“Minä olen ylösnousemus ja elämä.” AT 750.1
Viikon ensimmäisen päivän vastainen yö oli hitaasti kulumassa loppuun. Oli vuorokauden pimein hetki juuri ennen päivänkoittoa. Kristus oli yhä ahtaan hautakammionsa vankina. Suuri kivi oli paikoillaan, roomalainen sinetti oli ehjänä, roomalaiset sotilaat olivat vartiossa. Ja paikalla oli myös näkymättömiä katselijoita. Sinne oli kerääntynyt joukoittain pahoja enkeleitä. Pimeyden ruhtinas langenneille joukkoineen olisi ainiaaksi pitänyt sinetöitynä haudan, jossa Jumalan Poika oli, jos se vain olisi ollut mahdollistä. Mutta taivaallinen joukko ympäröi hautaa. Voimakkaat enkelit vartioivat hautakammiota odottaen saavansa lausua Elämän Ruhtinaan tervetulleeksi. AT 750.2
“Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta.” Puettuna Jumalan koko sota-asuun tämä enkeli läksi taivaan kartanoista. Jumalan kunnian kirkkaat säteet loistivat hänen edellään ja valaisivat hänen polkuaan. “Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.” AT 750.3
Entä papit ja hallitusmiehet, missä on heidän vartijainsa voima? AT 750.4
Urhoolliset sotilaat, jotka eivät koskaan ole pelänneet ihmisen voimaa, ovat nyt kuin vangit ilman miekkaa tai keihästä. Kasvot, jotka he näkevät edessään, eivät ole maallisen sotilaan kasvot. Ne ovat Herran sotajoukon väkevimmän sankarin kasvot. Tämä sanansaattaja on nyt sillä paikalla, mistä Saatana lankesi. Hän se Beetlehemin kukkuloilla julisti Kristuksen syntymän. Maa vapisee hänen lähestyessään, pimeyden joukot pakenevat, ja kun hän vierittää kiven pois, taivas näyttää laskeutuvan alas maan päälle. Sotilaat näkevät hänen vierittävän kiven, ikäänkuin se olisi pieni vierinkivi, ja kuulevat hänen huutavan: Jumalan Poika, tule ulos, Isäsi kutsuu Sinua! He näkevät Jeesuksen astuvan ulos haudasta ja kuulevat Hänen julistavan yli avatun haudan: “Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Kun Hän astuu esiin kunniassaan ja kirkkaudessaan, enkelijoukko kumartaa syvään palvoen Lunastajaa ja lausuu Hänet tervetulleeksi ylistyslauluin. AT 750.5
Maa järisi sinä hetkenä, jolloin Kristus heitti henkensä, ja maa järisi jälleen, kun Hän voittajana palasi elämään. Kuoleman ja haudan voittaja astui ulos hautakammiosta voittajan askelin maan järkkyessä, salamain leimutessa ja ukkosen jyristessä. Kun Hän jälleen on tuleva maan päälle, Hän on järkyttävä “maan, jopa taivaankin”. “Maa hoippuu ja hoipertelee niinkuin juopunut, huojuu niinkuin lehvä- maja.” “Taivas kääritään kokoon niinkuin kirja”, “alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa, ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat”. Mutta “Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva.” Hepr. 12:26; Jes. 24: 20; 34: 4; 2 Piet. 3: 10; Jooel 3: 16. AT 751.1
Jeesuksen kuollessa sotilaat olivat nähneet maan verhoutuvan pimeyteen keskipäivällä, mutta ylösnousemuksessa he näkivät enkelien kirkkauden valaisevan yön ja kuulivat taivaan asukkaitten laulavan iloiten ja riemuiten: “Sinä olet voittanut Saatanan ja pimeyden vallat, kuolema on nielty ja voitto saatu!” AT 751.2
Jeesus astui ulos haudasta kirkastuneena, ja roomalaiset vartijat näkivät Hänet. Heidän silmänsä olivat kuin naulitut Ilänen kasvoihinsa, jota he juuri äskettäin olivat pilkanneet ja nauraneet, lämä kirkastettu olento oli sama, jonka he olivat nähneet vankina oikeussalissa ja jolle he olivat vääntäneet orjantappurakruunun. Hän oli vastaansanomatta seisonut Pilatuksen ja Herodeksen edessä ruumis raa'an ruoskimisen runtelemana. Hänet oli naulittu ristiin, ja Hänelle papit ja hallitusmiehet täynnä itsetyytyväisyyttä olivat nyökyttäneet päätään sanoen: “Muita Hän on auttanut, itseään ei voi auttaa.” Matt. 27: 42. Ilän oli sama, joka oli laskettu Joosefin uuteen hautaan. Taivaan käskystä vanki oli vapautettu. Vaikka Hänen haudalleen olisi ka- il sattu vuori vuoren päälle, ne eivät olisi estäneet Häntä astumasta ulos. AT 751.3
