“Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi.” AT 757.1
Imaiset, jotka olivat seisoneet Kristuksen ristin juurella, odottivat ja toivoivat sapatin hetkien kuluvan. Viikon ensimmäisenä päivänä he jo anivarhain lähtivät haudalle ottaen mukaansa kallisarvoisia yrttejä voidellakseen niillä Vapahtajan ruumiin. He eivät ajatelleet, että Hän nousisi kuolleista. Heidän toivonsa aurinko oli laskenut, ja heidän sydämessään vallitsi yö. Mennessään he kertoivat toisilleen Kristuksen ihmetöistä ja Hänen lohduttavista sanoistaan. Mutta he eivät muistaneet Hänen sanoneen: “Minä olen taas näkevä teidät.” Joh. 16:22. AT 757.2
Tietämättä, mitä juuri silloin tapahtui, he lähestyivät puutarhaa puhellen keskenään: “Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ile tiesivät, etteivät he voisi liikahuttaa kiveä, mutta kuitenkin he jatkoivat matkaansa. Ja katso, äkkiä koko taivasta valaisi huikaiseva kirkkaus, joka ei lähtenyt nousevasta auringosta. Maa vapisi. He näkivät, että suuri kivi oli vieritetty pois. Hauta oli tyhjä. AT 757.3
Naiset eivät olleet tulleet haudalle kaikki samalla suunnalta. Maria Magdaleena saapui ensimmäisenä paikalle, ja nähdessään kiven otetuksi haudan suulta hän riensi kertomaan siitä opetuslapsille. Sillä välin toiset naiset tulivat sinne. Haudan ympärillä loisti valo, mutta Jeesuksen ruumis ei ollut siellä. Viipyessään paikalla he äkkiä huomasivat, etteivät he olleetkaan yksin. Haudalla istui loistaviin vaatteihin puettu nuorukainen. Se oli enkeli, joka oli vierittänyt pois kiven. Hän oli ottanut ihmismuodon, jottei säikähdyttäisi näitä Jeesuksen ystäviä. Kuitenkin hänen ympärillään loisti vielä taivaallinen kirkkaus, ja naiset pelästyivät. He kääntyivät paetakseen, mutta enkelin sanat pysähdyttivät heidät. “Älkää te peljätkö”, hän sanoi, “sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei Hän ole täällä, sillä Hän on noussut ylös, niinkuin Hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa Hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa Hänen opetuslapsillensa, että Hän on noussut kuolleista.” He katsovat jälleen hautaan ja kuulevat uudelleen tuon ihmeellisen uutisen. Siellä on näet toinen enkeli ihmismuodossa, joka sanoo: “Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei Hän ole täällä, Hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka Hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: ‘Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja Hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.’” AT 757.4
Hän on ylösnoussut, Hän on ylösnoussut! Naiset toistavat näitä sanoja yhä uudelleen. Nyt ei tarvitakaan yrttejä voitelemista varten. Vapahtaja on elävä, eikä kuollut. Nyt he muistavat, että Hän puhuessaan kuolemastaan sanoi nousevansa ylös. Millainen päivä tämä onkaan koko maailmalle! Nopeasti naiset lähtivät haudalta “peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa Hänen opetuslapsillensa”. AT 758.1
