Luku 59—Armon ajan päättyminen

Huomioni kiinnitettiin kolmannen enkelin sanoman päättymisen aikaan. Jumalan voima oli ollut Jumalan kansan yllä. Se oli suorittanut työnsä loppuun ja oli valmistautunut kestämään edessään olevan koetushetken. Se oli saanut ehtoosateen eli virvoituksen Herran kasvoilta, niin että sen todistus oli herännyt uuteen eloon. Viimeinen suuri varoitus oli kaikunut kaikkialla, ja se oli kiihdyttänyt ja raivostuttanut ne maailman asukkaat, jotka eivät tahtoneet vastaanottaa sanomaa.KuKi 318.1

Näin enkelien kiiruhtavan edestakaisin taivaassa. Eräs enkeli, jolla oli kirjoitusneuvot kupeellaan, palasi maan päältä ja ilmoitti Jeesukselle suorittaneensa työnsä loppuun ja laskeneensa pyhien luvun ja sinetöineensä heidät. Sitten näin Jeesuksen, joka oli ollut suorittamassa palvelusta kymmenen käskyä sisältävän arkin edessä, heittävän kädestään suitsutusastian. Hän kohotti kätensä sanoen voimakkaalla äänellä: “Se on täytetty.” Koko enkelijoukko otti kruunut päästänsä, kun Jeesus julisti juhlallisen vakavasti: Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22: 11.KuKi 318.2

Jokaisen kohtalo oli ratkaistu elämäksi tai kuolemaksi. Jeesuksen palvellessa pyhäkössä oli oikeutta käyty ensin kuolleista vanhurskaista, sitten elossa olevista vanhurskaista. Kristus oli vastaanottanut valtakuntansa sovitettuaan kansansa ja pyyhittyään pois heidän syntinsä. Valtakunnan alamaisten luku oli täysi. Karitsan häät oli pidetty, ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annettiin Jeesukselle ja niille, jotka autuuden perivät. Jeesus oli nyt hallitseva kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana.KuKi 318.3

Jeesuksen poistuessa kaikkeinpyhimmästä kuulin Hänen vaatteittensa tiukujen soivan, ja kun Hän lähti pois sieltä peitti pimeä pilvi maan asukkaat. Sen jälkeen ei enää ollut välittäjää syntisen ihmisen ja pahoitetun Jumalan välillä. Niin kauan kuin Jeesus vielä oli Jumalan ja syyllisen ihmisen välimiehenä, jokin pidätti kansaa. Mutta kun Hän poistui ihmisen ja Isän väliltä, pidäkekin poistui, niin että Saatana sai katumattomat täydellisesti valtaansa.KuKi 319.1

Oli mahdotonta vuodattaa vitsauksia, niin kauan kuin Jeesus vielä toimitti palvelusta pyhäkössä. Mutta kun Hän siellä päättää työnsä ja suorittaa välittäjätyönsä loppuun, ei mikään enää pidätä Jumalan vihaa. Silloin se puhkeaa raivokkaasti suojatonta, syyllistä syntistä vastaan, joka on ylenkatsonut pelastuksen ja vihannut nuhteita. Tuona hirmuisena aikana, Jeesuksen välitystyön päätyttyä, pyhät saivat elää pyhän Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Jokaisen asia oli ratkaistu, ja jokainen jalokivi oli laskettu. Jeesus viipyi hetkisen taivaan pyhäkön uloimmassa osastossa, ja silloin pantiin ne synnit, jotka oli tunnustettu Hänen tehdessä palvelusta kaikkeinpyhimmässä, Saatanan, synnin alkajan, päälle, jonka täytyy kärsiä niistä rangaistus. ^{* H u o m.! — Tämä Saatanan kärsiminen ei ole missään mielessä sijaissovitusta. Niinkuin eräässä aikaisemmassa luvussa osoitettiin, “ihmisen sijaisena ja takaajana ihmisten synnit pantiin Kristuksen päälle” (Katso s. 175. Mutta kun ne, jotka ovat hyväksyneet Kristuksen uhrin, ovat tulleet lunastetuiksi, on varmasti oikeudenmukaista, että Saatana, synnin alkuunpanija, saa kärsiä lopullisen rangaistuksen. Niinkuin sisar White on eräässä toisessa paikassa sanonut: “Kun sovitustyö on täytetty, tulevat Jumalan kansan synnit Jumalan, taivaan enkelien ja pelastettujen joukon läsnäollessa asetettaviksi Saatanan päälle, joka julistetaan syylliseksi kaikkeen siihen pahaan, mitä hän on houkutellut Jumalan lapset tekemään.” —• Suuri Taistelu, s. 792. — Kokoojat.}KuKi 319.2