Apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä Korintin seurakunnalle Efesoksen-kautensa jälkipuoliskolla. Ketään muita kohtaan hän ei ollut tuntenut syvempää kiinnostusta tai uupumattomampaa uhrimieltä kuin Korintin uskovia kohtaan. Puolentoista vuoden ajan hän oli työskennellyt heidän keskuudessaan, osoittanut heille, että ristiinnaulittu ja ylös-noussut Vapahtaja oli ainoa pelastuksen välikappale, ja kehottanut heitä luottamaan ehdottomasti Kristuksen armon muuttavaan voimaan. Ennen kuin hän oli hyväksynyt seurakunnan yhteyteen ne, jotka tunnustivat kristinuskon, hän oli huolellisesti antanut heille erityisopetusta kristityn uskovan oikeuksista ja velvollisuuksista. Hän oli innokkaasti koettanut auttaa heitä olemaan uskolliset kastelupaukselleen. AO6 210.1
Paavali oli elävästi tietoinen siitä taistelusta, jota jokaisen sielun oli käytävä alati pettämään ja vangitsemaan pyrkiviä pahan voimia vastaan. Hän oli työskennellyt väsymättä vahvistaakseen ja lujittaakseen niitä, jotka olivat nuoria uskossa. Hän oli kehottanut heitä antautumaan täydellisesti Jumalalle. Hän näet tiesi, että ellei sielu tällä tavoin antaudu, synti ei tule hylätyksi, halut ja himot pyrkivät yhä herruuteen ja kiusaukset hämmentävät omantunnon. AO6 210.2
Antautumisen tulee olla täydellinen. Jokainen heikko, epäilevä, kamppaileva sielu, joka antautuu täydellisesti Herralle, pääsee suoraan kosketukseen sellaisten voimien kanssa, jotka auttavat häntä voittamaan. Taivas on lähellä häntä, ja hänellä on armon enkeleiden tuki ja apu jokaisen koettelemuksen ja hädän hetkellä. AO6 210.3