“Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” AT 361.1
Kun Jeesus kielsi kansaa julistamasta Häntä kuninkaaksi, Hän tiesi saavuttaneensa elämänsä käännekohdan. Suuret joukot, jotka tä- nään tahtoisivat korottaa Hänet valtaistuimelle, kääntäisivät huomenna Hänelle selkänsä. Heidän itsekkäitten toiveittensa raukeaminen muuttaisi heidän rakkautensa vihaksi ja heidän kiitoksensa kiroukseksi. Mutta vaikka Hän tiesi tämän, Hän ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin tämän kriisin välttämiseksi. Hän ei alunpitäenkään ollut antanut seuraajilleen mitään toivoa maallisesta palkasta. Eräälle, joka oli tullut Hänen luokseen haluten ruveta Hänen opetuslapsekseen, Hän oli sanonut: “Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin Hän päänsä kallistaisi.” Matt. 8: 20. f Jos ihmiset olisivat saaneet tämän maailman Kristuksen kanssa, olisii vät suuret joukot tarjoutuneet Hänen alamaisikseen, mutta Hän ei voinut ottaa vastaan sellaista palvelusta. Monia niistä, jotka nyt olivat liittyneet Häneen, oli houkutellut toivo maallisesta valtakunnasta. Näiden silmät oli avattava. He eivät olleet käsittäneet leipien ihmeeseen liittyvää syvää hengellistä opetusta. Se oli tehtävä heille selväksi. Ja tämä uusi paljastus panisi heidät kovemmalle koetukselle. AT 361.2
Leipien ihmeestä kerrottiin lähellä ja kaukana, ja varhain Seuraavana aamuna kansaa kerääntyi Betsaidaan nähdäkseen Jeesuksen. He tulivat suurin joukoin maitse ja meritse. Ne, jotka edellisenä iltana olivat lähteneet Hänen luotaan, palasivat takaisin, luullen löytävänsä Hänet vielä sieltä, sillä siellä ei ollut ollut venettä, jolla Hän olisi voinut päästä toiselle puolelle. Mutta heidän etsintänsä oli turhaa, ja monet palasivat Kapernaumiin etsien Häntä sieltä. AT 362.1
Sillävälin Hän oli saapunut Gennesaretiin oltuaan poissa vain yhden päivän. Niin pian kuin ihmiset saivat kuulla Hänen astuneen maihin siellä, “he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat Hänen olevan”. Mark. 6: 55. AT 362.2
Jonkin ajan kuluttua Hän meni synagoogaan, ja sieltä ne, jotka olivat tulleet Betsaidasta, löysivät Hänet. He saivat Hänen opetuslapsiltaan kuulla, miten Hän oli tullut järven yli. Ihmettelevälle joukolle kerrottiin tarkoin myrskyn raivo, monen tunnin turha soutaminen vastatuuleen, Kristuksen ilmestyminen kävellen vettä pitkin, tämän aiheuttama pelko, Hänen rauhoittavat sanansa, Pietarin seikkailu seurauksineen, myrskyn äkillinen tyyntyminen ja heidän saapumisensa rantaan. Monet eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan kokoontuivat Jeesuksen ympärille kysellen: “Rabbi, milloin tulit tänne?” He toivoivat saavansa kuulla vielä Hänen omilta huuliltaan kertomuksen tuosta ihmeestä. AT 362.3
Jeesus ei tyydyttänyt heidän uteliaisuuttaan. Hän sanoi murheellisena: “Ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.” He eivät etsineet Häntä mistään arvokkaista vaikuttimista; mutta koska he olivat tulleet ravituiksi leivistä, he toivoivat saavansa lisää ajallista hyötyä liittymällä Häneen. Vapahtaja pyysi heitä: “Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään.” Älkää tavoitelko vain aineellista hyötyä. Älköön päätarkoituksenanne olko hankkia ruokaa tätä elämää varten, vaan etsikää hengellistä ravintoa, sitä viisautta, joka pysyy iankaikkiseen elämään. Sitä voi yksin Jumalan Poika antaa, “sillä Häneen on Isä Jumala itse sinettinsä painanut”. AT 362.4
