“Milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” AT 604.1
Jeesuksen sanat papeille ja hallitusmiehille: “Teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi” Matt. 23: 38 olivat herättäneet kauhua heidän sydämessään. He teeskentelivät välinpitämättömyyttä, mutta heidän mieltään vaivasi ajatus näiden sanojen merkityksestä. Näkymätön vaara näytti uhkaavan heitä. Saattoiko olla mahdollista, että tuo loistava temppeli, joka oli kansan ylpeys, pian olisi rauniokasana? Pahoja aavistuksia oli myös opetuslapsina, jotka hartaasti odottivat Jeesukselta jotakin selventävää lausuntoa. Lähtiessään Hänen kanssaan temppelistä he kiinnittivät Hänen huomiotaan sen lujuuteen ja kauneuteen. Temppelin kivet olivat puhdasta marmoria, ne olivat lumi- valkeat ja jotkut niistä uskomattoman suuria. Osa muurista oli säilynyt Nebukadnessarin piirityksen ajoista asti. Se oli niin taitavasti muurattu, että se näytti olevan yksi ainoa kivi, joka kokonaisena oli kaivettu louhimosta. Opetuslapset eivät voineet käsittää, miten nuo valtavat muurit voitaisiin murskata. AT 604.2
Kun Kristuksen huomiota kiinnitettiin temppelin loistoon, niin mitä sanattomia ajatuksia mahtoikaan liikkua Hänen mielessään Hänen seisoessaan siinä kansansa hylkäämänä? Hänen edessään oleva näky oli todella kaunis, mutta Hän sanoi murheellisena: “Näen sen kyllä. Rakennukset ovat todella ihmeelliset. Te näytätte näitä muureja, joita pidätte murtumattomina, mutta kulkaa minun sanojani: ‘Tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta’.” AT 604.3
Kristus oli lausunut nämä sanat suuren kansanjoukon kuullen, mutta kun Hän oli yksin, Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas tulivat Hänen luokseen Hänen istuessaan Öljymäellä. “Sano meille”, he lausuivat, “milloin se tapahtuu, ja mikä on Sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Jeesus ei vastannut opetuslapsille esittäen erikseen Jerusalemin hävityksen ja tulemuksensa suuren päivän. Hän kuvaili nämä kaksi tapausta toisiinsa sekaantuneina. Jos Hän olisi paljastanut opetuslapsille tulevat tapahtumat sellaisina, kuin Hän ne näki, eivät he olisi voineet kestää tuota näkyä. Säälistä heitä kohtaan Hän sekoitti näiden kahden suuren ahdingon kuvaukset, jättäen opetuslapset itsekseen miettimään niiden merkitystä. Kun Hän viittasi Jerusalemin hävitykseen, Hänen profeetalliset sanansa ulottuivat; tuon tapauksen yli siihen lopullisen hävityksen päivään, jolloin Herra i on nouseva paikaltaan rankaisemaan maata sen pahuuden tähden, I eikä se enää kätke vertansa eikä peitä tapettujansa. Tätä puhetta ei pidetty vain opetuslapsille, vaan myös niille, jotka elävät tämän maail- I man historian viimeisinä aikoina. AT 605.1
Kääntyen opetuslapsiinsa Kristus sanoi: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.” Monta väärää messiasta tulee ilmestymään väittäen tekevänsä ihmeitä ja selittäen, että Juudan kansan vapautuksen hetki on tullut. Nämä eksyttävät monta. Kristuksen sanat täyttyivät. Hänen kuolemansa ja Jerusalemin piirityksen välillä esiintyi monta väärää messiasta. Mutta tämä varoitus on annettu niillekin, jotka elävät tänä maailmanaikana. Samaa petosta, jota harjoitettiin ennen Jerusalemin hävitystä, on harjoitettu kautta aikojen ja tullaan harjoittamaan edelleen. AT 605.2
“Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.” Ennen Jerusalemin hävitystä ihmiset kamppailivat vallasta. Keisareita murhattiin. Nekin, joiden arveltiin olevan lähinnä valtaistuinta, tapettiin. Oli sotia ja sanomia sodista. “Näin täytyy tapahtua”, sanoi Kristus, “mutta tämä ei ole vielä (Juudan kansan) loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.” Kristus sanoi, että kun rabbiinit näkevät nämä merkit, he selittävät niiden olevan Jumalan rangaistustuomioita niille kansoille, jotka pitävät Hänen valittua kansaansa valtansa alla. He selittävät näiden merkkien ennustavan Messiaan tuloa. Älkää eksykö: ne ovat Hänen rangaistustuomioittensa alkua. Ihmiset ovat katsoneet vain itseensä. He eivät ole katuneet eivätkä kääntyneet, että minä voisin heidät parantaa. Merkit, joiden he sanovat ennustavan heidän vapautustaan orjuudesta, ovatkin merkkejä heidän perikadostaan. AT 605.3
“Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.” Kristityt saivat kokea kaikkea tätä. Isät ja äidit antoivat ilmi lapsensa. Lapset antoivat ilmi vanhempansa. Ystävät kavalsivat toinen toisensa Sanhedrinille. Vainoojat toteuttivat aikomuksensa surmaamalla Stefanuksen, Jaakobin ja muita kristittyjä. AT 606.1
Palvelijainsa välityksellä Jumala antoi Juudan kansalle viimeisen tilaisuuden katua. Hän ilmaisi itsensä todistajainsa kautta heidän ollessaan pidätettyinä, tutkittavina ja vangittuina. Kuitenkin heidän tuomarinsa julistivat heille kuolemantuomion. He olivat miehiä, joita pitämään maailma ei ollut arvollinen, ja surmatessaan heidät juutalaiset ristiinnaulitsivat uudelleen Jumalan Pojan. Niin on oleva nytkin. Viranomaiset tulevat säätämään lakeja, jotka rajoittavat uskonnonvapautta. He ottavat itselleen oikeuden, joka kuuluu yksin Jumalalle. He luulevat voivansa pakottaa omaatuntoa, jota yksin Jumalan tulisi hallita. He ovat jo alkaneet, ja he tulevat jatkamaan tätä työtään, kunnes saavuttavat rajan, jonka yli he eivät pääse. Jumala on astuva väliin puolustamaan uskollista kansaansa, joka pitää Hänen käskynsä. AT 606.2
Joka kerta kun vaino puhkeaa, tekevät ne, jotka sen näkevät, mielessään ratkaisuja joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Ne, jotka tuntevat myötätuntoa väärin tuomittuja kohtaan, osoittavat kiintyneensä Kristukseen. Toiset loukkaantuvat, koska totuuden periaatteet sotivat heidän menettelytapojaan vastaan. Monet kompastuvat ja lankeavat, luopuen uskostaan, jota he ennen puolustivat. Ne, jotka luopuvat ahdingon aikana, tulevat turvallisuutensa tähden esittämään vääriä todistuksia ja kavaltamaan veljensä. Kristus on varoittanut meitä tästä, jottei meitä yllättäisi niiden luonnoton, julma menettely, jotka hylkäävät valon. AT 606.3
Kristus antoi opetuslapsilleen merkin Jerusalemia kohtaavasta hävityksestä ja neuvoi heille pelastautumistavan: “Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö. Sillä ne ovat koston päiviä, että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on.” Tätä varoitusta oli noudatettava neljäkymmentä vuotta myöhemmin, jolloin Jerusalem hävitettiin. Kristityt tottelivat sitä, eikä ainoakaan kristitty tuhoutunut kaupungin kukistuessa. AT 607.1
“Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina”, sanoi Kristus. Hän, joka antoi sapatin, ei kumonnut sitä eikä naulinnut sitä ristille. Hän ei kuolemallaan tehnyt sapattia tyhjäksi tai mitättömäksi. Neljäkymmentä vuotta Hänen ristiinnaulitsemisensa jälkeen sitä oli yhä pidettävä pyhänä. Opetuslasten tuli neljäkymmentä vuotta rukoilla, ettei heidän pakonsa tapahtuisi sapatinpäivänä. AT 607.2