Maria ei ollut vielä kuullut näitä hyviä uutisia. Hän meni Pietarin ja Johanneksen luo sanoen surullisena: “Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat Hänet panneet.” Opetuslapset kiiruhtivat haudalle ja huomasivat asian olevan, niinkuin Maria oli sanonut. He näkivät siellä käärinliinat ja hikiliinan, mutta eivät löytäneet Herraansa. Kuitenkin juuri tämä todisti Hänen nousseen ylös. Hautaus- liinoja ei ollut välinpitämättömästi viskattu syrjään, vaan ne oli huolellisesti kääritty kokoon ja asetettu kukin paikoilleen. Johannes “näki ja uskoi”. Hän ei vielä ymmärtänyt kirjoituksia, että Kristuksen piti nousta kuolleista, mutta nyt hän muisti Vapahtajan ennustaneen ylösnousemuksestaan. AT 758.2
Kristus oli itse käärinyt nuo hautausliinat niin huolellisesti kokoon. Kun mahtava enkeli laskeutui alas haudalle, häneen liittyi toinen, joka seuralaisineen oli vartioinut Herran ruumista. Kun taivaasta tullut enkeli vieritti pois kiven, toinen astui hautaan ja irroitti käärinliinat Jeesuksen ympäriltä. Mutta Vapahtaja kääri ne kokoon omin käsin ja asetti ne paikoilleen. Hän, joka samalla tavoin ohjaa sekä tähtiä että atomeja, ei pidä mitään vähäpätöisenä. Kaikissa Hänen töissään nähdään järjestystä ja täydellisyyttä. AT 758.3
Maria oli seurannut Johannesta ja Pietaria haudalle, ja heidän palatessaan Jerusalemiin hän jäi paikalle. Hänen katsoessaan tyhjään hautaan suru täytti hänen sydämensä. Kurkistaessaan sisään hän näki kaksi enkeliä, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. “Vaimo, mitä itket?” he kysyivät häneltä. Hän sanoi heille: “Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat Hänet panneet.” AT 759.1
Sitten hän kääntyi pois enkeleiden luota ajatellen, että hänen täytyisi löytää joku, joka kertoisi hänelle, mitä Jeesuksen ruumiille oli tehty. Silloin hän kuuli toisen äänen sanovan: “Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?” Kyynelten himmentämin silmin Maria näki edessään miehen, ja luullen Häntä puutarhuriksi, sanoi: “Herra, jos sinä olet kantanut Hänet pois, sano minulle, mihin olet Hänet pannut, niin minä otan Hänet.” Jos tätä rikkaan miehen hautaa pidettäisiin liian arvokkaana hautapaikkana Jeesukselle, hän hankkisi itse Hänelle paikan. Oli hauta, jonka Jeesuksen oma ääni oli saanut tyhjäksi, nimittäin se, missä Lasarus oli maannut. Eiköhän hä-i sieltä löytäisi hautapaikkaa Herralleen? Maria tunsi, että huolehtiminen Jeesuksen kalliista, ristiinnaulitusta ruumiista olisi hänelle suureksi lohdutukseksi hänen surussaan. AT 759.2
Mutta nyt Jeesus sanoi hänelle omalla tutulla äänellään: “MARIA!” Nyt tämä tiesi, ettei häntä puhutellut kukaan vieras, ja kääntyessään hän näki edessään Kristuksen ilmielävänä. Riemuissaan hän unohti, että Hänet oli ristiinnaulittu. Astuen Häntä kohden ikäänkuin svleilläkseen Hänen jalkojaan hän lausui: “Rabbuuni!” Mutta Kristus kohotti kättään sanoen: “Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.” Ja Maria lähti viemään opetuslapsille tätä ilosanomaa. AT 759.3
Jeesus kieltäytyi vastaanottamasta kansansa kunnianosoituksia, kunnes Hän oli varma siitä, että Isä oli hyväksynyt Hänen uhrinsa. Hän nousi ylös taivaaseen ja sai Jumalalta itseltään vakuutuksen, että Hänen sovituksensa ihmisten syntien tähden oli ollut riittävä, että Hänen verensä kautta kaikki voisivat saada iankaikkisen elämän. Isä vahvisti Poikansa kanssa tekemänsä liiton, että Hän ottaisi vastaan katuvia ja kuuliaisia ihmisiä, ja rakastaisi heitä, kuten Hän rakastaa omaa Poikaansa. Kristus täyttäisi työnsä ja lunastaisi lupauksensa tehdä kuolevaiset “harvinaisemmiksi kuin puhdas kulta, ihmiset harvinaisemmiksi kuin Oofirin kulta”. Jes. 13: 12. Kaikki valta taivaassa ja maan päällä annettiin Elämän Ruhtinaalle, ja Hän palasi seuraajiensa luo synnin maailmaan antaakseen heille voimaansa ja kirkkauttaan. AT 759.4
