Luku 75—Seurakunnan arvovalta

Maailman Lunastaja on antanut seurakunnalleen suuren vallan. Hän on ilmoittanut säännön, jota on seurattava, kun joudutaan selvittämään vaikeuksia sen jäsenten keskuudessa. Annettuaan tarkat ohjeet Hän sanoi: »Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki (seurakunnan järjestyksessä), minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.» Matt. 18:18. Näin ollen taivaan arvovalta vahvistaa seurakuntakurin jäsenten keskuudessa, missä Raamatun sääntöä on seurattu.TA 370.1

Jumalan sana ei anna kenellekään lupaa yksityisesti ratkaista, mikä on oikein mikä väärin vastoin seurakunnan näkökantaa, eikä kenelläkään ole oikeutta tyrkyttää omia mielipiteitään seurakuntaa vastaan. Ellei olisi seurakunnan järjestystä eikä hallintoa, hajaantuisi seurakunta. Se ei voisi pysyä koossa yhtenä ruumiina. Aina on ilmaantunut yksilöitä, jotka seurakunnasta riippumattomina ovat väittäneet olevansa oikeassa, ja että Jumala erikoisella tavalla on opettanut ja johtanut heitä sekä voimallisesti puhunut heille. Jokaisella on oma teoriansa, omat näkemyksensä ja jokainen väittää uskomustensa olevan sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Vaikka jokaisella on erilainen teoria ja uskomus, väittävät he kuitenkin saaneensa erikoista valoa Jumalalta. Nämä vetäytyvät pois seurakuntaruumiista, ja kukin heistä muodostaa oman erillisen seurakuntansa. Kaikki nämä eivät voi olla oikeassa, vaikka he sanovatkin kulkevansa Jumalan johdossa. Jumalan innoitettu sana ei ole »niin» ja »ei », vaan »niin» ja »Aamen» Kristuksessa Jeesuksessa.TA 370.2

Vapahtaja jatkoi opetustaan ja lupasi, että jos kaksi tai kolme sopivat mistä asiasta tahansa ja anovat sitä Jumalalta, niin he saavat sen. Tässä Kristus osoittaa, että meidän täytyy olla yhtä mieltä toisten kanssa silloinkin, kun haluamme pyytää jotakin erikoista asiaa. Suurta merkitystä on annettu yksimieli(1875, osa III, ss. 428—433) selle rukoukselle ja yhdenmukaisille pyrkimyksille. Jumala kuulee yksilöitten rukoukset, mutta tässä tilaisuudessa Jeesus an-toi tärkeitä opetuksia, jotka erikoisesti koskivat Hänen maan päälle vasta perustamaansa seurakuntaa. Seurakunnan jäsenten täytyy olla samaa mieltä asioista, joita he toivovat ja rukoilevat. Ei riittänyt se, mitä yksi petoksille altis ihminen ajatteli tai mielessään päätteli, vaan anomuksen tuli olla useiden samaan asiaan keskittyneiden hartaana haluna.TA 370.3

Paavalin ihmeellisessä kääntymyksessä näemme Jumalan hämmästyttävän voiman. Apostolille loisti keskipäivän aurinkoa kirkkaampi valo. Jeesus, jonka nimeä hän oli vihannut ja hyljeksinyt enemmän kuin mitään muuta nimeä, ilmestyi hänelle katkaistakseen hänen mielettömän mutta silti vilpittömän uransa, jotta Hän tästä vähimmin lupaavasta välikappaleesta voisi tehdä itselleen valitun aseen viemään evankeliumia pakanoille. Seuraten omantuntonsa ääntä hän oli monessa asiassa vastustanut Nasarealaisen Jeesuksen nimeä. Hän oli innossaan kestävä, harras Kristuksen seurakunnan vainooja. Hän oli rat-kaisevasti varmistunut siitä, että hänen velvollisuutensa oli tämän kaikkialle tunkeutuneen Jeesusta elämän Ruhtinaana kä-sittelevän opin hävittäminen.TA 371.1

Paavali todellakin luuli, että usko Jeesukseen teki tyhjäksi Jumalan lain, uhrijumalanpalveluksen ja ympärileikkauksen, joita Jumala kaikkina menneinä aikoina oli täydellisesti hyväksynyt. Mutta Krisuksen ihmeellinen ilmestys toi valoa hänen pimentyneeseen mieleensä. Jeesus Nasarealainen, jota hän oli ryhtynyt vastustamaan, oli sittenkin maailman Lunastaja.TA 371.2