Jerusalemin hävityksestä Kristus siirtyi nopeasti vielä suurempaan tapahtumaan, viimeiseen renkaaseen tämän maan historian ketjussa — Jumalan Pojan tulemiseen kunniassaan ja kirkkaudessaan. Näiden kahden tapauksen välillä Kristus näki pitkän, pimeän aikakauden, jolloin Hänen seurakuntansa saisi kokea verenvuodatusta, kyyneleitä ja ahdistusta. Näiden näkyjen katselemista Hänen opetuslapsensa eivät silloin olisi kestäneet, siksi Jeesus sivuutti ne vain lyhyellä maininnalla. “Silloin on oleva suuri ahdistus”, Hän sanoi, “jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.” Yli tuhannen vuoden ajan saisivat Kristuksen seuraajat kokea vainoa, jollaista maailma ei koskaan ollut nähnyt. Hänen uskollisia todistajiaan surmattaisiin miljoonittain. Ellei Jumala olisi ojentanut kättään pelastaakseen kansansa, olisivat kaikki tuhoutuneet. “Mutta valittujen tähden”, Hän sanoi, “ne päivät lyhennetään”. AT 607.3
Sen jälkeen Jeesus puhuu selvin sanoin toisesta tulemuksestaan ja varoittaa niistä vaaroista, joita sen edellä tulee esiintymään. “Jos silloin joku sanoo teille: ‘Katso, täällä on Kristus’, tahi: ‘Tuolla’, niin älkää uskoko. Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: ‘Katso, hän on erämaassa’, niin älkää menkö sinne, tahi: ‘Katso, hän on kammiossa’, niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin | on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” Yhtenä Jerusalemin hävityksen merkkinä Jeesus oli maininnut: “Vääriä profeettoja nousee, ja he eksyttävät monta.” Vääriä profeettoja nousikin eksyttäen kansaa ja johtaen suuret joukot erämaihin. Velhot ja taikurit, jotka väittivät omaavansa ihmeitätekevän voiman, vetivät kansaa perässään yksinäisiin vuoristoseutuihin. Mutta tämä ennustus koskee myös viimeisiä päiviä. Tämä on myös Kristuksen toisen tulemisen merkki. Nykyaikanakin väärät kristukset ja väärät profeetat tekevät merkkejään ja ihmeitään johtaakseen opetuslapsetkin harhaan. Emmekö kuule huutoa: “Katso, Hän on erämaassa”? Eivätkö tuhannet ole menneet erämaahan toivoen löytävänsä Kristuksen? Ja eikö nyt kuulu huuto: “Katso Hän on kammiossa” tuhansista kokouksista, joissa ihmiset väittävät seurustelevansa vainajien henkien kanssa? Juuri tämän väitteen spiritismi esittää. Mutta mitä Kristus sanoo? “Älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” AT 607.4
Sitten Vapahtaja esittää tulemisensa merkkejä, vieläpä määrää ajan, jolloin niistä ensimmäinen ilmestyy: “Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja Hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat Hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.” AT 608.1
Jeesus lausui, että suuren paavillisen vainon päätyttyä aurinko 1 pimenisi eikä kuu antaisi valoaan. Senjälkeen tähdet putoaisivat taivaalta. Ja Hän sanoo: “Oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.” AT 608.2
Kristus on esittänyt merkkejä tulemuksestaan. Hän lausuu, että me voimme tietää, milloin Hän on lähellä, oven edessä. Hän sanoo niistä, jotka näkevät nämä merkit: “Tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” Nämä merkit ovat tapahtuneet. Nyt tiedämme varmasti, että Herran tuleminen on lähellä. “Taivas ja maa katoavat”, Hän sanoo, “mutta minun sanani eivät koskaan katoa”. AT 608.3
