Karkotus taivaasta

Saatana joukkoineen syytti kapinasta Kristusta; jos hei-tä ei olisi moitittu, he eivät olisi koskaan nousseet kapinaan. Itsepintaisesti ja uhmakkaasti kapinajohtaja ja hänen kannattajansa väittivät olevansa sortovallan viattomia uhreja. Lopulta heidät karkotettiin taivaasta. ^{4 Katso Ilm. 12:7-9.}ST 319.4

Saatana lietsoo yhä kapinaa maan päällä tottele-mattomuuden lasten välityksellä. Nämä vakuuttavat ihmisten tulevan vapaiksi rikkomalla Jumalan lakia. Synnin nuhteleminen herättää yhä vihaa. Saatana saa ihmiset pitämään itseään vanhurskaina ja etsimään muiden myötätuntoa synnilliselle elämälleen. Sen sijaan että korjaisivat virheensä he yllyttävät muut nuhtelijaa vastaan ikään kuin hän olisi syyllinen heidän ongelmiinsa.ST 319.5

Esittämällä Jumalan luonteen samanlaisessa vää-rässä valossa kuin taivaassa Saatana sai hänet näyttä-mään julmalta tyrannilta ja houkutteli siten myös ihmisen syntiin. Hän väitti, että ihmisen lankeemus samoin kuin hänen oma kapinansa johtuivat Jumalan epäoikeudenmukaisista rajoituksista.ST 320.1

Karkottamalla Saatanan taivaasta Jumala osoitti oikeudenmukaisuutensa ja kunniansa. Mutta kun ih-minen teki syntiä, Jumala ilmaisi rakkautensa anta-malla ainoan Poikansa kuolla langenneen ihmiskun-nan puolesta. Sovitus paljastaa Jumalan luonteen. Risti on voimakas todistus siitä, ettei syntiä voi lukea Jumalan hallinnon syyksi. Vapahtajan maallisen toi-minnan aikana suuren pettäjän todelliset kasvot pal-jastuivat. Hänen herjaavan julkea vaatimuksensa, että Kristuksen tulisi osoittaa kunnioitusta hänelle, ja hel-littämätön vihamielisyytensä, jota hän osoitti ajaessaan häntä takaa paikasta paikkaan ja innoittaessaan papit ja kansan torjumaan hänen rakkautensa ja huutamaan: “Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” - kaikki tämä herätti maailmankaikkeudessa hämmästystä ja suuttumusta. Pahuuden ruhtinas käytti kaiken voimansa ja oveluutensa tuhotakseen Jeesuksen. Ihmisten väli-tyksellä Saatana täytti Vapahtajan elämän kärsimyksillä ja surulla. Kateuden, pahansuopuuden, vihan ja kostonhalun pidätetty tulva purkautui Golgatalla Ju-malan Poikaa vastaan.ST 320.2

Nyt Saatanan syyllisyys oli kaikille ilmeinen. Hän oli paljastanut todellisen luonteensa. Saatanan valheelliset syytökset Jumalaa vastaan näkyivät oikeassa valossa. Hän oli väittänyt, että Jumala pyrki vain korottamaan itseään vaatiessaan luomiltaan olennoilta kuuliaisuutta ja että samalla kun hän vaati kaikilta muilta itsensä kieltämistä, hän itse ei ollut valmis uhrautumaan. Nyt nähtiin, että maailmankaikkeuden hallitsijaST 320.3

oli antanut suurimman uhrin, minkä rakkaus voi antaa, sillä “Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa.” ^{52. Kor. 5: 19.} Hävittääkseen synnin Kristus oli nöyrryttänyt itsensä ja ollut kuuliainen kuolemaan saakka.ST 321.1