Kuulijain mielenkiinto heräsi hetkeksi. He huudahtivat: “Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” He olivat suorittaneet monia vaikeita tehtäviä päästäkseen Jumalan suosioon, ja he olivat valmiit kuulemaan vielä uusista keinoista, joilla voisivat hankkia suurempia ansioita. Heidän kysymyksensä tarkoitti: Mitä meidän on tehtävä ansaitaksemme pääsyn taivaaseen? Mikä hinta meitä kaikkia vaaditaan maksamaan Saavuttaaksemme iankaikkisen elämän? AT 362.5
“Jeesus vastasi ja sanoi heille: ‘Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.’” Jeesus on taivaan hinta. Tie taivaaseen käy uskon kautta Jumalan Karitsaan, joka pois ottaa maailman synnin. Joh. 1: 29. AT 363.1
Mutta kansa ei halunnut vastaanottaa tätä jumalallista totuutta. Jeesus oli tehnyt juuri sitä työtä, mitä profeetat olivat ennustaneet Messiaan tekevän, mutta he eivät olleet nähneet sellaista, millaiseksi he itsekkäissä toiveissaan olivat kuvitelleet Hänen työnsä. Kristus oli tosin kerran ruokkinut kansaa ohraleivillä, mutta Mooseksen päivinä Israelia oli ruokittu mannalla neljäkymmentä vuotta ja Messiaata odotettiin paljon suurempia siunauksia. Tyytymättömät ihmiset kyselivät: Jos Jeesus saattoi suorittaa niin monia ihmetöitä, joita he olivat nähneet, miksi ei Hän sitten antanut kansalleen terveyttä, voimaa ja rikkautta, vapauttanut heitä heidän sortajiensa vallasta ja korottanut heitä valtaan ja kunniaan? Se seikka, että Hän väitti olevansa Jumalan Poika ja kuitenkin kieltäytyi olemasta Israelin kuningas, oli salaisuus, jota he eivät voineet käsittää. Hänen kieltäytymisensä käsitettiin väärin. Monet päättelivät, ettei Hän uskaltanut esittää vaatimuksiaan, koska Hän itse epäili tehtävänsä jumalallista luonnetta. Näin he avasivat sydämensä epäilyksille, ja Saatanan kylvämä siemen kantoi hedelmää aiheuttaen väärinymmärrystä ja! luopumusta. AT 363.2
Nyt kysyi eräs rabbi puolillain ivallisesti: “Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ‘Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.’” AT 363.3
Juutalaiset kunnioittivat Moosesta mannan antajana, näin vlisI täen välikappaletta eivätkä nähneet Häntä, joka oli suorittanut itse teon. Heidän isänsä olivat napisseet Moosesta vastaan ja epäilleet ja : S kieltäneet hänen jumalallisen tehtävänsä. Nyt saman hengen vallassa I lapset hylkäsivät Hänet, joka toi heille Jumalan sanoman. “Niin K Jeesus sanoi heille: ‘Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses | antanut teille sitä leipää taivaasta.’” Mannan antaja seisoi heidän keskellään. Kristus itse oli johdattanut israelilaiset halki korven ja päivittäin ruokkinut heitä taivaallisella leivällä. Tuo leipä kuvasi todellista taivaan leipää. Elämääantava Henki, joka virtaa Jumalan rajattomasta täyteydestä, on tosi mannaa. Jeesus sanoi: “Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Joh. 6: 33. AT 363.4
Jotkut Jeesuksen kuulijoista luulivat vieläkin, että Hän viittasi ajalliseen ravintoon, ja huudahtivat: “Herra, anna meille aina sitä leipää.” Silloin Jeesus sanoi suoraan: “Minä olen elämän leipä.” AT 364.1
Jeesuksen käyttämä kuvaus oli juutalaisille tuttu. Mooses oli lausunut Pyhän Hengen innoittamana: “Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” Ja profeetta Jeremia oli kirjoittanut: “Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo.” 5 Moos. 8: 3; Jer. 15: 16. Rabbiineilla itsellään oli sanontatapa, että leivän syöminen, hengellisesti ymmärrettynä, oli lain tutkimista ja hyvien töiden tekemistä, ja usein sanottiin, että Messiaan tullessa koko Israel tulisi ravituksi. Profeettain opetukset selittivät leipien ihmeeseen liittyvän syvän hengellisen opetuksen. Tätä opetusta Kristus koetti valaista kuulijoilleen synagoogassa. Jos he olisivat ymmärtäneet kirjoituksia, he