Kristus on tuleva pilvissä suurella kirkkaudella. Häntä seuraa suuri joukko loistavia enkeleitä. Hän tulee herättämään kuolleet ja muuttamaan elävät pyhät kirkkaudesta kirkkauteen. Hän tulee kunnioittamaan niitä, jotka ovat rakastaneet Häntä ja pitäneet Hänen käskynsä, ja ottamaan heidät luokseen. Hän ei ole unohtanut heitä eikä lupaustaan. Katkenneet perhesiteet liitetään jälleen yhteen. Katsellessamme omaisiamme vainajina ajatelkaamme sitä aamua, jolloin Jumalan pasuna on kajahtava, jolloin “kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme”. 1 Kor. 15: 52. Vielä vähän aikaa, niin saamme nähdä Kuninkaan kauneudessaan. Vielä vähän aikaa, niin Hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet silmistämme. Vielä vähän aikaa, niin Hän on asettava meidät “nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”. Juuda 24. Siksi Hän sanoikin puhuessaan tulemisensa merkeistä: “Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” AT 609.1
Mutta Kristus ei ilmoittanut tulemisensa päivää eikä hetkeä. Hän sanoi selvästi opetuslapsilleen, ettei Hän itse voinut ilmoittaa toisen tulemisensa päivää eikä hetkeä. Jos Hän olisi voinut sen paljastaa, miksi Hänen olisi tarvinnut kehoittaa heitä lakkaamatta odottamaan? On ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä Herran ilmestymisen päivän ja hetken. Hyvin innokkaasti he viitoittavat tulevaisuutta. Mutta Herra on varoittanut heitä tästä asiasta. Ihmisen Pojan toisen tulemisen tarkka aika on Jumalan salaisuus. AT 609.2
Kristus jatkaa, kuvaten maailman tilaa Hänen tullessaan: “Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” Kristus ei esitä tässä ajallista tuhatvuotiskautta, jonka kuluessa kaikki valmistuisivat ikuisuutta varten. Hän kertoo meille, että niinkuin oli Nooan päivinä, niin on oleva Ihmisen Pojan tullessa takaisin. AT 609.3
Millaista oli sitten Nooan päivinä? — “Mutta Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.” 1 Moos. 6: 5. Ennen vedenpaisumusta eläneet ihmiset kääntyivät pois Jehovasta ja kieltäytyivät tekemästä Hänen pyhää tahtoansa. Ne noudattivat omia saastaisia mielikuviaan ja turmeltuneita käsityksiään. Pahuutensa tähden heidät tuhottiin, ja nykyinen maailma menee samaa tietä. Ei näy mitään lupaavia merkkejä tuhatvuotisesta kukoistuksesta. Jumalan lain rikkojat täyttävät maan pahuudellaan. Vedonlyönnit, kilpa-ajot, pelikiihko, irstailu, aistilliset nautinnot ja hillitsemättömät intohimot täyttävät maailman nopeasti väkivallalla. AT 609.4
Ennustuksessaan Jerusalemin hävityksestä Kristus sanoi: “Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” Tämä ennustus tulee uudelleen täyttymään. Noiden päivien suunnaton jumalattomuus toistuu tämän sukupolven aikana. Samoin täyttyy evankeliumin julistamista koskeva ennustus. Ennen Jerusalemin hävitystä Paavali lausui, kirjoittaessaan Pyhän Hengen johtamana, että evankeliumia saarnattiin “kaikessa luomakunnassa taivaan alla”. Kol. 1:23. Samoin nytkin ennen Ihmisen Pojan tulemista iankaikkinen evankeliumi on julistettava “kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”. Ilm. 14: 6, 14. Jumala “on säätänyt päivän, jona Hän on tuomitseva maanpiirin”. Apt. 17: 31. Kristus kertoo meille, milloin tuo päivä saapuu. Hän ei sano, että koko maailma kääntyy, vaan että “tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu”. Julistamalla evankeliumia maailmalle voimme jouduttaa Herramme tulemusta. Meidän ei tule ainoastaan odottaa vaan myös jouduttaa Jumalan päivän tulemista. 2 Piet. 3: 12. Jos Kristuksen seurakunta olisi tehnyt sille määrätyn työn niinkuin Herra käski, olisi koko maailma jo saanut varoituksen ja Herra Jeesus olisi tullut maan päälle voimassa ja suuressa kirkkaudessa. AT 610.1
