Nooan päivinä maa oli kahdesti kirottu - sekä Aadamin rikkomuksen että Kainin suorittaman murhan tähden. Kuitenkaan luonto ei ollut tämän vuoksi paljonkaan muuttunut ulkonäöltään. Rappeutumisen merkkejäkin oli, mutta Jumalan kaitselmuksessa maa yhä kukoisti rehevänä ja kauniina. Kukkuloita peittävät mahtavat puut tukivat viiniköynnösten haaroja, jotka olivat täynnä rypäleterttuja. Tuhannet kukat levittivät sulotuoksuaan laajoilla, vihannoivilla tasangoilla, jotka olivat kuin kukkivia puutarhoja. Maa tuotti miltei rajattomasti monenlaisia hedelmiä. Puut olivat paljon kookkaampia, kauniimpia ja sopusuhtaisempia kuin mitkään nykyiset puut. Niiden puuaines oli tiuhasyistä, miltei kivikovaa ja kestävyydeltäänkin miltei kiven veroista. Kultaa, hopeaa ja jalokiviä oli runsaasti. AO1 71.1
Myös ihmissuvulla oli yhä paljon varhaista elinvoimaansa. Vain muutamia sukupolvia oli elänyt sen jälkeen, kun Aadam sai syödä elämää pitkittävästä puusta, ja ihmisen elinikää mitattiin vielä vuosisadoilla. Jos nuo pitkäikäiset ihmiset olisivat harvinaisine suunnitteluja suorituskykyineen an-tautuneet palvelemaan Jumalaa, he olisivat saaneet koko maan ylistämään Luojansa nimeä ja oli-sivat vastanneet sitä tarkoitusta, jota varten hän oli suonut heidän elää. Mutta he eivät tehneet sitä. Heidän joukossaan oli monia jättiläisiä, kookkaita, voimakkaita ja kuuluisia viisaudestaan. Mutta niin eteviä kuin he olivatkin työskentelemään ihmeteltävän taidokkaasti, ei heidän syyllistymisensä holtittomaan ja jumalattomaan elämänmenoon jäänyt yhtään jälkeen heidän taidoistaan ja henkisistä kyvyistään. AO1 71.2