Luku 24—Kaikkein pyhimmässä

Pyhäkköoppi oli se avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui. Se toi päivänvaloon täydellisen totuuden järjestelmän, yhtenäisen ja sopusointuisen, ja osoitti, että Jumalan käsi oli johtanut suurta adventtiliikettä. Samalla, kun se paljasti Jumalan kansalle sen aseman ja tehtävän, se ilmoitti sen velvollisuuden. Niin kuin Jeesuksen opetuslapset tuskan ja pettymyksen kauhean yön jälkeen »iloitsivat nähdessään Herran», niin iloitsivat nyt nekin, jotka olivat odottaneet hänen toista tulemistaan. He olivat odottaneet hänen ilmestyvän kirkkaudessaan antaakseen palvelijoilleen palkan. Kun he pettyivät toivossaan, he kadottivat Jeesuksen näkyvistään ja huudahtivat niin kuin Maria haudalla: »Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet.» Nyt he näkivät hänet kaikkein pyhimmässä säälivänä ylimmäisenä pappinaan, joka pian oli ilmestyvä heidän kuninkaanaan ja vapauttajanaan. Pyhäkön valo valaisi heille menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. He tiesivät Jumalan johtaneen heitä erehtymättömällä kaitselmuksellaan. Vaikka he eivät olleet ymmärtäneet julistamaansa sanomaa, niin kuin kävi ensimmäisillekin opetuslapsille, se oli kuitenkin ollut joka suhteessa oikea. Sen julistamisella he olivat täyttäneet Jumalan tarkoituksen, eikä heidän työnsä ollut turha Herrassa. Uudestisyntyneinä elävään toivoon he riemuitsivat »sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla».AO7 363.1