Kuvailtuaan tulemisensa merkkejä Kristus sanoi: “Kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” “Pitäkää vaari itsestänne, valvokaa ja rukoilkaa.” Jumala on aina varoittanut ihmisiä tulevista tuomioista. Ne, jotka uskoivat omaa aikaansa koskevan sanoman ja toimivat uskonsa mukaan totellen Jumalan käskyjä, pelastuivat tuomiosta, joka kohtasi tottelemattomia 1 Moos. 7: 1, 19: 14. Loot jättäytyi taivaallisten sanansaattajien varjelukseen ja pelastui. Samoin Kristuksen opetuslapsia varoitettiin Jerusalemin hävityksestä. Ne, jotka ottivat vaarin tuhoa ennustavasta merkistä ja pakenivat kaupungista, pelastuivat hävityksestä. Samoin meitä nyt varoitetaan Kristuksen toisesta tulemuksesta ja maailmaa kohtaavasta hävityksestä. Ne, jotka ottavat varoituksesta vaarin, tulevat pelastumaan. ja epäuskoisia. Nooalle tuli sana: “Mene sinä ja koko perheesi arkkiin, sillä sinut minä olen tässä sukukunnassa havainnut hurskaaksi edessäni.” Nooa totteli ja pelastui. Lootille tuli sanoma: “Nouskaa, lähtekää pois tästä paikasta, sillä Herra hävittää tämän kaupungin.” AT 610.2
Koska emme tiedä Hänen tulemuksensa tarkkaa aikaa, meitä kehoitetaan valvomaan. “Autuaat ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta.” Luuk. 12: 37. Ne, jotka odottavat Herransa tuloa, eivät ole laiskoja ja toimettomia. Kristuksen tulemuksen odottaminen merkitsee ihmisten saattamista Herran pelkoon ja pelkäämään Hänen tuomiotaan rikkomuksista. Se merkitsee heidän silmäinsä avaamista näkemään, miten suuri synti on Hänen armo- kutsunsa hylkääminen. Ne, jotka odottavat Herraansa, puhdistavat sielunsa totuuden kuuliaisuudessa. Innokkaaseen valvomiseen he liittävät uutteran työskentelyn. Koska he tietävät Herransa olevan oven edessä, heidän intonsa työskennellä yhdessä taivaallisten olentojen kanssa sielujen pelastukseksi yhä kasvaa. He ovat niitä uskollisia ja ymmärtäväisiä palvelijoita, jotka antavat Herransa palvelusväelle “ajallaan heidän ruokaosansa”. Luuk. 12: 42. He julistavat erikoisesti tälle ajalle soveltuvaa totuutta. Kuten Eenok, Nooa, Aabraham ja Mooses julistivat kukin omalle ajalleen sopivaa totuutta, samoin Kristuksen palvelijat julistavat nyt erikoista varoitussanomaa omalle sukupolvelleen. AT 612.1
Mutta sitten Kristus esittää toisenlaisen ihmisluokan: “Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: ‘Herrani tulo viivästyy’, ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota.” AT 612.2
Paha palvelija sanoo sydämessään: “Herrani tulo viivästyy”. Hän ei sano, etteikö Kristus tulisi. Hän ei pilkkaa ajatusta Hänen toisesta tulemisestaan. Mutta sydämessään ja teoillaan ja sanoillaan hän julistaa, että Herran tulo viipyy. Hän karkoittaa toisten mielestä varmuuden, että Herra tulisi nopeasti. Hänen vaikutuksestaan ihmiset rupeavat huolettomina ja omahyväisinä vitkastelemaan. He tulevat maailmallisiksi ja uneliaiksi- Maalliset ajatukset ja alhaiset intohimot valtaavat mielen. Paha palvelija syö ja juo juopuneiden kanssa ja etsii nautintoa yhdessä maailman kanssa. Hän lyö muita palvelijoita, syyttäen ja tuomiten niitä, jotka ovat uskollisia Mestarilleen. Hän yhdistyy maailman kanssa. Hän muuttuu sen kaltaiseksi ja osallistuu sen rikkomuksiin. Se on pelottavaa yhtäläistymistä. Maailman mukana hän joutuu ansaan. “Sen palvelijan herra tulee ... hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.” AT 612.3
“Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.” Ilm. 3: 3. Kristuksen tuleminen tulee yllättämään väärät opettajat. He sanovat: “Rauha ja turvallisuus.” Kuten papit ja opettajat ennen Jerusalemin hävitystä hekin odottavat seurakunnan kohoavan maalliseen loistoon ja kunniaan. He selittävät ajan merkkien ennustavan tätä. Mutta mitä sanoo innoitettu sana? — “Silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio.” 1 Tess. 5: 3. Kaikille maan päällä asuville, jotka tekeivät tämän maailman kodiksensa, Jumalan päivä on tuleva kuin ansa. Se tulee heille kuin vaaniva varas. AT 613.1
Maailma nukkuu irstailuissaan, jumalattomissa nautinnoissaan, nukkuu lihan turvallisuudessa. Ihmiset siirtävät Herran tulemisen kauas tulevaisuuteen. He nauravat varoituksille. Ylpeinä he kerskailevat: “Onhan kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.” “Olkoon huomispäivä niinkuin tämäkin, ylenpalttisen ihana.” 2 Piet. 3: 4; Jes. 56: 12. Me haluamme mennä yhä pitemmälle nautinnonhalussamme. Mutta Kristus sanoo: “Katso, minä tulen kuten varas.” Ilm. 16: 15. Juuri samaan aikaan, jolloin maailma kysyy ivaten: “Missä on lupaus Hänen tulemuksestansa?” ajan merkit täyttyvät. Kun ihmiset huutavat: “Rauha ja turvallisuus”, tulee äkkiä perikato. Kun pilkkaajat ja totuuden hylkääjät ovat tulleet röyh- keiksi; kun tehdään työtä ja ansaitaan rahaa periaatteista välittämättä, kun opiskelija etsii innokkaasti tietoa kaikkialta paitsi Raamatustaan, silloin Kristus tulee kuin varas. AT 613.2
Koko maailma on liikkeessä. Ajan merkit ovat uhkaavia. Tulevat tapahtumat luovat synkkiä varjojaan. Jumalan Henki vetäytyy pois maan päältä, ja onnettomuus seuraa toista merellä ja maalla. AT 613.3
On hirmumyrskyjä, maanjäristyksiä, tulipaloja, tulvia ja kaikenlaisia veritöitä. Kuka voi nähdä tulevaisuuteen? Missä on turva? Mikään inhimillinen tai maallinen ei tarjoa varmuutta. Ihmiset järjestäytyvät nopeasti valitsemiensa lippujen alle. Levottomina he odottavat, ja tarkkaavat johtajiensa liikkeitä. On niitä, jotka odottavat Herran ilmestymistä ja työskentelevät sen hyväksi. Toiset taas asettuvat ensimmäisen suuren luopion riveihin. Harvat uskovat koko sydämestään, että on helvetti, jota meidän on vältettävä, ja taivas, joka meidän on voitettava. AT 614.1
Ratkaiseva hetki hiipii salaa yllemme. Aurinko paistaa taivaalla kiertäen tavallista rataansa, ja taivaat julistavat yhä Jumalan kunniaa. Ihmiset syövät ja juovat, istuttavat ja rakentavat, naivat ja naittavat kuten ennenkin. Kauppiaat ostavat ja myyvät. Ihmiset sysivät toisiaan kiistellen parhaista paikoista. Nautinnonhaluiset joukot kerääntyvät teattereihin, kilpa-ajoihin ja pelisaleihin. Jännitys on korkeimmillaan ja kuitenkin koetusaika on nopeasti päättymässä ja jokaisen asia tulemassa iankaikkisesti ratkaistuksi. Saatana näkee, että hänen aikansa on lyhyt. Hän on pannut kaikki voimansa liikkeelle pettääkseen, eksyttääkseen, valloittaakseen ja kietoakseen ihmiset, kunnes koetusaika loppuu ja armon ovi suljetaan iäksi. AT 614.2
Vakavina kaikuvat korviimme halki vuosisatojen Herramme varoittavat sanat, jotka Hän lausui Öljymäellä: “Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.” “Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” AT 614.3