Toisten palveleminen

Mikään muu ei anna niin paljon hengellistä voimaa eikä lisää vakavuutta ja syvällisyyttä kuin käynti sairaiden ja masentuneiden luona palvelemassa heitä ja kiinnittämässä heidän uskoaan Jeesukseen. On vastenmielisiä tehtäviä, joita jonkun täytyy suorittaa, sillä muutoin jää sieluja hukkumaan. Kristityt tulevat saamaan siunauksen suorittaessaan tällaisia tehtäviä, olivat ne miten epämiellyttäviä tahansa. Kristus ryhtyi vastenmieliseen tehtävään tullessaan taivaan puhtaista asunnoista ja verrattomasta kirkkaudesta ihmisenä asumaan rikollisuuden, väkivallan ja laittomuuden tahraamaan ja pimentämään maailmaan. Hän teki niin pelastaakseen sieluja. Tuleeko tällaisen hämmästyttävän rakkauden ja verrattoman alentumisen kohteiden puolustaa itsekästä mukavuuttaan? Tuleeko heidän valita omat nautintonsa, seurata omia taipumuksiaan ja jättää sielut hukkumaan pimeyteen, koska he joutuisivat kokemaan pettymyksiä ja saamaan osakseen halveksuntaa, jos he tekisivät työtä heidän pelastumisekseen? Kristus maksoi äärettömän hinnan ihmisestä hänen lunastamisekseen, tuleeko siis ihmisen sanoa: »Herra, en tahdo tehdä työtä sinun viinitarhas-sasi, pyydän sinua, pidä minut estettynä»?TA 441.3

Jumala kutsuu niitä, jotka Siionissa ovat joutilaina, ryhtymään työhön ja toimintaan. Miksi he eivät tahtoisi kuunnella Mestarin ääntä? Hän haluaa rukoilevia ja uskollisia työntekijöitä, jotka kylvävät kaikkien vetten varsille. Ne, jotka tekevät työtä sillä tavalla, tulevat hämmästymään huomatessaan, miten koettelemukset rohkeasti kannettuina Jeesuksen nimessä ja voimassa lujittavat uskoa ja uudistavat voimia. Nöyrässä, kuuliaisessa vaelluksessa on turvallisuutta ja voimaa, rohkeutta ja toivoa, mutta niiltä, jotka eivät tee mitään Jeesukselle, palkinto jää saamatta. Heikot kädet eivät pysty tarttumaan Väkevään Jumalaan eivätkä vapisevat polvet kestä vastoinkäymisten päivinä. Raamatun lukijat ja kristilliset työntekijät tulevat saamaan ihanan voittopalkinnon ja tämän tunnustuksen: »Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija... mene herrasi iloon.» Matt. 25:21.TA 442.1