Nähdessään enkelit ja kirkastetun Vapahtajan roomalaiset varti- I jät olivat menneet tainnoksiin ja käyneet ikäänkuin kuolleiksi. Kun taivaallinen joukko katosi heidän näkyvistään, he nousivat jaloilleen ja lähtivät puutarhan porttia kohden niin nopeasti kuin heidän vapi sevat jalkansa kantoivat. Horjuen kuin juopuneet he kiiruhtivat kaupunkiin kertoen niille, joita kohtasivat, ihmeellisen uutisen. He aikoivat mennä Pilatuksen luo, mutta heidän kertomuksensa oli jo tullut juutalaisten viranomaisten korviin, ja ylipapit ja hallitusmiehet lähettivät noutamaan heitä ensin luokseen. Sotilaat tarjosivat kummallisen näyn. Pelosta vavisten ja kasvot kalpeina he todistivat Jeesuksen ylösnousemuksesta. He kertoivat kaiken sellaisena, kuin he olivat sen nähneet, heillä ei ollut aikaa ajatella tai puhua muuta kuin totta. Vaivoin he saivat sanotuksi: Se, joka ristiinnaulittiin, oli Jumalan Poika. Me kuulimme enkelin julistavan Hänet taivaan Majesteetiksi, kunnian Kuninkaaksi. AT 752.1
Pappien kasvot olivat kalmankalpeat. Kaifas koetti puhua. Hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Sotilaat olivat jo lähtemäisillään neuvotteluhuoneesta, kun sieltä kuuluva ääni pysähdytti heidät. Kaifas oli viimeinkin saanut puhekykynsä. Odottakaa, odottakaa, hän huusi. Älkää kertoko kenellekään, mitä olette nähneet. AT 752.2
Sitten sotilaille annettiin valheellinen kertomus. Papit sanoivat: “Sanokaa, että Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät Hänet varkain meidän nukkuessamme.” Tässä papit puhuivat itseään vastaan. Kuinka sotilaat voisivat sanoa, että opetuslapset olivat varastaneet ruumiin heidän nukkuessaan? Jos he kerran nukkuivat, kuinka he saattoivat tietää tapauksen kulun? Ja jos opetuslapset olisi todettu syyllisiksi Jeesuksen ruumiin varastamiseen, eivätkö papit olisi ensimmäisinä tuominneet heitä? Tai jos vartijat olisivat nukkuneet haudalla eivätkö papit olisi ensimmäisinä syyttäneet heitä Pilatuksen edessä? AT 752.3
Sotilaita kauhistutti ajatus joutua syytetyksi nukkumisesta vartiopaikallaan. Se oli kuolemanrikos. Esittäisivätkö he nyt väärän todistuksen, pettäen kansaa ja saattaen oman henkensä vaaraan? Eivätkö he olleet väsyneinä vartioineet päästämättä unta silmiinsä? Kuinka he kestäisivät oikeudenkäynnin, rahankaan avulla, jos he tekisivät väärän valan? AT 752.4
Vaientaakseen pelkäämänsä todistuksen papit lupasivat taata vartiI jäin turvallisuuden sanoen, ettei Pilatus enempää kuin hekään haluuI nut sellaisen kertomuksen leviävän. Silloin nämä roomalaiset sotilaat myivät juutalaisille rehellisyytensä rahasta. Ile olivat tulleet pappien luo mukanaan mitä hämmästyttävin totuuden sanoma, ja he poistuiI vät heidän luotaan rahat mukanaan ja huulillaan valheellinen kertoI mus, jonka papit olivat heille sepittäneet. AT 753.1
Sillä välin Pilatus oli saanut tiedon Jeesuksen ylösnousemuksesta. I Vaikka hän oli vastuussa siitä, että oli antanut Jeesuksen kuolemaan, I hän oli ollut verrattain välinpitämätön. Kun hän oli tuominnut JeeI suksen vastenmielisesti ja sääliä tuntien, hän ei ollut tuntenut minkäänlaisia omantunnonvaivoja ennenkuin nyt. Kauhuissaan hän nyt I sulkeutui taloonsa päättäen olla tapaamatta ketään. Mutta papit tunI keutuivat hänen luokseen, kertoivat keksimänsä jutun ja pyysivät, I ettei hän välittäisi siitä, vaikka vartijat olivat laiminlyöneet velvolliI suutensa. Ennenkuin Pilatus suostui tähän, hän itse salaa tutkisteli I vartijoita. Nämä eivät peloissaan oman turvallisuutensa vuoksi uskaltaneet salata mitään, ja Pilatus puristi heiltä kertomuksen kaikesta, mitä oli tapahtunut. Hän jätti asian silleen, mutta siitä hetkestä lähtien hänellä ei ollut rauhaa. AT 753.2
