat rakastavansa totuutta, ja jotka heidän sa-noistaan päätellen ovat kiinnostuneet totuuden sanoman edistymisestä, mutta jotka eivät silti tee mitään asian hyväksi. Sellaisten usko on kuollut, sillä se ei ole tullut täydelliseksi teoista. Herra ei ole milloinkaan tehnyt sellaista erehdystä, että Hän saatuaan sielun kääntymykseen jättäisi sitä ahneuden valtaan.TA 352.2