Muutamia kilometrejä etelään Jerusalemista, »meidän Jumalam-me kaupungista», sijaitsee Beetlehem. Siellä syntyi lisain poika Daavid toista tuhatta vuotta aikaisemmin kuin seimikätkyeeseen pantiin Jeesus-lapsi, jota Idän tietäjät saapuivat kumartamaan. Vuosisatoja ennen Vapahtajan tuloa Daavid reippaana nuorukaisena kaitsi laumojaan niiden laiduntaessa Beetlehemiä ympäröivillä kukkuloilla. Vaatimaton lammaspaimen lauleli omia sävelmiään ja säesti heleällä kanteleellaan näitä nuorekkaan reippaita laulelmiaan. Herra oli valinnut Daavidin ja valmisti häntä tuolla yksinäisyydessä, laumojensa keskellä, siihen tehtävään, jonka hän aikoi uskoa hänelle vastaisina vuosina. AO2 220.1
Daavidin viettäessä näin vaatimatonta paimentolaiselämäänsä Herra puhui hänestä profeetta Samuelille. »Ja Herra sanoi Samuelille: ‘Kuinka kauan sinä suret Saulia? Minähän olen hyljännyt hänet, niin ettei hän enää saa olla Israelin kuninkaana. Täytä sarvesi öljyllä ja mene; minä lähetän sinut beetlehemiläisen lisain luo, sillä hänen pojistansa minä olen katsonut itselleni kuninkaan. — Ota mukaasi vasikka ja sano: ‘Minä tulin uhraamaan Herralle’. Kutsu sitten Iisai uhrille, niin minä ilmoitan sinulle, mitä sinun on tehtävä; ja voitele minulle se, jonka minä sinulle osoitan.’ Samuel teki, niinkuin Herra oli puhunut. Mutta kun hän tuli Beetlehemiin, tulivat kaupungin vanhimmat vavisten häntä vastaan ja kysyivät: ‘Tietääkö tulosi rauhaa?’ Hän vastasi: ‘Rauhaa.’» Vanhimmat hyväksyivät kutsun lähteä uhraamaan, ja Samuel kutsui myös lisain ja hänen poikansa. Alttari rakennettiin ja uhri oli valmis. Koko lisain perhe oli mu-kana Daavidia lukuunottamatta. Hänet oli pojista nuorimpana jätetty vartioimaan lampaita, sillä laumoja ei ollut turvallista jättää vaille suojaa. AO2 220.2