Jaakobin ahdistus
Hankittuaan petoksella Esaulle tarkoitetun siunauksen Jaakob oli joutunut pakenemaan veljensä tap-pouhkauksia. Vietettyään useita vuosia maanpaossa hän lähti paluumatkalle kotimaahansa. Rajalla hän joutui kauhun valtaan kuullessaan Esaun lähestyvän, epäilemättä kosto mielessään. Jaakobin ainoa toivo oli Jumalan armossa; hänen ainoa puolustuskeinonsa oli rukous.ST 389.2
Yksinään Jumalan edessä hän nöyrtyi ja tunnusti syntinsä. Hänen elämänsä käännekohta oli tullut. Pimeydessä hän jatkoi rukoilemista. Äkkiä hänen olkapäälleen laskeutui käsi. Hän luuli vihollisen tavoittelevan hänen henkeään. Epätoivon voimalla hän ryhtyi kamppailemaan hyökkääjää vastaan. Kun päivä alkoi sarastaa, muukalainen käytti yliluonnollista voimaansa. Jaakob lamaantui ja lankesi avuttomana, itkien ja rukoillen, salaperäisen vastustajansa kaulaan. Hän tiesi taistelleensa liiton enkeliä vastaan. Synnintunto oli painanut häntä pitkään; nyt hänen täytyi saada varmuus anteeksiannosta. Enkeli vaati: “Päästä minut menemään, sillä päivä vaikenee.” Mutta patriarkka vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua. ” Jaakob tunnusti heikkoutensa ja arvottomuu-tensa, mutta luotti silti uskollisen Jumalan armoon. Nöyrtymällä ja antautumalla tämä syntinen kuolevai-nen sai voiton taivaan Majesteetista.ST 389.3
Saatana oli syyttänyt Jaakobia Jumalan edessä hänen synnistään ja yllyttänyt Esaun marssimaan häntä vastaan. Patriarkan yöllisen taistelun aikana Saatana yritti masentaa hänet ja irrottaa hänen otteensa Jumalasta.ST 389.4
Hän oli vajoamaisillaan epätoivoon, mutta hän oli vilpittömästi katunut syntiään ja piti kiinni enkelistä ja rukoili palavasti kunnes sai voiton.ST 390.1
Samalla tavalla Saatana tulee syyttämään Jumalan kansaa, mutta Herran käskyjen pitäjät vastustavat hänen ylivaltaansa. Hän näkee pyhien enkelien puolustavan heitä ja päättelee, että heidän syntinsä on annettu anteeksi. Hän tietää tarkasti mitä syntejä hän on houkutellut heidät tekemään ja julistaa, ettei Herra ole oikeudenmukainen, jos hän antaa ne anteeksi samalla kun hävittää hänet ja hänen enkelinsä. Hän vaatii, että heidät on jätettävä hänen käsiinsä tuhotta-viksi.ST 390.2
Herra sallii hänen kiusata heitä ankarasti. Heidän luottamuksensa Jumalaan, heidän uskonsa pannaan äärimmäiselle koetukselle. Saatana yrittää pelästyttää heidät. Hän haluaa tuhota heidän uskonsa, niin että he antavat periksi kiusaukselle ja kääntävät selkänsä Jumalalle.ST 390.3
Mutta Jumalan kansan tuska ei johdu vainon pelos-ta. He pelkäävät, että jonkin oman puutteensa vuoksi he eivät tule kokemaan todeksi Vapahtajan lupausta: “Minä - varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuk-sen hetkestä, joka kohtaa koko maailman.” Jos he luonteensa virheiden vuoksi osoittautuisivat arvotto-miksi, Jumalan pyhä nimi tulisi häväistyksi.ST 390.4
He viittaavat aikaisempaan katumukseensa ja ve-toavat Vapahtajan lupauksiin. Tuskasta ja ahdistuk-sesta huolimatta he eivät lakkaa rukoilemasta. He tarrautuvat Jumalaan kuten Jaakob tarrautui enkeliin, ja heidän sydämensä rukous kuuluu: “En päästä sinua, ellet siunaa minua.”ST 390.5