Luku 111—Vihkisormus

Jotkut ovat olleet huolestuneita vihkisormuksen pitämisestä, ajatellen että saarnaajiemme vaimojen tulisi seurata tätä tapaa. Tämä kaikki on tarpeetonta. Omatkoot saarnaajain vaimot kultaisen ketjun, joka yhdistää heidän sielunsa Jeesukseen Kris-tukseen, puhtaan ja pyhän luonteen, todellisen rakkauden, nöyryyden ja jumalisuuden, jotka ovat kristityn puun hedelmiä, niin heidän vaikutuksensa on taattu kaikkialla. Se tosiasia, että tämän tavan hylkääminen herättää huomiota, ei ole pätevä syy sen noudattamiseen. Amerikkalaiset voivat tehdä kantansa ymmärrettäväksi yksinkertaisesti selittämällä, ettei sitä tapaa pidetä pakollisena heidän maassaan. Meidän ei tarvitse pitää sellaista merkkiä, sillä me emme ole uskottomia avioliittolupauksellemme, eikä sormuksen pitäminen olisi mikään todistus uskollisuudestamme. Olen vakavasti ajatellut tätä keskuuteemme leviävää hapatusta, mukautumista tapoihin ja muotiin. Meidän ei tule kuluttaa penniäkään kultasormukseen osoittamaan, että me olemme naimisissa. Niissä maissa, missä tämä tapa on ehdoton, emme katso velvollisuudeksemme tuomita vihkisormuksen käyttöä. Pitäkööt he sitä, jos heidän omatuntonsa niin sallii, mutta älkööt lähetystyöntekijämme ajatelko, että vihkisormuksen pitäminen lisää hiventäkään heidän vaikutusvaltaansa. Jos he ovat kristittyjä, se ilmenee heidän Kristuksen kaltaisesta luonteestaan, heidän sanoistaan ja teoistaan sekä heidän kotielämästään ja seurustelustaan toisten kanssa. Se näkyy hei-dän kärsivällisyydestään, pitkämielisyydestään ja ystävällisyydestään. He tulevat ilmaisemaan Mestarinsa mielenlaatua omaten Hänen luonteensa kauneuden, Hänen käytöksensä rakastettavuuden ja Hänen myötätuntoa uhkuvan sydämensä.TA 578.1

Kirjoitettu Australiasta v. 1892. Tod. Saarnaajille siv. 180, 181.TA 578.2