Saul oli valmistautunut saamaan Daavidin satimeen ja vangituksi hänen ollessaan Adullamin luolassa, ja kun kävi ilmi, että Daavid oli poistunut siitä turvapaikastaan, se sai kuninkaan raivoihinsa. Hän ei voinut käsittää, miten Daavid saattoi pakoilla häntä muutoin kuin sellaisten pettureiden avulla, jotka hänen omasta leiristään veivät lisain pojalle tietoja hänen lähestymisestään ja aikeistaan. AO2 241.1
Hän vakuutti neuvonantajilleen, että häntä vastaan oli suunnattu salaliitto, ja lupaamalla runsaita lahjoja ja korkeita virkoja hän lahjoi heidät ilmaisemaan, ketkä hänen kansastaan olivat ystävystyneet Daavidin kanssa. Edomilainen Dooeg ryhtyi ilmiantajaksi. Kunnianhimoisena ja ah-neena sekä vihaisena papille, joka oli nuhdellut häntä synnistä, Dooeg kertoi Daavidin käyneen Ahimelekin luona. Hän esitti asian siinä valossa, että sai Saulin vihastumaan Jumalan mieheen. Tuon helvetistä syttyneen pahanilkisen kielen sanat kiihdyttivät Saulin mielen pahimpia intohimoja, kunnes hän raivonsa vimmassa käski tuhota papin koko perheen. Hirvittävä käsky toteutettiin. Kuninkaan määräyksestä Dooeg surmasi omin käsin Ahimelekin ja koko hänen isänsä suvun »kahdeksankymmentä viisi pellavakasukkaa kantavaa miestä». AO2 241.2
»Myös pappiskaupungin Noobin asukkaat hän surmasi miekan terällä, sekä miehet että naiset, sekä lapset että imeväiset; jopa raavaat, aasit ja lampaatkin.» Näin saattoi Saul menetellä ollessaan saatanan valvonnassa. Kun Jumala oli ilmoittanut amalekilaisten täyttäneen syntimittansa ja käski hänen hävittää heidät perin pohjin, hän katsoi olevansa liian sääliväinen toimeenpanemaan jumalallista tuomiota. Mutta nyt hän Jumalan käskemättä ja saatanan ohjauksessa saattoi surmata Herran papit ja hävittää Noobin asukkaat. Näin turmeltuu ihminen mieleltään hylättyään Jumalan johdatuksen AO2 241.3
Tämä teko herätti kauhua koko Israelissa. Tämän tihutyön oli aikaansaanut heidän valitsemansa kuningas, ja hän oli vain toiminut Jumalaa pelkäämättömien pakanakuninkaiden tavoin. Arkki oli vielä heidän keskuudessaan, mutta papit, joilta he olivat kysyneet neuvoa, oli surmattu miekan terällä. Mitähän tästä vielä seuraisi? AO2 241.4