Paavalin toiminta Efesoksessa oli päättynyt. Hänen palvelustyönsä siellä oli ollut keskeytymättömän uurastuksen, monien koettelemusten ja syvän ahdistuksen aikaa. Hän oli opettanut kansaa julkisesti ja yksityisissä kodeissa, monin kyynelin neuvonut ja varoittanut heitä. Jatkuvasti häntä olivat vastustaneet juutalaiset, jotka eivät päästäneet käsistään ainuttakaan tilaisuutta kiihottaa kansaa häntä vastaan. AO6 208.4
Samalla kun hän näin taisteli vastustusta vastaan, vei uupumattoman innokkaasti eteenpäin evankeliumin työtä ja suojeli vielä uskossaan nuorta seurakuntaa, Paavali kantoi sielussaan raskasta huolta kaikista seurakunnista. AO6 208.5
Tiedot luopumuksesta, jota oli ilmennyt muutamissa hänen pe-rustamissaan seurakunnissa, tuottivat hänelle syvää murhetta. Hän pelkäsi, että hänen vaivannäkönsä noiden seurakuntien puolesta saattaisi osoittautua turhaksi. Moni uneton yö kului rukouksessa ja vakavissa mietteissä, kun hän kuuli keinoista, joita oli käytetty hänen työnsä tuhoamiseksi. Sikäli kuin hän sai mahdollisuuksia ja sikäli kuin tilanne vaati, hän kirjoitti seurakunnalle, antoi nuhteita, neuvoja, kehotuksia ja roh-kaisua. Näissä kirjeissä hän ei koskettele pitkään omia koettelemuksiaan, mutta saamme niistä kuitenkin satunnaisia välähdyksiä hänen työstään ja kärsimyksistään Kristuksen asiassa. Raippoja ja vankeutta, kylmyyttä ja nälkää ja janoa, vaaroja maalla ja merellä, kaupungissa ja erämaassa, omien maanmiesten, pakanoiden ja valheveljien puolelta - kaikkea tätä hän koki evankeliumin tähden. Häntä herjattiin ja parjat-tiin, hänestä tehtiin »kuin mikäkin maailman tunkio», hän oli neuvoton, vainottu ja »kaikin tavoin ahdingossa”, hän antautui »joka hetki vaaraan» ja oli alati annettu »kuolemaan Jeesuksen tähden». AO6 208.6
Keskellä alituista vastustuksen myrskyä, vihollisten meteliä ja ystävien luopumusta tuo peloton apostoli oli menettää rohkeutensa. Mutta hän suuntasi katseensa takaisin Golgatalle ja ryhtyi uusin innoin jatkamaan Ristiinnaulitun julistamista. Hän kulki samaa veren tahraamaa tietä, jota Kristus oli kulkenut hänen edellään. Hän ei pyytänyt vapautusta taistelusta ennen kuin hän laskisi sotavarustuksensa Lunastajansa jalkojen juureen. AO6 209.1