olisivat ymmärtäneet Hänen sanansa: “Minä olen elämän leipä.” Juuri edellisenä päivänä oli suuri joukko väsyneenä ja nälkäisenä tullut ravituksi Hänen antamallaan leivällä. Kuten he tuosta leivästä olivat saaneet fyysillistä voimaa ja virvoitusta, niin he voisivat Kristuksesta saada hengellistä voimaa iankaikkiseen elämään. “Joka minun tyköni tulee”, Hän sanoi, “se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” “Mutta Hän lisäsi: Te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.”He olivat nähneet Kristuksen Pyhän Hengen todistaessa ja Jumalan ilmoituksen puhuessa heidän sielulleen. He olivat päivästä toiseen silmiensä edessä nähneet eläviä todistuksia Hänen voimastaan, ja kuitenkin he pyysivät uutta merkkiä. Vaikka se olisi annettukin, he olisivat jääneet yhtä epäuskoisiksi kuin ennenkin. Ellei heidän näkemänsä ja kuulemansa saanut heitä vakuuttuneiksi, oli hyödytöntä näyttää heille suurempiä ihmeitä. Epäusko keksii aina puolusteluja epäilyksilleen ja väittää varmimpiakin todisteita riittämättömiksi. AT 364.2
Kristus vetosi jälleen noihin taipumattomiin sydämiin. “Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” Hän sanoi, että kaikki, jotka uskossa vastaanottaisivat Hänet, saisivat iankaikkisen elämän. Ei yksikään joutuisi kadotetuksi. Fariseusten ja saddukeusten oli turhaa väitellä tulevasta elämästä. Ihmisten ei enää tarvinnut toivottomina surra vainajiaan. “Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” AT 364.3
Mutta kansan johtajat loukkaantuivat ja sanoivat: “‘Eikö tämä’ ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka Hän sitten sanoo: ‘Minä olen tullut alas taivaasta?’” He koettivat herättää ennakkoluuloja kiinnittämällä pilkallisesti huomiota Jeesuksen alhaiseen syntyperään. He viittasivat halveksivasti Hänen elämäänsä galilealaisena työläisenä, jonka koti oli köyhä ja halpa. He sanoivat, että tämän sivistymättömän puusepän vaatimukset eivät olleet heidän huomionsa arvoisia. Ja Hänen salaperäisen syntymänsä johdosta he vihjailivat Hänen olevan epäilyttävää sukuperää ja pitivät Hänen syntymänsä inhimillistä puolta tahrana Hänen elämässään. AT 365.1
Jeesus ei yrittänytkään selittää syntymänsä salaisuutta. Hän ei j vastannut mitään kysymyksiin koskien Hänen tuloaan alas taivaasta, kuten Hän ei ollut vastannut kysymyksiin Hänen tulostaan järven yli. I Hän ei kiinnittänyt huomiota tekemiinsä ihmetöihin. Hän oli vapaa- 1 ehtoisesti alentanut itsensä ja ottanut palvelijan muodon. Mutta Hät nen sanansa ja tekonsa paljastivat Hänen luonteensa. Kaikki, joiden j! sydän oli avoin taivaalliselle valolle, tunsivat Hänessä Isän ainokai sen Pojan, joka oli “täynnä armoa ja totuutta”. Joh. 1: 14. AT 365.2
Fariseusten ennakkoluulo oli syvemmällä kuin heidän kysymyksensä I osoittivat; sen juuri oli heidän sydämensä pahuudessa. Jeesuksen f jokainen sana ja teko herätti heidän vastustustaan, sillä heissä vallitI seva henki ei löytänyt Hänessä mitään vastakaikua. AT 365.3
“Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. ProI feetoissa on kirjoitettuna: ‘Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi. I Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.’” I Ei kukaan muu voi koskaan tulla Kristuksen luo kuin se, joka vastaa l Isän rakkauden kutsuun. Mutta Jumala vetää kaikkia luoksensa, ja i vain ne, jotka vastustavat Hänen kutsuaan, kieltäytyvät tulemasta I Kristuksen luo. AT 365.4
