Luther kahden tulen välissä
Paavia kannattavat ruhtinaat väittivät, että kapina oli seurausta Lutherin opeista. Tämä syytös tuotti uskonpuhdistajalle suurta surua - kuinka totuuden asia voitiin häpäistä samastamalla se alhaisimpaan kiihkomielisyyteen. Sitä paitsi kapinan johtajat vihasivat Lutheria. Hän ei ollut ainoastaan kiistänyt heidän väitteitään jumalallisesta innoituksesta vaan myös julistanut heidät yhteiskuntaa vastustaviksi kapinallisiksi. Kostoksi he leimasivat hänet kelvottomaksi teeskentelijäksi.ST 127.4
Paavin kannattajat odottivat näkevänsä uskonpuh-distuksen romahduksen. He syyttivät Lutheria niistä-kin virheistä, joita hän oli mitä innokkaimmin pyrkinyt oikaisemaan. Kiihkoilijoiden puolue, joka aiheettomasti väitti tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, sai osakseen yleistä myötätuntoa, ja sen jäseniä alettiin pitää marttyyreina. Näin uskonpuhdistuksen vastustajat saivat osakseen sääliä ja kiitosta. Tässä vaikutti sama kapinahenki, joka ilmeni ensin taivaassa.ST 127.5
Saatana yrittää jatkuvasti pettää ihmisiä ja saada heidät kutsumaan syntiä hurskaudeksi ja hurskautta synniksi. Tekopyhyydessä, vääristyneessä pyhityk-sessä, näkyy yhä sama henki kuin Lutherin päivinä. Se kääntää ajatukset pois Raamatusta ja johtaa ihmiset seuraamaan tunteita ja mielijohteita pikemmin kuin Jumalan lakia.ST 128.1
Luther torjui pelottomasti evankeliumiin kohdistuneet hyökkäykset. Hän taisteli paavin anastamaa arvovaltaa vastaan Jumalan sanalla ja torjui samalla järkkymättä hurmahenkisyyden, joka pyrki liittoutu-maan uskonpuhdistuksen kanssa.ST 128.2
Kumpikin vastustava ryhmä syrjäytti Raamatun ja korotti ihmisviisauden totuuden lähteeksi. Rationa-lismi palvoo järkeä ja tekee siitä uskonnon mittapuun. Rooman paavius, joka väittää omistavansa suoraan apostoleilta perityn innoituksen, mahdollistaa kohtuuttomuuden ja turmeluksen kätkemisen “apos-tolisen” valtakirjan pyhyyden alle. Innoitus, jonka Münzer väitti omistavansa, oli mielikuvituksen tuo-tetta. Aito kristinusko ottaa Jumalan sanan kaiken innoituksen koetinkiveksi.ST 128.3
Palattuaan Wartburgista Luther vei päätökseen Uuden testamentin kääntämisen, ja pian sen jälkeen evankeliumi annettiin Saksan kansalle sen omalla kielellä. Kaikki, jotka rakastivat totuutta, ottivat tämän käännöksen iloiten vastaan.ST 128.4
Papit pelästyivät nyt ajatusta, että tavallinen kansa voisi keskustella heidän kanssaan Jumalan sanasta ja että heidän oma tietämättömyytensä näin paljastuisi. Rooma käytti kaiken arvovaltansa estääkseen Raama-tun levittämisen. Mutta mitä enemmän Raamattua vastustettiin, sitä innokkaammin kansa halusi tietää, mitä se todella opetti. Kaikki lukutaitoiset kuljettivat sitä mukanaan ja olivat tyytyväisiä vasta kun olivat opetelleet siitä ulkoa pitkiä katkelmia. Luther aloitti välittömästi Vanhan testamentin kääntämisen.ST 128.5
Lutherin kirjoitukset olivat haluttuja sekä kaupun-geissa että maaseudulla. “Mitä Luther ystävineen kir-joitti, sen muut levittivät. Munkit, jotka olivat vakuut-tuneita luostarivelvoitusten laittomuudesta mutta joilla ei ollut riittävästi tietoa julistaakseen Jumalan sanaa - myivät Lutherin ja hänen ystäviensä kirjoja. Pian näitä rohkeita kirjallisuuden levittäjiä oli kaikkialla Saksassa.” ST 129.1