Jumala antoi ennen vedenpaisumusta eläneille monia runsaita lahjojaan, mutta he käyttivät niitä vain omaksi edukseen. Ne muuttuivat heille kiroukseksi, kun heidän sydämensä kiintyi lahjoihin eikä niiden Antajaan. He käyttivät kultaa ja hopeaa, jalo-kiviä ja jalopuuta asumuksiinsa ja koettivat koristella niitä toinen toistaan kauniimmin ja taitavammin. Pyrkien vain tyydyttämään ylpeän riehakkaita mielihalujaan he remusivat jumalattomissa nau-tinnoissa. Ja haluamatta enää tietää mitään Jumalasta he pian kielsivät hänen olemassaolonsakin. Luonnon ihailu syrjäytti luonnon Jumalan kunnioittamisen. He ylistivät ihmisneroutta, palvoivat omien kättensä tekoja ja opettivat lapsiaankin kumartamaan jumalankuvia. AO1 71.3
Vihreille kedoille ja komeiden puiden varjoon he pystyttivät alt-tareita epäjumalilleen. Laajoja ikivihantia lehtoja omistettiin väärien jumalien palvonnalle. Näihin lehtoihin yhdistettiin kauniita puutarhoja, joiden pitkien kiertokäytävien ylle kaartui kaikenlaisia hedelmäpuita. Käytävien varsilla oli kuvapatsaita ja tarjolla kaikkea mahdollista aistinautintoa, millä väkeä houkuteltiin palvelemaan epäjumalia. AO1 72.1
Ihmiset poistivat Jumalan aja-tuksistaan ja palvoivat oman mie-likuvituksensa tuotteita. Seurauksena oli, että heidän siveellinen tasonsa laski yhä alemmaksi. Psalmista kuvailee epäjumalien palvonnan vaikutusta niiden kumartajaan: »Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka turvaavat niihin» (Ps. 115: 8). Ihmismielelle on tunnusomaista, että se muuttuu katselemalla. Ihminen ei pääse korkeammalle omia käsityksiään totuudesta, puhtaudesta ja pyhyydestä. Ellei mieltä koskaan kohoteta inhimillistä tasoa ylemmäksi ja ellei sitä uskossa ylennetä mietiskelemään ääretöntä viisautta ja rakkautta, ihminen vajoaa jatkuvasti yhä alemmaksi. Väärien jumalien palvojat varustivat nämä inhimillisillä ominaisuuksilla ja intohimoilla ja alensivat siten niiden luonteen syntisen ihmiskunnan tasolle. Seuraukset olivat häpeälliset. »Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.» Myös »maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa”. Jumala oli antanut ihmisille käskynsä elämänohjeeksi, mutta hänen lakinsa rikottiin, ja niin langettiin kaikkiin mahdollisiin synteihin. Ihmisten pahuus oli avointa ja häi-käilemätöntä, oikeus poljettiin lo-kaan, ja sorrettujen huudot kohosivat taivaaseen asti. AO1 72.2
Myös moniavioisuuteen langettiin jo varhain vastoin Jumalan alkuperäistä järjestystä. Herra antoi Aadamille yhden vaimon ja ilmaisi näin kantansa siinä asiassa. Mutta syntiinlankeemuksen jälkeen ihmiset halusivat seurata omia siveellisiä halujaan, ja sen seurauksena rikollisuus ja kurjuus lisääntyivät nopeasti. Ei kunnioitettu enää aviosuhdetta eikä omistusoikeutta. Kuka vain himoitsi naapurinsa vaimoa tai omaisuutta, otti ne väkisin, ja sitten kerskailtiin näistä väkivallanteoista. Eläimiä tapettiin mielin määrin, ja liharuoan syöminen teki ihmiset entistäänkin julmemmiksi ja verenhimoisemmiksi, kunnes hengen riistoon suhtauduttiin hämmästyttävän välinpitämättö-mästi. AO1 72.3
Maailma oli vasta alullaan, mutta pahuus oli lisääntynyt ja levinnyt niin pitkälle, ettei Jumala enää voinut sietää sitä, ja siksi hän sanoi: »Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin.» »Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti”, hän selitti. Elleivät ihmiset lakkaisi saastuttamasta synneillään maailmaa ja sen aarteita, hän poistaisi heidät luomakunnastaan ja hävittäisi kaiken sen, millä hän oli niin mielellään siunannut heitä. Hän hävittäisi kedon eläimet ja kaiken kasvillisuuden, mikä oli tuottanut heille niin runsaat ruokavarat, ja muuttaisi kauniin maan suunnattomaksi erämaaksi. AO1 72.4