Vapahtajan ollessa Jumalan edessä saaden Häneltä lahjoja seurakunnalleen opetuslapset ajattelivat tyhjää hautaa, murehtivat ja itkivät. Tuo päivä, joka koko taivaalle oli riemun päivä, oli opetuslapsille epävarmuuden ja hämmennyksen päivä. Se, etteivät he uskoneet naisten esittämää todistusta, osoittaa, miten syvälle heidän uskonsa oli vaipunut. Tieto Kristuksen ylösnousemuksesta erosi niin paljon siitä, mitä he olivat odottaneet, etteivät he voineet uskoa sitä. Se oli heidän mielestään liian hyvä ollakseen totta. He olivat kuulleet niin paljon saddukealaisten oppeja ja niin kutsuttuja tieteellisiä teorioja, että heillä oli vain hyvin hämärä käsitys ylösnousemuksesta. He tuskin tiesivät, mitä kuolleista nouseminen merkitsi. He eivät kyenneet käsittämään tätä suurta aihetta. AT 761.1
“Menkää”, sanoivat enkelit naisille, “ja sanokaa Hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ‘Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte Hänet nähdä, niinkuin Hän teille sanoi.’” Nämä enkelit olivat olleet Kristuksen suojelusenkeleitä Hänen maallisen vaelluksensa ajan. He olivat nähneet Hänen oikeudenkäyntinsä ja ristiinnaulitse- misensa. He olivat kuulleet Hänen sanansa opetuslapsilleen. Tämä ilmeni heidän sanomastaan opetuslapsille, ja sen olisi pitänyt saada heidät vakuuttuneiksi sen totuudesta. Sellaisia sanoja saattoivat lausua vain heidän ylösnousseen Herransa lähettiläät. AT 761.2
“Sanokaa Hänen opetuslapsillensa ja Pietarille”, enkelit sanoivat. Kristuksen kuolemasta lähtien Pietari oli ollut katumuksen masentama. Hän muisti aina häpeällisen kieltämisensä ja näki edessään Vapahtajan rakastavan ja tuskaisen katseen. Hänen kärsimyksensä olivat olleet katkerampia kuin yhdenkään muun opetuslapsen. Siksi hänelle vakuutetaan, että hänen katumuksensa hyväksytään ja syntinsä annetaan anteeksi. Hänet mainitaan nimeltä. AT 761.3
“Sanokaa Hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ‘Hän menee tei- dän’” edellänne Galileaan; siellä te saatte Hänet nähdä. Kaikki opetuslapset olivat jättäneet Jeesuksen, ja kutsu kohdata Hänet kuuluu, heille kaikille. Hän ei ole heitä hylännyt. Kun Maria Magdaleena kertoi heille nähneensä Herran, hän toisti kutsun kokoontua Galileaan. Ja vielä kolmaskin kutsu heille lähetettiin. Noustuaan ylös j Isänsä luo Jeesus ilmestyi toisille naisille sanoen: “‘Terve teille!’ Ja 1 he menivät Hänen tykönsä, syleilivät Hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat Häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: ‘Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan; siellä he saavat minut nähdä.’” AT 761.4