Sanoillaan “he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi” Jeesus viittasi H Jesajan ennustukseen: “Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opettamia; ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.” Jes. 54: 13. Juutalaiset sovelsivat tätä raamatunpaikkaa itseensä. He kerskailivat siitä, että Jumala oli heidän opettajansa. Mutta Jeesus osoitti, kuinka turha tämä väite oli, sillä Hän sanoi: “Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” Vain Kristuksen kautta he voivat saada tietoa Isästä. Ihmissilmä ei voinut kestää Hänen kirkkautensa katselemista. Ne, jotka olivat oppineet Jumalalta, olivat kuunnelleet Hänen Poikansa ääntä, ja he tunnustaisivat Jeesus Nasarealaisen siksi, joka luonnon ja ilmestyksen välityksellä oli ilmoittanut Isän. AT 365.5
“Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.” Rakastetun Johanneksen välityksellä, joka kuunteli näitä sanoja, Pyhä Henki julisti seurakunnille: “Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on Hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä.” 1 Joh. 5: 11, 12. Ja Jeesus sanoi: “Minä herätän Hänet viimeisenä päivänä.” Kristus tuli yhdeksi lihaksi meidän kanssamme, jotta me tulisimme yhdeksi hengeksi Hänen kanssaan. Tämän liiton voimasta me kerran astumme ulos haudasta, — ei yksinomaan Kristuksen voiman ilmauksena, vaan myös siksi, että Hänen elämänsä uskon kautta on tullut meidän elämäksemme. Niillä, jotka näkevät Kristuksen oikean luonteen ja ottavat Hänet asumaan sydämeensä, on iankaikkinen elämä. Hengen kautta Kristus asuu meissä, ja Pyhä Henki, vastaanotettuna sydämeen uskon kautta, on iankaikkisen elämän alku. AT 366.1
Kansa oli huomauttanut Kristukselle mannasta, jota heidän isänsä söivät korvessa, ikäänkuin sen ravinnon hankkiminen olisi ollut suurempi ihme kuin Jeesuksen suorittama, mutta Hän osoittaa, kuinka vähäinen tuo lahja oli verrattuna niihin siunauksiin, joita Hän oli tullut tuomaan. Manna saattoi ylläpitää vain maallista elämää, se ei voinut estää kuolemaa eikä taata kuolemattomuutta, mutta taivaan leipä ravitsi sielua, antaen sille iankaikkisen elämän. Vapahtaja sanoi: “Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö. Tätä leipää, hän elää iankaikkisesti.” Tähän kuvaukseen Kristus liittää nyt toisen. Vain kuolemallaan Hän saattoi antaa ihmisille elämän, ja seuraavissa sanoissaan Hän viittaa kuolemaansa pelastuksen välikappaleena. Hän sanoo: “Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” AT 366.2
Juutalaiset olivat juuri aikeissa viettää pääsiäistä Jerusalemissa Israelin vapautusyön muistoksi, jolloin surmanenkeli löi Egyptin koteja. Jumala toivoi heidän pääsiäislampaassa näkevän Jumalan Karitsan ja tämän vertauskuvan kautta vastaanottavan Hänet, joka antoi itsensä maailman elämän puolesta. Mutta juutalaiset olivatkin tehneet vertauskuvasta kaikkein tärkeimmän jättäen sen merkityksen huomioonottamatta. He eivät erottaneet Herran ruumista. Kristuksen sanat sisälsivät saman totuuden, jota pääsiäisjumalanpalvelus kuvasi. Mutta se jäi sittenkin heille hämäräksi. AT 367.1
Nyt rabbiinit huudahtivat vihoissaan: “Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?” He olivat ymmärtävinään Hänen sanansa yhtä kirjaimellisella tavalla kuin Nikodeemus kysyessään: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä?” Joh. 3: 4. He käsittivät kyllä jossakin määrin Jeesuksen tarkoituksen, mutta eivät olleet halukkaat tunnustamaan sitä. Tulkitsemalla Hänen sanansa väärin he toivoivat herättävänsä kansan ennakkoluulot Häntä vastaan. AT 367.2
Kristus ei lieventänyt vertauskuvallista ilmaisuaan, vaan toisti esittämänsä totuuden vielä voimakkaammin sanoin: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.” AT 367.3
