Laodikean sanoma

Laodikean sanoma kuuluu nykyiseen totuuteen uskovalle Jumalan kansalle. Suurin osa sen jäsenistä on penseitä tunnustajia, joilla on nimi, mutta ei palavuutta. Jumala osoitti tahtonsa olevan, että työn suuressa keskuksessa olevat veljet panevat sikäläiset asiat kuntoon ja uskollisina vartijoina täyttävät velvollisuutensa. Hän on antanut heille valoa jokaiseen asiaan opastaen, rohkaisten ja vahvistaen heitä tilanteen vaatimusten mukaan. Mutta kaikesta tästä huolimatta ne, joiden olisi tullut olla uskollisia ja totisia, kristillistä intoa uhkuvia ja helläsydämisiä, sellaisia, jotka tuntevat ja rakastavat Jeesusta hartaasti, ovat olleet vihollista auttamassa sekä heikentämässä ja masentamssa niitä, joita Jumala käyttää työnsä edistämiseksi. Näihin sana »penseä» voidaan soveltaa. He sanovat rakastavansa totuutta, mutta ovat silti vailla kristillistä palavuutta ja antautumusta. He eivät uskalla luopua Jumalasta kokonaan valitakseen epäuskoisten osan, mutta ovat silti haluttomat kuolemaan itselleen ja seuraamaan tarkasti uskonsa periaatteita.TA 454.2

Laodikealaisten ainoa toivo on se, että he ovat selvillä tilastaan Jumalan edessä ja tuntevat tautinsa laadun. He eivät ole kylmiä eivätkä kuumia; he ovat omaksuneet välinpitämättömän kannan, mutta kuvittelevat kuitenkin, etteivät he tarvitse mitään. Totinen Todistaja vihaa tätä penseyttä. Hän inhoaa tämän ihmisryhmän välinpitämättömyyttä. Hän sanoo: »Jospa olisit kylmä tai palava.» Ilm. 3:15. He tympäisevät Häntä niinkuin haalea vesi ihmistä. He eivät ole kokonaan suruttomia eivätkä itsekkäitä ja uppiniskaisia. He eivät myöskään antaudu koko sydämestään Jumalan työhön eivätkä samasta itseään sen etuihin, vaan pysyttelevät loitolla ja ovat jättämäisillään paikkansa heti, kun heidän ajalliset henkilökohtaiset harrastuksensa niin vaativat. He ovat vailla Jumalan armon sisäistä toimintaa sydämessään. Heille on sanottu: »Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.» Jae 17.TA 454.3