Kun Jeesus laskettiin hautaan, Saatana riemuitsi. Hän uskalsi * toivoa, ettei Vapahtaja enää heräisi henkiin. Hän vaati Herransa ruumista ja asetti vartijansa haudan ympärille koettaen pitää Kristusta vankinaan. Hän oli raivoissaan, kun hänen enkelinsä pakenivat taivaallisen sanansaattajan lähestyessä. Nähdessään Kristuksen astuvan haudasta voittajana hän tiesi, että hänen valtansa päättyisi ja että hänen täytyisi lopulta kuolla. AT 753.3
Papit olivat aiheuttaessaan Jeesuksen kuoleman antautuneet Saatanan aseiksi. Nyt he olivat kokonaan hänen vallassaan. He olivat kietoutuneet paulaan, josta ei näkynyt muuta ulospääsyä kuin jatkaa sodankäyntiä Kristusta vastaan. Kun he kuulivat kertomuksen Hänen ylösnousemisestaan, he alkoivat pelätä kansan vihaa. He tiesivät, että heidän henkensä oli vaarassa. Heidän ainoa toivonsa oli todistaa Kristus petkuttajaksi kieltämällä Hänen ylösnousemisensa. He lahjoivat sotilaat ja varmistivat Pilatuksen vaikenemisen. He levittivät valheellisia juttujaan lähelle ja kauas. Mutta oli todistajia, joita he eivät voineet vaientaa. Monet olivat kuulleet sotilaiden todistuksen Kristuksen ylösnousemisesta. Ja jotkut niistä kuolleista, jotka nousivat ylös Kristuksen kanssa, ilmestyivät monille julistaen Hänen nousseen ylös. Papeille kerrottiin henkilöistä, jotka olivat nähneet näitä ylösnousseita ja kuulleet heidän todistuksensa. Papit ja hallitusmiehet pelkäsivät alinomaa, että he kadulla kävellessään tai omissa kodeissaan joutuisivat kasvokkain Kristuksen kanssa. He tunsivat, ettei I heillä ollut turvaa missään. Lukot ja salvat eivät voineet suojella Jumalan Poikaa vastaan. Heidän silmiensä edessä oli päivin ja öin se kauhea kohtaus oikeussalissa, jolloin he olivat huutaneet: “Tulkoon Hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” Matt. 27: 25. Tuon tapauksen muisto ei koskaan hävinnyt heidän mielestään. He eivät koskaan enää voineet rauhassa nukkua yötään. AT 753.4
Kun mahtavan enkelin ääni kuului Kristuksen haudalla sanoen: “Isäsi kutsuu Sinua”, Vapahtaja astui ulos haudasta sen elämän voimalla, joka oli Hänessä itsessään. Nyt osoittautuivat tosiksi Hänen sanansa: “Minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin ... Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen.” Nyt täyttyi myös Hänen papeille ja hallitusmiehille lausumansa ennustus: “Hajoittakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa * päivässä.” Joh. 10: 17, 18; 2: 19. AT 754.1
Joosefin avatun haudan ääressä Kristus oli voitokkaasti julistanut: “Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Tällaiset sanat saattoi vain Jumala lausua. Kaikki luodut olennot elävät Jumalan tahdosta ja voimasta. He ovat riippuvaisia Jumalan antamasta elämästä. Korkeimmasta serafista alimpaan elolliseen olentoon kaikki ammentavat Elämän Lähteestä. Vain Hän, joka on yhtä Jumalan kanssa, voi sanoa: “Minulla on valta antaa henkeni, ja minulla on valta ottaa se jälleen.” Jumalana Kristuksella oli valta murtaa kuoleman kahleet. AT 754.2
Kristus nousi kuolleista esikoisena kuoloon nukkuneista. Hän oli heilutuslyhteen vastakuva, ja Hänen ylösnousemisensa tapahtui juuri sinä päivänä, jolloin heilutuslyhde tuotiin Herran eteen. Tätä vertauskuvallista toimitusta oli suoritettu jo yli tuhannen vuoden ajan. Vilja- pellolla kerättiin kypsän viljan ensimmäiset tähkäpäät, ja kun kansa meni Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, niin tätä uutislyhdettä heilutettiin kiitosuhriksi Herran edessä. Vasta kun tämä oli tapahtunut, voitiin sirppi panna viljaan ja koota se lyhteiksi. Jumalalle uhrattu lyhde edusti koko satoa. Samoin Kristus esikoishedelmänä kuvasi sitä suurta hengellistä satoa, joka koottaisiin Jumalan valtakuntaan. Hänen ylösnousemisensa on kaikkien vanhurskaitten kuolleitten ylösnousemisen panttina. “Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä Hänen kanssaan.” 1 Tess. 4: 14. AT 754.3