Kristuksen lihan syöminen ja veren juominen tarkoittaa Hänen vastaanottamistaan henkilökohtaisena Vapahtajana, uskoen, että Hän antaa syntimme anteeksi ja että me olemme täydellisiä Hänessä. Katselemalla Hänen rakkauttaan, puhumalla siitä, juomalla sitä me tulemme Hänen luonnostaan osallisiksi. Mitä ravinto on ruumiille, sitä Kristuksen tulee olla sielulle. Ruoka ei hyödytä meitä, ellemme syö sitä, ellei se tule osaksi olemuksestamme. Samoin ei Kristuskaan merkitse meille mitään, ellemme tunne Häntä henkilökohtaisena Vapahtajana. Teoreettinen tieto ei hyödytä mitään. Meidän tulee syödä Häntä, ottaa Hänet sydämeemme, niin että Hänen elämänsä tulee meidän elämäksemme. Hänen rakkautensa ja armonsa tulee päästä sulautumaan meihin. AT 367.4
Mutta nämäkään kuvaukset eivät pysty tyhjentävästi esittämään sitä etuoikeutta, mikä on uskovan suhteessa Kristukseen. Jeesus sanoi: AT 367.5
“Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.” Kuten Jumalan Poika elää uskosta Isään, niin on meidän elettävä uskosta Kristukseen. Kristus oli niin täydellisesti antautunut noudattamaan Jumalan tahtoa, että Isä yksin ilmeni Hänen elämässään. Vaikka Hän oli kaikessa kiusattuna niinkuin mekin, ei Hänessä voitu nähdä ainoatakaan synnin tahraa. Sillä tavalla voimme mekin voittaa, kuten Kristus voitti. AT 368.1
Oletko sinä Kristuksen seuraaja? Silloin kaikki, mitä hengellisestä elämästä on kirjoitettu, koskee sinua, ja sinä voit sen saavuttaa liittymällä Kristukseen. Onko intosi laimentumassa, ensimmäinen rakkautesi kylmenemässä? Vastaanota uudelleen Kristuksen rakkaus, jota sinulle tarjotaan. Syö Hänen lihaansa, juo Hänen vertansa, niin tulet yhdeksi Isän ja Pojan kanssa. AT 368.2
Epäuskoiset juutalaiset eivät halunneet nähdä Kristuksen sanoissa muuta kuin aivan kirjaimellisen merkityksen. Seremonialaki kielsi heitä maistamasta verta, ja nyt he selittivät Kristuksen sanat pyhänhäväistykseksi ja väittelivät niistä keskenään. Monet Opetuslapsistakin sanoivat: “Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” AT 368.3
Vapahtaja vastasi heille:“Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä Hän oli ennen! Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” AT 368.4
Kristuksen elämä, joka antaa elämän maailmalle, on Hänen sanassaan. Sanansa avulla Jeesus paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia; sanallaan Hän tyynnytti meren ja herätti kuolleita, ja ihmiset todistivat, että Hänen sanassaan oli voimaa. Hän puhui Jumalan sanoja, kuten Hän oli puhunut kaikkien Vanhan testamentin profeettain ja opettajien välityksellä. Koko Raamattu on ilmoitus Kristuksesta, ja Vapahtaja halusi kiinnittää seuraajiensa uskon sanaan. Kun Hän ei enää olisi näkyvänä heidän keskuudessaan, olisi sana heidän voimansa lähde. Mestarinsa tavoin heidän olisi elettävä “jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. Matt. 4: 4. AT 368.5
Kuten ruoka ylläpitää fyysillistä elämäämme, samoin Jumalan sana ylläpitää hengellistä elämää. Ja jokaisen sielun on saatava itselleen elämää Jumalan sanasta. Kuten meidän on omakohtaisesti syötävä saadaksemme ravintoa, samoin meidän on omakohtaisesti otettava vastaan. Meidän ei ole omaksuttava sitä ainoastaan toisen henkilön mielen välityksellä. Meidän on huolellisesti tutkittava Raamattua ja pyydettävä Jumalalta Pyhän Hengen apua ymmärtääksemme Hänen sanaansa. Meidän on otettava jae kerrallaan ja keskityttävä siihen saadaksemme selville, minkä ajatuksen Jumala on pannut tuohon jakeeseen meitä varten. Meidän on sitten viivyttävä tuossa ajatuksessa, kunnes se tulee omaksemme ja me tiedämme, “mitä sanoo Herra”. AT 368.6