Kristuksen ensimmäinen työ maailmassa ylösnousemuksensa jälkeen oli saada opetuslapsensa vakuuttuneiksi Hänen vähentymättömästä rakkaudestaan ja hellästä huolenpidostaan heistä. Todistaakseen heille olevansa heidän elävä.Vapahtajansa, ja että Hän oli murtanut haudan kahleet eikä heidän vihollisensa, kuolema, enää voinut Häntä pidättää, osoittaakseen heille, että Hänellä oli sama rakastava sydän, kuin Hänen ollessaan heidän luonaan heidän rakastet-; tuna opettajanaan, Hän ilmestyi heille uudelleen ja uudelleen. Hän halusi kietoa rakkautensa siteet yhä lujemmin heidän ympärilleen. Menkää kertomaan veljilleni, Hän sanoi, että he saavat kohdata minut Galileassa. AT 762.1
Kuullessaan tämän selvän määräyksen opetuslapset alkoivat ajatella Kristuksen sanoja, joilla Hän oli ennustanut ylösnousemuksensa. Mutta he eivät nytkään voineet iloita. He eivät voineet heittää pois epäilyjään ja hämmennystään. Eivät opetuslapset voineet uskoa edes sitä, kun naiset kertoivat nähneensä Herran. He luulivat heidän nähneen harhanäyn. AT 762.2
Huolta kasaantui huolen päälle. Viikon kuudentena päivänä he olivat nähneet Vapahtajan kuolevan, viikon ensimmäisenä päivänä he huomasivat, että Hänen ruumiinsa oli heiltä viety, ja kansan pettämiseksi heitä syytettiin sen varastamisesta. He eivät uskaltaneet edes oikaista niitä vääriä käsityksiä heistä, jotka olivat saamassa jalansijaa. He pelkäsivät pappien vihaa ja kansan raivoa. He kaipasivat Jeesuksen läsnäoloa, joka oli auttanut heitä joka pulassa. AT 762.3
Usein he toistivat sanoja: “Me toivoimme Hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin.” Yksinäisinä ja alakuloisina he muistelivat Hänen sanojaan: “Jos tämä tehdään tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle tapahtuu?” Luuk. 24: 21; 23: 31. He kokoontuivat yläsaliin ja sulkivat ja lukitsivat ovet, tietäen, että heidän kohtalonsa milloin tahansa saattaisi olla sama kuin heidän rakkaan Opettajansa kohtalo. AT 762.4
Ja koko tämän ajan he olisivat voineet riemuita tietäen Vapahtajansa nousseen ylös. Maria oli puutarhassa itkenyt, vaikka Jeesus oli aivan hänen vieressään. Hänen silmänsä olivat niin kyynelten sokaisemat, ettei hän tuntenut Häntä. Ja opetuslasten sydän oli niin surun murtama, etteivät he uskoneet enkelien sanomaa eivätkä Kristuksen omia sanoja. AT 763.1
Miten monet vieläkin tekevät opetuslasten tavoin! Kuinka monet toistavatkaan Marian epätoivoista huudahdusta: “Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat Hänet panneet.” Kuinka monelle sopisivatkaan Vapahtajan sanat: “Mitä itket? Ketä etsit?” Hän on heidän lähellään, mutta heidän kyyneleiset silmänsä eivät erota Häntä. Hän puhuu heille, mutta he eivät ymmärrä. AT 763.2
Oi, kunpa painunut pää voisi kohota, ja silmät aueta näkemään Hänet, ja korvat kuulla Hänen ääntään! “Menkää kiiruusti ja sanokaa Hänen opetuslapsillensa, että Hän on noussut kuolleista.” Älkää käskekö heidän katsoa Joosefin uuteen hautaan, joka oli suljettu suurella kivellä ja sinetöity Rooman sinetillä. Kristus ei ole siellä. Älkää katsoko tyhjää hautaa. Älkää murehtiko kuten ne, jotka ovat toivottomia ja avuttomia. Jeesus elää, ja koska Hän elää, mekin saamme elää. Nouskoon kiitollisista sydämistä, pyhän tulen koskettamilta huulilta iloinen laulu: Kristus on ylösnoussut! Hän elää rukoillakseen meidän edestämme. Tartu tähän toivoon, niin se on sinulle oleva varma, koeteltu sielun ankkuri. Usko, niin saat nähdä Jumalan kirkkauden. AT 763.3