Kun Kristus nousi kuolleista, Hän toi haudasta esiin joukon vankeja. Hänen kuollessaan tapahtunut maanjäristys oli avannut heidän hautansa, ja kun Hän nousi, he tulivat esiin Hänen kanssaan. Nämä olivat olleet Jumalan työtovereita, ja henkensä hinnalla he olivat todistaneet totuudesta. Nyt heidän tuli todistaa Hänestä, joka oli herättänyt heidät kuolleista. AT 755.1
Toimintansa aikana Jeesus oli herättänyt kuolleita eloon. Hän oli herättänyt Nainin lesken pojan ja Jairuksen tyttären sekä Lasaruksen. Mutta räitä ei puettu kuolemattomuuteen. Senkin jälkeen, kun heidät oli herätetty, he olivat edelleen kuoleman alaisia. Mutta ne, jolka Kristuksen noustessa tulivat esiin haudoistaan, herätettiin ikuiseen elämään. He nousivat taivaaseen yhdessä Hänen kanssaan merkkeinä Hänen voitostaan haudasta ja kuolemasta. Kristus sanoi: Nämä eivät enää ole Saatanan vai keja. Minä olen lunastanut heidät. Minä olen tuonut heidät esiin haudasta voimani esikoishedelminä, jotta he olisivat siellä, missä miräkin olen, koskaan kuolemaa maistamatta tai surua kokematta. AT 755.2
Nämä menivät kaupunkiin ja ilmestyivät monille selittäen, että Jeesus oli roussut kuolleista ja he Hänen kanssaan. Näin ylösnousemuksen pyhä totuus tuli ikuistetuksi. Ylösnousseet pyhät todistivat tosiksi seuraavat sanat: “Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös.” Heidän ylösnousemisensa oli pienoiskuva seuraavan ennustuksen täyttymisestä: “Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.” Jes. 26: 19. AT 755.3
Uskovalle Kristus on ylösnousemus ja elämä. Vapahtajan välityksellä saadaan takaisin synnin kautta menetelty elämä, sillä Hänellä on elämä itsessään herättääkseen, kenet Hän tahtoo. Hänellä on oikeus antaa kuolemattomuus. Hän ottaa jälleen elämän, jonka Hän ihmisenä antoi, ja antaa sen ihmisille. Hän sanoi: “Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” “Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” “Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh. 10: 10; 4: 14; 6: 54. AT 755.4
Uskovalle kuolema on vain pikkuseikka. Kristus puhuu siitä, ikäänkuin se olisi lyhyt tuokio. “Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa”, “hän ei ikinä maista kuolemaa”. Kristitylle kuolema on vain uni, hiljainen ja pimeä hetkinen. Elämä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa, ja “kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy. Silloin tekin Hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa”. Joh. 8: 51, 52; Kol. 3:4. AT 756.1
Ristillä kaikunut huuto “Se on täytetty” kuului kuolleittenkin korviin. Se tunkeutui läpi hautakammioitten seinien ja kutsui nukkuvia nousemaan. Näin on oleva silloinkin, kun Kristuksen ääni kuuluu taivaasta. Se ääni tunkeutuu hautoihin ja avaa hautakammiot, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös. Kristuksen noustessa ylös aukeni vain muutamia hautoja, mutta kun Hän tulee toisen kerran, kaikki vanhurskaat kuolleet kuulevat Hänen äänensä ja astuvat esiin kirkkauteen ja kuolemattomuuteen. Sama voima, joka herätti Kristuksen kuolleista, on herättävä Hänen seurakuntansa ja kirkastava sen vhdessä Hänen kanssaan yli kaikkien valtojen, voimien ja jokaisen nimen, mikä mainitaan ei vain tässä, vaan myös tulevassa maailmassa. AT 756.2