Lupauksillaan ja varoituksillaan Jeesus tarkoittaa juuri minua. Niin rakasti Jumala maailmaa, että Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta minä, uskomalla Häneen, en hukkuisi, vaan saisin iankaikkisen elämän. Jumalan sanassa kerrottujen kokemusten on tultava minun kokemuksikseni. Rukoukset ja lupaukset, ohjeet ja varoitukset kuuluvat minulle.“Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, Hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” Gal. 2: 20. Kun usko täten vastaanottaa ja omaksuu totuuden periaatteet, ne tulevat osaksi olemuksesta ja elämän vaikuttavaksi voimaksi. Kun Jumalan sana vastaanotetaan sieluun, se muovaa ajatuksia ja vaikuttaa luonteen kehitykseen. AT 369.1
Kun lakkaamatta katsomme Jeesukseen uskon silmin, saamme voimaa. Jumala paljastaa isoavalle ja janoavalle kansalleen kalliita asioita. He tulevat huomaamaan, että Kristus on henkilökohtainen Vapahtaja. Ravitessaan itseään Hänen sanallaan he huomaavat, että se on henkeä ja elämää. Sana kuolettaa luonnollisen, maallisen luonnon ja antaa uuden elämän Kristuksessa Jeesuksessa. Pyhä Henki tulee sieluun Lohduttajana. Jumalan armon muuttavan voiman avulla Jumalan kuva palautuu Hänen opetuslapseensa, ja hänestä tulee uusi luomus. Rakkaus tulee vihan tilalle, ja sydän osallistuu Jumalan kaltaisuudesta. Tätä merkitsee eläminen “jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. Tämä on sen leivän syömistä, joka on tullut alas taivaasta. AT 369.2
Kristus oli lausunut pyhän, ikuisen totuuden itsensä ja seuraajiensa välisestä suhteesta. Hän tunsi niiden luonteen, jotka väittivät olevansa Hänen opetuslapsiaan, ja Hänen sanansa koettelivat heidän uskoaan. Hän selitti, että heidän oli uskottava Hänen opetuksensa ja toimittava sen mukaan. Kaikki, jotka vastaanottaisivat Hänet, osallistuisivat Hänen luonnostaan, ja heidän luonteensa muuttuisi Hänen luonteensa kaltaiseksi. Tähän sisältyi luopuminen itsekkäistä haluista. Se vaati täydellistä jättäytymistä Jeesukselle. He olivat kutsutut tulemaan itsensäuhraaviksi, sävyisiksi ja nöyriksi. Heidän oli kuljettava sitä kaitaa tietä, jota tuskien mies vaelsi, jos he halusivat osallistua elämän lahjasta ja taivaan kunniasta. AT 369.3
Tämä koe oli liian vaikea. Niiden into, jotka olivat koettaneet ottaa Hänet väkisin ja tehdä kuninkaaksi, laimeni pian. He selittivät, että keskustelu synagoogassa oli avannut heidän silmänsä. Nyt he olivat selvillä asioista. Heidän mielestään Hänen sanansa ilmaisivat suoraan, ettei Hän ollut Messias ja ettei yhteydestä Hänen kanssaan koituisi mitään maallista palkkaa. He olivat iloiten vastaanottaneet Hänen ihmeitätekevän voimansa ja halusivat innokkaasti päästä sairauksistaan ja kärsimyksistään, mutta he eivät tahtoneet elää sellaista itsensäkieltävää elämää kuin Hän eli. He eivät välittäneet siitä salaperäisestä hengellisestä valtakunnasta, josta Hän puhui. Ne, jotka Häntä etsivien joukossa olivat vilpillisiä ja itsekkäitä, eivät enää kaivanneet Häntä. Ellei Hän halunnut käyttää voimaansa ja vaikutustaan heidän vapauttamisekseen roomalaisten vallasta, he eivät halunneet olla missään tekemisissä Hänen kanssaan. AT 370.1
Jeesus sanoi heille suoraan: “Teissä on muutamia, jotka eivät usko.” Ja Hän lisäsi: “Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.” Hän toivoi heidän ymmärtävän, että syynä siihen, miksi he eivät tulleet vedetyiksi Hänen luokseen, oli se, etteivät heidän sydämensä olleet avoinna Pyhälle Hengelle. “Luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.” 1 Kor. 2: 14. Uskon kautta sielu näkee Jeesuksen kirkkauden. Tämä kirkkaus on kätketty, kunnes Pyhän Hengen kautta usko syttyy sielussa. AT 370.2
Koska Jeesus julkisesti nuhteli näiden opetuslasten epäuskoa, he vieraantuivat yhä enemmän Hänestä. He olivat hyvin harmistuneita ja haluten loukata Vapahtajaa ja tyydyttää farisealaisten ilkeyttä he käänsivät Hänelle selkänsä ja ylenkatseellisesti jättivät Hänet. He olivat tehneet valintansa ja ottaneet muodon ilman henkeä ja akanat ilman jyviä. Tätä päätöstään he eivät koskaan muuttaneet, sillä he eivät enää vaeltaneet Jeesuksen kanssa. AT 370.3
“Hänellä on viskimensä kädessään, ja Hän puhdistaa puimatantereensa ja kokoaa nisunsa aittaan.” Matt. 3: 12. Tämä oli puhdistusaikaa. AT 370.4
Totuuden sana erotti ruumenet jyvistä. Monet kääntyivät pois Jeesuksesta, koska he olivat liian turhamaisia ja itsevanhurskaita alistuakseen nuhdeltaviksi ja rakastivat liiaksi tätä maailmaa elääkseen vaatimatonta elämää. Monet tekevät vieläkin samoin. Sielut joutuvat vielä tänäänkin koetukselle, kuten joutuivat opetuslapset Kapernaumin synagoogassa. Kun totuus selviää ihmisille, he huoI maavat, ettei heidän elämänsä ole sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. He huomaavat tarvitsevansa täydellistä muutosta elämässään, mutta he eivät halua ryhtyä tuohon itsensäkieltävään työhön. Siksi he ovat vihaisia, kun heidän syntinsä paljastuvat. He menevät pois loukkaantuneina, kuten opetuslapset Jeesuksen luota, mutisten: “Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” AT 371.1
Ylistys ja imartelu miellyttäisi heidän korviaan, mutta totuus on vastenmielistä, niin etteivät he voi kuulla sitä. Kun Jeesuksen ympärillä on paljon kansaa, kun suuria joukkoja ruokitaan ja voitonhuudot kajahtavat, silloin he yhtyvät voimakkain äänin ylistykseen; mutta Ikun Jumalan tutkiva Henki paljastaa heidän syntinsä ja kehoittaa heitä luopumaan niistä, silloin he kääntävät selkänsä totuudelle eivätkä enää vaella Jeesuksen kanssa. AT 371.2
Kun nämä tyytymättömät opetuslapset kääntyivät pois Kristuksesta, heidät valtasi toisenlainen henki. He eivät voineet enää nähdä Imitään miellyttävää Hänessä, joka heistä kerran oli ollut niin puoleensavetävä. He etsivät Hänen vihollisiaan, sillä he olivat sopusoinnussa heidän henkensä ja työnsä kanssa. He tulkitsivat väärin Hänen sanojaan, väärensivät Hänen lausuntojaan ja hyökkäsivät Hänen vaikuttimiaan vastaan. Menettelynsä-tueksi he vielä keräsivät yhteen kaikki seikat, jotka voitiin kääntää Häntä vastaan, ja he saivat näillä väärillä tiedoilla aikaan sellaisen suuttumuksen myrskyn, että Hänen henkensä oli vaarassa. AT 371.3
Nopeasti levisi tieto, että oman tunnustuksensa mukaan Jeesus Nasarealainen ei ollut Messias. Ja näin kääntyi Galileassa yleinen mielipide Häntä vastaan, kuten edellisenä vuonna oli käynyt Juudeassa. Voi Israelia! He hylkäsivät Vapahtajansa, koska halusivat valloittajaa, joka antaisi heille ajallista valtaa. He halusivat sitä ruokaa, joka katoaa, eivätkä sitä, joka kestää iankaikkiseen elämään. AT 371.4
Murhemielin Jeesus näki niiden, jotka olivat olleet Hänen opetuslapsiaan, lähtevän Hänen luotaan, joka oli ihmisten elämä ja valo. Tietoisuus siitä, että Hänen myötätunnolleen ei annettu arvoa, Hänen rakkautensa ei herättänyt vastarakkautta, Hänen armoaan halveksittiin ja Hänen tuomansa pelastus hylättiin, täytti Hänet kuvaamattomalla surulla. Tämänkaltaiset kokemukset tekivät Hänestä surujen miehen ja tuskien tuttavan. AT 371.5
Yrittämättä estää niitä, jotka jättivät Hänet, Jeesus kääntyi niiden kahdentoista puoleen sanoen. “Tahdotteko tekin mennä pois?” AT 372.1
Pietari vastasi kysyen: “Herra, kenen tykö me menisimme?” Ja hän lisäsi: “Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” AT 372.2
“Kenen tykö me menisimme?” Israelin opettajat olivat muodollisuuden orjia. Fariseukset ja saddukeukset olivat alituisessa riidassa keskenään. Jeesuksen luota lähteminen merkitsi joutumista ihmisten joukkoon, jotka olivat muotomenojen ja tapojen orjia ja jotka etsivät vain omaa kunniaansa. Vastaanotettuaan Kristuksen opetuslapset olivat löytäneet suuremman ilon ja rauhan kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Kuinka he saattaisivat mennä takaisin niiden luo, jotka olivat pilkanneet ja vainonneet syntisten ystävää? He olivat kauan odottaneet Messiasta. Nyt Hän oli tullut, eivätkä he voineet kääntyä Hänen luotaan niiden luo, jotka vainosivat Hänen henkeään ja olivat vainonneet heitäkin, koska he olivat tulleet Hänen seuraajikseen. AT 372.3
“Kenen tykö me menisimme?” He eivät halunneet kääntyä Kristuksen opetuksista, Hänen rakkaudestaan ja armostaan epäuskon pimeyteen ja tämän maailman pahuuteen. Vaikka monet niistä, jotka olivat nähneet Vapahtajan ihmetekoja, olivat hylänneet Hänet, Pietari toi ilmi opetuslasten uskon: “Sinä olet Kristus.” Pelkkä ajatuskin tämän heidän sielujensa ankkurin menettämisestä täytti heidät pelolla ja tuskalla. Elämä ilman Vapahtajaa merkitsi ajelehtimista pimeällä ja myrskyisellä merellä. AT 372.4
Monet Jeesuksen sanat ja teot ovat salaisuuksia, joita rajallinen mieli ei voi käsittää, mutta jokaisella sanalla ja teolla on määrätty tarkoituksensa meidän lunastustyössämme, jokaisen on määrä johtaa johonkin tulokseen. Jos me kykenisimme käsittämään Hänen tarkoituksiaan, näyttäisivät ne kaikki meistä tärkeiltä, täydellisiltä ja Hänen tehtäväänsä soveltuvilta. AT 372.5
Vaikka emme nyt voikaan käsittää kaikkia Jumalan töitä ja teitä, voimme kuitenkin nähdä Hänen suuren rakkautensa, joka kätkeytyy kaikkeen Hänen menettelyynsä ihmisiä kohtaan. Se, joka elää lähellä Jeesusta, ymmärtää paljon jumalisuuden salaisuudesta. Hän käsittää armon, joka antaa nuhteita, koettelee luonnetta ja tuo ilmi sydämen aikeet. AT 372.6
Kun Jeesus esitti tämän koettelevan totuuden, joka sai niin mo- | net Hänen opetuslapsistaan kääntämään Hänelle selkänsä, Hän tiesi kyllä, mikä olisi Hänen sanojensa seuraus, mutta Hänellä oli armotar, koitus täytettävänään. Hän näki edeltäpäin, että kiusauksen hetkellä i jokainen Hänen rakkaista opetuslapsistaan joutuisi kovalle koetukI selle. Hänen kärsimyksensä Getsemanessa, Hänen pettämisensä ja ristiinnaulitsemisensa olisivat heille mitä ankarin tulikoe. Jolleivät j he tätä ennen olisi joutuneet koetukselle, olisi heihin liittynyt monia, jotka toimivat vain itsekkäistä vaikuttimista. Kun Vapahtaja tuo mittiin oikeussalissa, kun joukko, joka oli tervehtinyt Häntä kunini kaanaan, vihelsi Hänelle ja herjasi Häntä, kun pilkkaava lauma huusi: “Ristiinnaulitse Hänet!” — kun kaikki maalliset toiveet luhistuivat, silloin nämä itsekkäät opetuslapset olisivat, katkaisemalla suhteensa Jeesukseen, tuottaneet toisille opetuslapsille katkeran, sydäntäraastavan lisäsurun näiden pettyneinä murehtiessa kalleimpien t iveittensa raunioilla. Tuona pimeänä hetkenä olisi niiden esimerkki, jotka jättivät Hänet, vetänyt toisia mukanaan. Mutta Jeesus salli tämän ratkaisevan vaiheen tulla silloin, kun Hän henkilökohtaisella läsnäolollaan vielä saattoi vahvistaa todellisten seuraajiensa uskoa. AT 373.1
Säälivä Vapahtaja, joka täysin tietoisena itseään odottavasta tuomiosta hellästi tasoitti opetuslastensa tietä, valmisti heitä suurta koetusta varten ja vahvisti heitä kestämään lopullisen uskonkokeen! AT 373.2